Tätä voitaisiin hyvinkin kutsua mielenkiintoiseksi lyhytkuunnelmaksi, ja kahden henkilön vuoropuhelu toimii. Alku- ja loppumusiikkien taso on ehkä aavistuksen liian kovalla suhteessa äänikerrontaan, se hyökkää peruskaiuttimilla melko ikävästi. Vuoropuhelussa kahden ääniklipin väli kuuluu joissain paikoin melko selvästi, siihen olisi voinut kiinnittää enemmän huomiota. Kun keskustelijat siirtyvät kellariin katsomaan televisiota, tapahtuu siirtyminen erittäin kaiullisesta tilasta täysin kaiuttomaan täysin lennossa, liian nopeasti. Tilojen, aikojen ja paikkojen jakaminen juonen kulussa ja kuunnelman teossa on tärkeää, koska kuuntelija elää mukana mielikuvituksessaan ja koettaa kuvitella kaiken aikaa tilaa missä toiminta voisi oikeasti tapahtua. Siirtyminen tilasta toiseen olisi voitu tehdä luonnollisemmaksi vaikkapa oven narahduksella tai muulla väliäänellä. Stereokuva vaeltaa hiukan, se on selkeästi aavistuksen hakusassa. Kaikesta huolimatta erittäin hyvin näytelty, ja äänen käyttö on toimivaa. Pohojammaalainen konsonattien tuplaaminen ei mesopotamialaisittain puhuvan suuhun oikein istu. Tuota tapahtuu joskus joissain muissakin suomalaisten tekemissä kuunnelmissa missä ulkomaalainen muka yrittää puhua huonoa suomea. Missä ulkomaalainen olisi voinut oppia suomalaista tarkkaa murretta?

Kiitoksia rakentavasta kritiikistä Kemppaiselle ja Kuuntelijalle, kaikkia mainitsemianne asioita olisi voinut miettiä tarkemmin. Tässä tapauksessa kuunnelman laatuun vaikutti suuresti ajan puute. Sekä Pyörävaras Mesopotamiasta että Psykiatriradio käsikirjoitettiin, äänitettiin ja masteroitiin kolmessa illassa. Toivottavasti ensi kerralla saadaan tieto tällaisista kilpailusta hieman aiemmin. Hyvä että kelpasi! Tekijätiimi kiittää ja kumartaa.