Soita

Tälle sivulle liitetyn mediatiedoston esittäminen vaatinee Adobe Flash Playerin.

57 Kommentit: 9

Lähettäjä: Me 17. joulukuuta 2009

Mutta itseäsi sinä et opi ymmärtämään.

Lähetä kaverille

Lisää näihin:

Kommentit

Anonyymi – 17.12.2009, 15:23

Koskettava ja todentuntuinen kasvutarina!

vastaa

Kemppainen – 18.12.2009, 23:49

Tarina tuo esille varsin hyvin elämää teini-iästä hieman vanhemmaksi. juonen kulkua on elävöitetty tilanteeseen liittyvillä äänimaailmoilla, ja mikäli ne on itse käyty äänittämässä, hyvin on onnistuttu. Puhuja onnistuu eläytymään melko hyvin nuoren tytön housuihin, asioita kuitenkaan liikaa liioittelematta. Tämäkin tarina pelkästään yhden puhujan voimin menee jonnekin pakinan puolelle, aito kuunnelma koostuu useamman puhujan vuorovaikutuksesta. Jos kilpailu olisi käsikirjoituskilpailu, tämä menisi jo varsin korkealle pistetaulukossa. Säännöissä kuitenkin mainitaan että kyseessä ei ole suoranainen käsikirjoituskilpailu, joten näin ulkopuolisena asiaa täytyy arvostella kuunnelmana ja siihen liittyvina teknisinä asioina. Näyttää siltä että muutaman päivän sisällä on tullut useita samantyyppisiä yksinpuhelupakinoita, joten pakko kysyä että onko kyseessä joku opiskeluryhmä jolle on annettu tehtäväksi osallistua tähän YLE:n kilpailuun?

vastaa

Anonyymi – 19.12.2009, 12:37

Ei kuunnelman tarvitse sisältää useampia roolihenkilöitä. Kyllä monologi näyttämölläkin on teatteria.

Minun mielestäni radio intiiminä mediana nimenomaan sopii hyvin tällaiseen ilmaisuun, ja luulisin että se (+ asetettu aikaraja) ovat syynä siihen, että näitä pienimuotoisia juttuja on tullut paljon.

vastaa

Kuuntelija – 20.12.2009, 20:39

Minun mielestäni tämä oli huolellisemmin mietitty, kirjoitettu, tehty ja koostettu kuin monet kilpailun yksinpuheluista, kuunnelmaksi jo kutsuisin. Äänimaailmaa oli, vaikka sille olisi voinut antaa enemmän tilaa. Ääniä on mukava kuunnella kun ne ovat näin balanssissa puheen kanssa ja tässä kuunnelmassa ne tukevat tarinaa, eivätkä vain täytä tyhjiä aukkoja.
Mitä tulee teatterimonologeihin, niin teatterimonologin erottavat esimerkiksi luennoijan yksinpuhelusta monet seikat, muun muassa ääni- ja valomaailma, lavasteet, rekvisiitta, ja köyhimmässäkin teatterissa esittäjän mietitty ilmaisu (ääni, puhetyyli, ilmeet, eleet, liikkeet, rytmi jne.), joilla luodaan monikerroksisuutta tekstiin, eli sanojen takana oleva maailma, joka on, kuten tiedämme lavea ja yllätyksiä täynnä. Kuunnelmassa visuaaliset elementit on poissuljettu, mutta äänimaailmalla pystytään luomaan mitä ihmeellisimpiä juttuja.
tässä kilpailussa hämmentäneet yksinpuhelutyyliset esitykset kuuluvat mielestäni enemmänkin radion luenta-tyypin ohjelmiin, eivät varsinaisesti kuunnelmapuolelle. Mutta mukavahan se on kuunnella "pelkkää luentaakin", mikäli teksti itsessään sisältää jotain mielenkiintoa herättävää.

vastaa

Tomu Köykäinen (s. 1988 Hampuri) – 23.12.2009, 00:28

Hämmästyttävän kirpaiseva, sydämen pohjasta raastava lyhytkuunnelma. Viimeisessä lauseessa "Minun on lyötävä sydämeni irti tästä, ja pelastettava meidät molemmat" on riittävästi tulkinnanvaraa. Vaikka se mielestäni antaa sijaa avioeroa tai suhteen katkaisemista suunnittelevalle, se antaa myös tavoitteellisen näkymän niille, jotka toivovat pysyvänsä avioliittolupauksessaan elämänsä loppuun saakka.
Mielestäni tällainen on yksittäisenä kuunnelma. Sitten jos olisi monta monologiosaa, kyseessä olisi luentasarja. No, onhan niitä luentasarjoja sellaisiakin, joissa on useampi kertoja. Joissain kirjastoissa Seppo Kolehmaisen ja Jyrki Kovaleffn (jotka molemmat ovat kuolleet tänä vuonna) lukemana erinomaisilla roolisuorituksilla höystettynä voi löytää Raija Orasen lastenkirjojen "Möttönen ja Vehtaaja (1979)" sekä "Melkoinen Möttönen (1985)" pohjalta tehdyt luentasarjat. Kolehmainen on kertojana sekä joissain rooleissa, Kovaleff ja Aune Lind joissain rooleissa, ja siitä huolimatta ne määritellään luentasarjoiksi, joten periaatteessa kai voidaan kaiketi sanoa, että on olemassa selkeästi kuunnelmia ja selkeästi luennallisia esityksiä, ja sitten tällaisia, jotka saattavat olla määriteltävissä luennaksi, mutta ainakin minä mieluusti miellän kuunnelmaksi.
Muistaako kukaan ohjelman Lauantailyhärit? Sopisi hyvin kyseiseen ohjelmaan.