Cantundo - step outline 1. versio
Cantundo - step outline 1. versio
1. INT. MAKUUKAMMARI -- AAMU
MIKKO (13) herää sängyssään. Hänen vieressään tyynyllä on kirjekuori. Mikko nousee istumaan ja avaa kirjekuoren. Tuijottaa sitä.
2. INT. HÄTÄKESKUS -- YÖ
Hätäkeskuspäivystäjä MIKKO (32) ottaa vastaan hätäpuhelun. Soittaja on nainen, joka väittää tulleensa puukotetuksi osoitteessa Paloaukeankaari 5. Nainen sanoo telkeytyneensä makuuhuoneen lukitun oven taakse, sillä hän uskoo puukottajan olevan yhä asunnossa. Nainen vaikenee kesken puhelun ja Mikko tekee hälytyksen.
3. INT. HÄTÄKESKUS/NEUVOTTELUHUONE -- AAMU
Mikon ESIMIES (50) kertoo Mikolle, ettei Paloaukeankaaressa ole tapahtunut mitään ja ettei nauhoitusta puhelusta löydy. Esimies epäilee Mikon mielentilaa ja ehdottaa tälle lomaa. Mikko suostuu, vaikka epäileekin nauhoitusjärjestelmän tekniikan pettäneen.
4. EXT. PALOAUKEANKAAREN PIHA -- PÄIVÄ
Mikko katsoo tienviittaa, jossa lukee Paloaukeankaari. Hän kävelee kohti taloa numero 5, koska haluaa selvittää, mitä osoitteessa oikeasti on tapahtunut.
5. INT. PALOAUKEANKAARI 5:N RAPPUKÄYTÄVÄ -- HETI PERÄÄN
Mikko lähestyy asunnon ovea, josta hätäpuhelu tehtiin. Hän kuvittelee mielessään puukottajan saapuvan asunnon oven taakse.
6. INT. PALOAUKEANKAARI 5 -- HETI PERÄÄN
Asukas, MUMMELI (80), raottaa ovea. Mikko esittelee itsensä ja mummo päästää hänet sisään. Mikko kuvittelee jälleen viillellyn naisen pakenevan verissään makuuhuoneeseen. Mikko tulee huonovointiseksi ja poistuu pikaisesti asunnosta.
7. INT. OLOHUONE -- PÄIVÄ
Mikko makaa olohuoneen sohvalla. Tyttöystävä NEA (28) tulee kotiin. Hän huomaa, että jokin asia vaivaa Mikkoa, muttei saa tätä puhumaan siitä. Nea närkästyy ja lähtee salibandytreeneihin.
8. EXT. MÖKIN PIHA -- PÄIVÄ
Mikko ajaa kesämökille. Hänen ISÄNSÄ (70) odottaa siellä. Miehet alkavat purkamaan lahonnutta kuistia. Isä tivaa Mikolta, onko tämä kuullut mitään vanhemmista sisaruksistaan esittäen samalla jyrkkiä mielipiteitä näiden toimista. Mikko välttelee aihetta.
9. INT. URHEILUHALLI -- ILTA
Nea soittaa Mikolle ja kysyy missä tämä on. Hän suuttuu, kun kuulee, että Mikko on mennyt omine lupineen Nean perintömökille. Vieläpä isänsä kanssa, jota Nea ei koskaan ole tavannut. Nea sanoo tulevansa heti paikalle.
10. EXT. MÖKIN PIHA -- ILTA
Mikko yrittää suostutella isäänsä tapaamaan Nean, mutta tämä sanoo, ettei vielä ole aika ja poistuu.
11. INT. MÖKKI -- YÖ
Nea saapuu mökille. Hänelle ja Mikolle tulee riita mökin kunnostuksesta ja kaikesta muustakin, mikä parisuhdetta on viimeaikoina hiertänyt. Riidan seurauksena Mikko vihdoin puhuu Nealle mystisestä hätäpuhelusta ja pakkolomastaan. Nea leppyy.
12. INT. SAUNA -- YÖ
Pariskunta istuu mökin saunassa. Nea ehdottaa, että Mikko kävisi puhumassa jollekin. Mikko väittää vastaan ollen edelleen vilpittömästi sitä mieltä, että hätäkeskuksen nauhoitusjärjestelmässä täytyy olla jotain vikaa.
13. INT. MAKUUKAMMARI --YÖ
13-vuotias Mikko heittää repun selkäänsä. Hän on hiipimässä huoneensa ovelle, kun kääntyy vielä takaisin. Ottaa patjansa alta kirjekuoren ja tunkee sen povitaskuunsa. Poistuu huoneesta.
14. EXT. KAURAPELTO -- HETI PERÄÄN
Mikko kävelee ripein askelin kaurapellon poikki reppu selässään. Koirat alkavat haukkua. Mikko alkaa juosta vilkuillen taakseen.
15. INT. KAHVILA -- PÄIVÄ
Mikko istuu kahvilan pöydässä. Hänen esimiehensä hätäkeskuksesta saapuu ja ihmettelee Mikon resuista ulkoasua. Mikko selittää olleensa mökillä remonttihommissa. Esimies sanoo, että nauhoitusjärjestelmä on käyty läpi, eikä siinä ollut vikaa.
16. EXT. KATU -- PÄIVÄ
Mikko ja esimies jatkavat keskustelua. Mikko esittää epäilyksensä, että joku yrittää saattaa hänet nyt huonoon valoon ja on siksi järjestänyt aiheettoman hätäpuhelun. Esimies sanoo Mikon olevan järjiltään.
17. INT. HUOLTOASEMAN KAHVIO -- YÖ
Mikko istuu huoltoaseman kahviossa ja yrittää muistella hätäpuhelun kulkua piirtämällä siitä kaaviota lautasliinaan.
18. EXT. MAALAISTALON PIHA -- AAMU
Mikon isä seisoo perunakellarin edessä pitäen sen ovea auki. 13-vuotias Mikko kävelee kellariin. Isä sulkee oven ja lukitsee sen ulkoapäin.
19. INT. PERUNAKELLARI -- PÄIVÄ
Mikko lukee kirjettä pimeässä kellarissa palavan tulitikun valossa ja itkee.
20. EXT. PARKKIPAIKKA -- PÄIVÄ
Ambulanssihelikopteri nousee parkkipaikalta ilmaan. Nea sekä työkaverinsa SEFI (40) ja ALE (35) pakkaavat paarit ja muut välineet ambulanssiin ja ajavat pois paikalta.
21. INT. AMBULANSSI -- PÄIVÄ
Matkalla lounaalle työkaverukset keskustelevat Nean poikaystävän puhumattomuudesta ja tämän omituisista perhesuhteista. Nea huomaa Paloaukeankaaren tienviitan. Hän pyytää Alea ajamaan sinne, koska haluaa käydä katsomassa asuntoa, josta Mikko väittää hätäpuhelun tulleen.
22. EXT. PALOAUKEANKAAREN PIHA -- PÄIVÄ
Nea tutkiskelee Paloaukeankaarta ulkoapäin tietämättä mitä etsii, mutta ikäänkuin toivoen näkevänsä jotain.
23. INT. PALOAUKEANKAARI 5 -- HETI PERÄÄN
Mummeli avaa Nealle oven. Hän vahvistaa poliisien käyneen paikalla hätäpuhelun vuoksi sekä myös Mikon vierailleen. Nea on poistumassa, kun mummeli sanoo, että olisi vielä yksi juttu.
24. EXT. HAUTAUSMAA -- PÄIVÄ
MUSTAPUKUISIA IHMISIÄ on kerääntynyt veisaamaan virttä hautausmaalle peittämättömän arkun ääreen. Joukossa on Mikko (13), sekä isosiskonsa MALLA (16).
25. INT. SEURAKUNTASALI -- PÄIVÄ
PAPPI (60) pitää puhetta poisnukkuneesta Mikon äidistä. Mikko ja Malla istuvat isänsä kanssa pappia lähinnä olevassa pöydässä.
26. INT. SAUNA -- ILTA
Isä hakkaa raivoisasti vihdalla Mikon ja Mallan selkiä saunassa. Lapset kyyristelevät ja irvistelevät tuskasta.
27. INT SOSIAALIVIRASTON KÄYTÄVÄ -- PÄIVÄ
Isä ja Mikko odottavat pääsyä kuraattorin vastaanotolle. Mikko kutsutaan sisään ilman isää.
28. INT. KURAATTORIN VASTAANOTTO -- HETI PERÄÄN
Naispuolinen KURAATTORI (50) kyselee Mikolta hänen kotioloistaan, koska hän epäilee, että lapsia kohdellaan perheessä kaltoin. Mikko on vaitonainen, eikä kuraattori saa hänestä oikein irti mitään.
29. EXT. MAALAISTALON PIHA -- PÄIVÄ
Isä telkeää Mikon perunakellariin rangaistuksena siitä, että tämä on esitellyt kuraattorille mustelmiaan.
30. INT. HÄTÄKESKUS / NEUVOTTELUHUONE -- PÄIVÄ
Aikuinen Mikko on saapunut ESIMIESTENSÄ kuultavaksi hätäkeskukseen. Paikalla on myös PSYKIATRI. Mikko kokee olevansa vainottu ja joutuu riitaan henkilöiden kanssa. Hän poistuu paikalta ovet paukkuen.
31. EXT. KAURAPELTO -- PÄIVÄ
Mikko ja Malla istuvat kivellä keskellä kaurapeltoa ja keskustelevat peloistaan isäänsä kohtaan. He suunnittelevat yhdessä pakoa kotoaan. Keskustelu keskeytyy, kun isä kutsuu heitä.
32. INT. TUPA -- ILTA
Mikko, isä ja Malla istuvat ruokapöydän ääressä hiljentyneenä rukoukseen. Mikko ja Malla vaihtavat katseita isältään salassa.
33. EXT. MÖKIN PIHA -- ILTA
Mikko kunnostaa mökin kuistia isänsä kanssa. Nea saapuu yllättäen metsätietä pitkin autollaan. Mikko kävelee häntä vastaan. Isä katoaa. Nea sanoo vierailleensa Paloaukeankaaressa.
34. INT. MÖKKI -- HETI PERÄÄN
Nea kertoo saaneensa selville, että asunnossa on joskus tapahtunut selvittämätön kuolemantapaus sekä myös surmansa saaneen henkilön nimen. Mikko tunnistaa siitä siskonsa ja sanoo tämän nimen ääneen.
35. INT. PALOAUKEANKAARI -- YÖ
Malla avaa Paloaukeankaaren oven ja hämmästyy nähdessään Mikon oven takana. Kysyy miten tämä löysi hänet.
36. INT. MÖKKI -- ILTA
Nea tajuaa Mikon reaktiosta, että surmattu nainen on Mikon sisko. Hän kysyy miksi Mikko on puhunut siskostaan kuin hän yhä eläisi. Mikko höpisee tulleensa petetyksi ja jätetyksi yksin jalopeuran luolaan.
37. INT. MAKUUKAMMARI -- YÖ
Mikko makaa sängyllään ja sytyttää ikkunaverhot palamaan. Katsoo kuinka liekit kipuavat kohti kattoa.
38. INT. MÖKKI -- ILTA
Nea tivaa Mikolta vastausta. Tämä vain tuijottaa tyhjin katsein. Nea kysyy missä Mikon isä on. Mikko toteaa, että tehtyä ei enää saa tekemättömäksi.
39. EXT. MAALAISTALON PIHA -- YÖ
Talo roihuaa ilmiliekeissä. Isä jää liekkeihin. Mikko katselee roihua seisten pihamaalla. Kääntyy ja kävelee pois.
40. INT. MÖKKI -- ILTA
Nea sanoo järkyttyneenä, että Mikon täytyy hakea apua. Hän hoippuu kohti ulko-ovea.
41. EXT. MÖKIN PIHA -- heti perään
Nea perääntyy itkien mökistä. Hän istuutuu autoonsa vilkuillen taustapeiliinsä.
42. INT AUTO -- HETI PERÄÄN
Nea lähtee autollaan pakoon. Hän pysähtyy huoltoasemalle apua hakemaan.
43. INT. HUOLTOASEMA -- HETI PERÄÄN
Mikko seuraa Neaa huoltamolle. Nea piiloutuu vessaan. Mikko jatkaa matkaansa, kun ei löydä Neaa.
44. INT. AUTO -- HETI PERÄÄN
Mikon poistuttua Nea jatkaa matkaansa kohti kaupunkia. Mikko onkin piiloutunut hänen autoonsa ja hyökkää tämän kimppuun. Auto suistuu tieltä.
45. EXT. MAANTIEN PENGER -- YÖ
Nea nostetaan auton romusta tajuttomana.
46. INT. SAIRAALA -- PÄIVÄ
Nea tulee tajuihinsa säpsähtäen. Hoitajat rauhoittavat häntä.
47. INT. SAIRAALA -- PÄIVÄ
Viikkoa myöhemmin Nean työkaverit Sefi ja Ale ovat käymässä Nean luona sairaalassa. He puhuvat Nean tulevaisuuden suunnitelmista ja Mikosta, joka kuoli ulosajossa. Nea ei halua kertoa Mikon sekoamisesta.
48. INT. KAPPELI -- PÄIVÄ
Kappelin alttarilla on valkoinen arkku, jonka päällä on kukkalaitteita. Arkku lähtee liukuhihnaa pitkin ja häviää alttarin taakse.
49. EXT. KAPPELIN PIHA -- PÄIVÄ
Nea kävelee kyynärsauvoilla kappelin edustalla Mikon siunaustilaisuuden päätyttyä. Mikon vanhemmat SISARUKSET tulevat hänen luokseen. He toteavat Nealle, että Mikko sai aikuisiällään sentään kokea rakkauden, johon lapsena kotona ei ollut mahdollisuutta.
50. INT. OLOHUONE -- PÄIVÄ
Nea käy läpi Mikon tavaroita liikuttuneena. Hän löytää kellastuneen kirjeen, jonka Malla on lähettänyt Mikolle kauan sitten. Siinä Malla pahoittelee pakoa kotoaan, mutta lupaa tulla hakemaan Mikon mukaansa jonain päivänä.
Viimeistään step outline on se vaihe, jossa yleensä ryhdytään kurkkimaan takaisinpäin. Ja yleensä on syytäkin. Ne perusongelmat, joita näissä tarinoissa on ollut synopsiksista lähtien, ovat joissain jutuissa mukana edelleen. Niitä ei edes ole mahdollista ratkaista tässä vaiheessa, kohtauksia viilaamalla, vaan palaamalla alkuun, synopsikseen.
Ja niin sen kuuluukin mennä. Näin tekevät kaikki, myös ammattilaiset.
Kun kirjoittajat joutuvat työskentelemään näin epäinhimillisissä oloissa, julkisesti, kiireessä ja oman toimen ohessa, tekemisen rentous helposti häviää. Tällainen kurssi ja palautteenantosysteemi vie helposti siihen, että kirjoittaja yrittää vain välttää ”virheitä”. Nämä palautteet pitäisi kuitenkin pystyä tarvittaessa nollaamaan, ja jatkamaan ihan siihen suuntaan, mikä hyvältä tuntuu. Tällaisessa aikataulussa se on vaikeaa, totta kai.
Mikä on kirjoittajan tärkein työkalu, aina ja kaikkialla? Se on mielikuvitus. Se taas ei ole koskaan parhaimmillaan tällaisissa oloissa, ei koulun penkillä yleensäkään. Kannustaisin kuitenkin kaikkia kirjoittajia rohkeasti esittämään hurmaavia järjettömyyksiä, tekemään yllättäviä tekoja, yhdistelemään vastakohtia, ottamaan riskejä. Rennosti siis.
Cantundo:
Tämä on mennyt mielestäni hyvin eteenpäin.
Takaumat henkilöiden lapsuuteen ovat usein kuolinisku draamalle, tai epätoivoinen hätäratkaisu, mutta tässä tapauksessa ne tuntuvat ihan perustelluilta. Niiden mukana juttuun tulee nyt kokonaan uusi taso, kun vaarana on koko ajan ollutkin jutun pienentyminen liiaksi vain muutaman henkilön pään sisään.
On tietysti aina ongelmallista, jos ja kun jotakin dramaattista on tapahtunut menneisyydessä, ja preesensissä sitä sitten vaan märehditään ja muistellaan. Tässä on kuitenkin kysymyksessä selkeästi jännäri, mysteeri, joten otetaan se sellaisena. Takaumat antavat meille enemmän eväitä arvailla, mitä on tapahtunut. Yllätystä esimerkiksi isän olomuodon suhteen ne eivät silti vie pois.
Aikaisemmissa versioissa minua on vähän häirinnyt, nimenomaan Mikon isässä ja siskossa, joku määrittelemätön yleisyys. Siskon murhan syyt, isän toiminta. Nyt selvisi moni asia, kun tärkeät henkilöt tuotiin näkyviin. Ei heidän historiansa niin eriskummallinen ole, että sen selvittämiseen pitkiä kohtauksia tarvittaisiin, mutta kertomalla Mikon koko menneisyys, voidaan haluttaessa päästä, ainakin jollain tasolla, käsittelemään sellaisiakin aiheita kuin perheväkivalta, lasten uskonnollinen hyväksikäyttö, etc. Ja mitä tiukempi väittämä kirjoittajalla on esittää, sen parempi draaman kannalta. Pelkkä yleispaha ei ole kiinnostavaa, eikä kerro mistään. Ainakin oma kokemukseni on, että vaikka kakku päältä näyttää 2000-luvulta, sata vuotta vanhat asenteet ja ennakkoluulot ovat yhä voimissaan. Musta vesi lainehtii edelleen.
Takaumavälähdykset sopivat kerrontatekniikkana tähän juttuun myös sen takia, että päähenkilö muutenkin näkee kuvia, harhoja, unia, olemattomia. Vaikka pään sisällä ollaan, täytyy kuitenkin olla jotain näytettävää.
Vaarana tässä ovat edelleen tämäntyyppisiin juttuihin liittyvät kliseet, tv:stä tutut actionit ja muut, jotka saavat jutun helposti näyttämään keinotekoiselta siirrännäiseltä, jonka varsinainen inspiraatio on toisissa tv-ohjelmissa, ei todellisessa elämässä. Myös täytynee varoa, etteivät takaumat aja kerrontaa turhan yksinkertaiseen psykologisointiin tai selittelyyn tyyliin: isä löi, siksi Mikko murhaa.
Tämä uusi loppuratkaisu on makuasia ja tyylilajikysymys. Aikaisempi lopetus viittasi kauhuun, tämä, Mikon kuolema, ehkä vähän sovinnaisempaan jännäriin. Onko hyvä, että kuulemme Mikon kuolemasta samalla kun Nea sen kuulee? Haluaisimmeko nähdä sen? Tarvitaanko mitään koomavaihetta ja aikasiirtymää enää, jos kerran Nean ei tarvitse mitään unohtaa? Toisaalta, jos juttu päättyy vain Mikon kuolemaan auto-onnettomuudessa, se tuntuu vähän yksinkertaiselta, helpolta. Olisi hauska, jos hänen (mahdollisella) kuolemallaan olisi joku muukin tarkoitus ja merkitys. Tai tapa. Vai kuvitteleeko hän vain kuolleensa? Tässä tyylilajissa mahdollisuuksia kyllä riittää, vaikka parodiaksi asti.
Loppua siis miettisin monelta kantilta. Ja mitä enemmän paukkuja isän ja pojan väliseen suhteeseen saa, sen parempi juttu tästä tulee. Paukuilla en kuitenkaan tarkoita dialogia, jossa isä ja poika väittelevät aatteista ja arvoistaan. Se on se tavallinen sudenkuoppa.
Ja kun kerran katsojaa tahdotaan vedättää ja hämätä, niin tällaisessa jutussa voi huumori, oikealla hetkellä, joskus olla se paras hämäys.
Mikko Reitala
Kommentit
Jaahas, löysin sitten omastani sen "tavallisen sudenkuopan eli dialogin, jossa väitellään aatteista ja arvoista" - yhyy. Tuolla jossain luki myös siitä, että kandeisi miettiä kohtaukset ilman dialogia, joten hommaa tuli viikonlopuksi sitten tännekin. Tässä stoorissa on jotenkin visu vahvasti, oisko ammatinvalintakysymys:) Noita Mikon kuvitteluja tässä aluksi ihmettelin, varsinkin kun kurssin alussa tuli palautetta, että ennakkotehtävissä olisi ollut liikaa "päänsisäistä kuvittelua". Psykologiset omituisuudet on aina mielenkiintoisia (minusta), oma päähenkilönikin on sekoamassa oikein kunnolla.
Tämä Cantundo oli helppo lukea (Sauli lue: hienosti taitettu, hehee) vaikka joissakin kohdin menin solmuun siinä, että oliko nyt kyseessä pikku-Mikko vai iso-Mikko ja sit loppua kohti piti oikein kelata, että mitä ihmettä tässä tapahtuu. Olisi ihan hirveän ihanan karmeeta, jos se Mikko olisikin kadoksissa, kun Nea herää sairaalasta. Ja mitä sitten tapahtuisi, no aikakin perintömökin jäkättävällä omistajalla olisi vielä hieman pahempi olla? Häpiendikin lopulta olisi kiva, kun poikaparka on saanut kärsiä niin paljon pahan isänsä takia.
Nämä luettavat vie kauhiasti aikaa, olisi kiva keskittyä enemmän muihinkin mutta pitää pakertaa muutakin. Hatunnosto Sauli.
Minustakin tätä oli sujuva lukea ja voi jo nähdä elävästi miltä se voisi näyttää elokuvana. Menneen ja nykyhetken limittäminen tuntuu ainakin tässä etenevän varsin sujuvasti. Alussa vaan täytyy heti tehdä katsojalle selväksi, että "pikku-Mikko" ja "nyky-Mikko" ovat yksi ja sama henkilö. Muuten tulee turhaa hämmennystä, kun tämä muutenkin vaatii aika lailla skarppina olemista katsojalta.
Kiitokset kommenteista ja kiva, että ehditte paneutumaan. Itsekin mielellään tutustuisi syvemmin myös muiden tekijöiden stooreihin, mutta ei oikein tahdo millään aika eikä jaksu riittää tässä oman pähkäilyn lomassa.
Niin, se takautuma... Olen toki tietoinen tuosta käsikirjoittajan puhkikäytetystä pelastusveneestä. Tässä tavoitteenani on kuitenkin kuljettaa takautumaa kuten objektiivisin silmin seurattavaa rinnakkaistarinaa, ei niinkään kuten orgaanista, jonkun hahmon subjektiviteettiin sidottua muisteloa (johon yleensä mennään hahmon horisonttiin tuijottavan katseen ja jonkin typerän ristarin kautta). Siksi olen sijoittanut pääosan takautumista nykyhetkessä tapahtuvan tarinan käännekohtien ja mid-pointin jälkeen, eli tavallaan tarinan "hengähdystaukoihin". Tämä on siis tavoitteeni käsikirjoittajana - viime kädessähän se on sitten ohjaajan ja leikkaajan päänsärky, miten takautuma kerrotaan.
@Tiina: tässä loppuratkaisussa tosiaan riittää vaihtoehtoja, kuten Reitalakin kommenteissaan totesi. Aiemmassa versiossa Mikko ja Nea jäivät molemmat henkiin, muistinsa menettäneinä. Se loppuratkaisu haiskahti enemmän kauhuelokuvalta kuin trilleriltä - itsestä alkoi tuntua jopa siltä, että tosi huonolta kauhuelokuvalta. Enkä myöskään haluaisi päästää Mikkoa kuin koiraa veräjästä, vaikka ankea on lapsuus tällä ollutkin. Mutta mietin tosiaan vielä näitä vaihtiksia viikonlopun yli...
@Anonyymi: Nyt kun takautuma on rinnakkaistarina, en itse pitänyt tuota henkilöiden tunnistamista heti alussa niin tärkeänä, mutta saatat olla oikeassakin, mietitään, mietitään...
Kiitokset kommenteista ja kiva, että ehditte paneutumaan. Itsekin mielellään tutustuisi syvemmin myös muiden tekijöiden stooreihin, mutta ei oikein tahdo millään aika eikä jaksu riittää tässä oman pähkäilyn lomassa.
Niin, se takautuma... Olen toki tietoinen tuosta käsikirjoittajan puhkikäytetystä pelastusveneestä. Tässä tavoitteenani on kuitenkin kuljettaa takautumaa kuten objektiivisin silmin seurattavaa rinnakkaistarinaa, ei niinkään kuten orgaanista, jonkun hahmon subjektiviteettiin sidottua muisteloa (johon yleensä mennään hahmon horisonttiin tuijottavan katseen ja jonkin typerän ristarin kautta). Siksi olen sijoittanut pääosan takautumista nykyhetkessä tapahtuvan tarinan käännekohtien ja mid-pointin jälkeen, eli tavallaan tarinan "hengähdystaukoihin". Tämä on siis tavoitteeni käsikirjoittajana - viime kädessähän se on sitten ohjaajan ja leikkaajan päänsärky, miten takautuma kerrotaan.
@Tiina: tässä loppuratkaisussa tosiaan riittää vaihtoehtoja, kuten Reitalakin kommenteissaan totesi. Aiemmassa versiossa Mikko ja Nea jäivät molemmat henkiin, muistinsa menettäneinä. Se loppuratkaisu haiskahti enemmän kauhuelokuvalta kuin trilleriltä - itsestä alkoi tuntua jopa siltä, että tosi huonolta kauhuelokuvalta. Enkä myöskään haluaisi päästää Mikkoa kuin koiraa veräjästä, vaikka ankea on lapsuus tällä ollutkin. Mutta mietin tosiaan vielä näitä vaihtiksia viikonlopun yli...
@Anonyymi: Nyt kun takautuma on rinnakkaistarina, en itse pitänyt tuota henkilöiden tunnistamista heti alussa niin tärkeänä, mutta saatat olla oikeassakin, mietitään, mietitään...
test
Uusimmat
Osallistujat
Pertti
Hamartia; kohtalaisen kätevä lähestymistapa henkilöhahmon sielunelämään.
Asiasanat
Footer
Kohtaus
Teosten takaa - seuraa kirjoittajia, ohjaajia ja muita luovan työn ammattilaisia tuotannon eri vaiheissa.
Kirjoita -osiosta löydät alati päivittyvän työkalupakin ja inspiraation lähteitä.
Tarjoa - osio neuvoo, kuinka valmis käsikirjoitus, synopsis tai idea kannattaa tarjota eteenpäin.
Palaute - anna palautetta Kohtauksesta tai kerro mistä aiheesta haluaisit kuulla lisää
Kaikille kirjoittajille vihjeeksi: jos suinkin ehditte, lukaiskaa myös muiden saamat palautteet. Sekä Leena että Mikko ovat antaneet kaikille kirjoittajille yleisiä tv-draaman käsikirjoittamiseen ja tuotantoon liittyviä ohjeita.
Terveisin,
Pertti