Olavi Virta - tangon tulkki numero yksi.
Tangosta tehtiin Suomessa ikiomaa mankeloimalla yhteen Argentiinasta, Saksasta, Venäjältä ja Amerikasta lainatut raaka-aineet. 1960-luvun uudessa, muuttuvassa Suomessa siitä tuli aikakauden soundi, yhteiskunnan peili. Tango antoi ujolle kansalle luvan tulla lähelle samalla kun se soi ääniraitana katoavalle maailmalle.
Tangobuumilla oli kaksi keskeistä säveltäjää. Toivo Kärki loi modernin suomalaisen tangon 1940-luvulla yhdistämällä venäläisen mollimelodiikan jazzin soinnutukseen ja rakenteisiin. Somerolainen amatöörimuusikko Unto Mononen oli ammattimaisen Kärjen rinnalla vaistonvarainen luonnonlahjakkuus. Melodiat tulivat "siniseltä taivaalta", kuten hän Elävän arkiston harvinaisessa haastattelussa sanoo.
Sodanjälkeisen tangon varhaisia tähtiä olivat Henry Theel ja lajin kuninkaaksi julistettu Olavi Virta, 1960-luvulla hänen paikkansa ottivat perintöprinssit, kuten Reijo Taipale ja Eino Grön. Tangon myötä aukesivat iskelmän ovet ensi kertaa myös romanilaulajille, joiden ensimmäisiä merkkinimiä olivat Taisto Tammi ja Markus Allan.
Tango hävisi listoilta 1960-luvun lopulla ja nousi hitaasti uudelleen parrasvaloihin 1980- ja 1990-lukujen taitteessa. Elokuvaohjaajat Aki Kaurismäki ja Markku Pölönen tekivät vanhasta iskelmästä maailmansa soundtrackin. Tangomarkkinat elvyttivät tangon estradiviihteenä.
Tango on jättänyt perinnön, joka on paljon muutakin kuin vanhaa kunnon tangoa: Rainer Frimanin Se on salaisuus ja Jari Sillanpään Satulinna ovat esimerkkejä 1990-luvun menestysiskelmistä, joissa mollikaiho ja tangon mentaliteetti yhdistyvät uuteen, menevämpään tanssipoljentoon.
Iskelmä-Suomi on myös tangon satumaa -kooste löytyy täältä.
Teksti: Pekka Laine/Iskelmä-Suomi & Jukka Lindfors
Kommentit (0)