Iskelmä-Suomi: Syvä kuin meri

Ensiesitys Yle Teema 18.2. klo. 21.00. Yle Teeman ohjelmasivu.
Kilpailu: Kaikkien aikojen paras iskelmäsanoitus

Iskelmä on ollut vahvasti läsnä Tuure Kilpeläisen elämässä alusta asti. Tuuren isä oli hyvä laulaja.

- Kyllä ne ensimmäiset iskelmämuistot ovat tosi varhaisia lapsuudenmuistoja. Isä tykkäsi laulaa Olavi Virtaa ja sillä oli hyvä ääni siihen. Olimme karavaanareita ja kummisedälläni Kaarlolla oli aina akustinen kitara mukana. Hän osasi paljon lauluja, kuten Kuubalaisen serenadin ja muita ikivihreitä. Isä lauloi myös Helismaata, kuten Meksikon pikajunan. Se oli oikea bravuuri ja kappale, jota hän veti ihan elämänsä loppuun saakka.

Kuin suomalainen Trans-Europe Express

- Radiossa soi niihin aikoihin paljon Irwin. Ja Fredi. Fredin musiikkia olen keräillyt parikymppisestä lähtien ja luulen, että siihen liittyy jonkinlainen lapsuuden kaiho. Voin tässä paljastaa, että Fredi tulee laulamaan Kaihon Karavaanin kanssa tulevalla Tavastian keikallamme (21.2.), joten olemme kuunnelleet hänen musiikkiaan paljon autossa. Sieltä löytyy todella rohkeita sovituksia ja se on aidolla intohimolla tehtyä musaa. Miehen soundi on aivan uskomaton. Ja totta kai tältä ajalta ovat tuttuja myös kaikki paljon telkkarissa näkyneet laulajat, kuten Katri Helena, Marion Rung ja Paula Koivuniemi.

Fredin lisäksi basisti loistaa

 

Oliko sinulla elämässä aikaa jolloin pidit iskelmää nolona?

- Joo, ehdottomasti. 14-vuotiaasta ihan näihin päiviin. Kyllä mä olen sen termin kanssa kärvistellyt tosi paljon. Ja onhan se huonosti tehtynä tosi noloa. Kun tein ensimmäisen Kaihon Karavaani -levyn, ajattelin tekeväni mahtavaa suomalaista maailmanmusiikkia, mutta sitä sanottiin heti uudeksi iskelmäksi. Minusta se on ollut jollain tasolla kirosana 1980-luvulta lähtien, jolloin se muuttui intohimottomaksi bulkiksi. Sanan merkitys on näivettynyt.

Mä en siis osaa oikein rinta rottingilla sanoa tekeväni iskelmää. Menee aina selittelyksi. Mietin viime viikonloppuna, että onkohan kukaan suhtautunut siihen tällä tavalla 1970-luvulla, kun se oli ihmisiä lähellä ja oikeasti hienoa musiikkia, mutta kai rokkarit pitivät sitä ihan letkuna silloinkin.

Eihän siltä ole voinut koskaan välttyä. Mökillä radiossa tullut aina kuunneltua ja esimerkiksi Jari Sillanpään kohdalla kiinnitettyä huomiota siihen, että onpa hieno laulaja. Teksti ja taustat ovat vaan niin kehnoja.

Mikä on kaikkien aikojen lempi-iskelmäsi?

- Fredin Avaa sydämesi mulle. Olen opetellut soittamaan ja laulamaan sen, stemmoja myöten. Se on Fredin oma sävellys ja todella hieno onkin. Siinä on käytetty hienoa meksikolaisessa musiikissa yleistä juttua, eli kappale on a-mollissa, mutta kertsi lähtee saman sävellajin duurista. Upea nostatus. Soinnutus on hieno kaikkine dimeineen ja Vexi Salmen teksti on juuri sopiva.

Fredin mestariteos

Jos haluaisit esitellä asiaan vihkiytymättömälle iskelmää, niin soittaisitko Frediä?

- Ei, kyllä mä esimerkiksi ulkomaalaiselle soittaisin Satumaan. Se on suomalainen sävellys ja klassikoiden klassikko. Sävellyksenä todella hieno ja tekstikin on ihan napakymppi.

Suomalainen täysosuma

Onko sinulla omia lempikappaleita tällä saralla, jotka eivät ole yleisesti kovin tunnettuja?

- Kyllä, sotien ajoilta on tullut vastaan paljon vähemmän tunnettuja kappaleita, joista pidän todella paljon. George de Godzinskyn säveltämä Näky nuotiolla on maaginen biisi. Se oli kielletty sota-aikaan, koska sanoituksessa puhutaan kaipuusta kotiin ja sen ei nähty nostavan taistelutahtoa. Karavaanin pojat osaavat todella paljon tuon ajan kappaleita ja tykkäävät soitella niitä matkoilla. Aika monta olen tällä tavalla löytänyt. Aika paljon hilpeämpi tapaus on Georg Malmsténin ja Dallapé-orkesterin Töölön foxi.

Tanssia Töölöstä

Oletko koskaan miettinyt miksi tango jäi Euroopassa elämään juuri Suomeen sen jälkeen, kun trendi viileni muualla noin sata vuotta sitten?

- Tätähän on analysoitu aika monella taholla, mutta kyllä mä luulen sen perimmäisen syyn olevan siinä, että siihen saatiin liitettyä sitä omaa slaavilaisuutta. Omien sävellysten myötä siitä tehtiin omaa musiikkia. Ja suomalainen tangohan ei kauheasti muistuta mitään argentiinalaisen tangon monista tyyleistä. Suomalaista tangoa on yksinkertaista tanssia. Tänne tehtiin sellainen hiihtoliittotango.

Suomeen tuli myös samaan aikaan tanssilavakulttuuri, eli sitä alettiin harrastamaan tosissaan. Oli kovia laulajia kuten Olavi Virta ja Toivo Kärki. Se oli tärkeä osa romanikulttuuria. Toisin sanoen, oli aika paljon eri tahoja jotka vaalivat tangoperinnettä. Ja ne omat sävellykset olivat niin upeita. Satumaa mainittiinkin jo. Liljan kukka on hieno. Lapin tangosta olen aina pitänyt.

Tuokiokuvaa 1970-luvulta

Suomalainen tango on siis aika onnistunut ”käännös”. Onko siinä mitään mikä voisi silti olla paremmin?

- Ehkä se OLI onnistunut käännös. Kyllä mä nykyään usein mietin, että olisiko jotain, mitä minä voisin tehdä tangon hyväksi, koska se on vähän hyhmöttynyt. En muista milloin olisi viimeksi tullut hyvä uusi tango. Se on jäänyt vähän nostalgian pauloihin tai sitten se on markkinapelleilyä, kuten Seinäjoella. Siinä on osittain ehkä se, että Olavi Virta jätti niin suuren leiman ja määritteli, miten tangoa tulee laulaa. Siitä ei olla päästy eteenpäin. Tangomarkkinoillakin miehistä voittaa aina se, joka laulaa eniten kuten Olavi Virta.

Aina välillä joku yrittää tuoda jotain uutta, kuten Tuomari Nurmio, mutta ei se ole toiminut vielä. Siinäkin projektissa oli outo asenne. Siinä taidettiin hakea tangolle sellaista särmää tai katu-uskottavuutta, joka on peräisin jostain 1970-luvun amerikkalaisesta perinteestä eikä tango tarvitse sitä. Siitä ei ole kyse.

Millaista tulevaisuutta muuten toivot iskelmälle?

- Samanlaista kuin muullekin musiikille. Toivoisin, että sitä tehtäisiin rakkaudella ja intohimolla, musiikin takia, ja pistettäisiin peliin paras osaaminen mitä meillä on. Sitä pitäis tehdä ajan kanssa. Ehkä iskelmää voisi julkaista vähemmän ja se julkaistu tavara voisi olla laadukkaampaa. Raikkaampia tekstejä tarvitaan, mutta luulen, että monet esimerkiksi rokin puolella toimivat lahjakkaat tekstittäjät pelkäävät iskelmälokeroon joutumista.

Olemme Karavaanin kanssa päässeet sellaiseen pisteeseen, että käymme Kangasniemellä Syvälahden lavalla. Se on legendaarinen paikka, joka on pysynyt ja pitänyt pintansa. Siinä on sellaista historian havinaa, että toivoisi sen pitävän pintansa. Se on hienoa soittaa, kun osa ihmisistä siellä takana tanssii yhdessä. Kyllä mä luulen, että Afrikassakin ajatellaan, että ei se ole musiikkia, jos sitä ei voi tanssia.

Ja nimenomaan tanssia yhdessä.

- Kyllä, juuri näin. Toivon, että se tanssipuoli säilyisi. Musiikin suurin tehtävä on tuoda ihmisiä yhteen.

Iskelmä-Suomi -sarjan tunnusbiisi: Tuure Kilpeläinen & Kaihon karavaani - Onnenmaa

Teksti: Arttu Tolonen