Danny Rock Side Storyn väkivaltakohtauksessa
Iskelmätähteyteen kuuluu kasvun logiikka: se pyrkii joskus olemaan "elämää suurempaa". 1960-luku synnytti modernin suomalaisen vastineen Elviksen ja Tom Jonesin edustamalle maailmoja syleilevälle estraditähteydelle. Musiikin ja laululyriikan suurieleisyys heijastui estradi-iskelmässä myös artistien tapaan esittää asiansa. Kansainvälisen viihde-estetiikan ja kotimaisen reaalitodellisuuden yhdistäminen ei sujunut täysin kivuttomasti.
Kotimaisen lavakulttuurin keskeinen mullistaja oli Danny, joka jo varhaisessa vaiheessa asetti tavoitteekseen ”esittää hyvää popmusiikkia teatterin keinoin”. D-tuotannon kesäkiertueiden näyttävät lavaspektaakkelit olivat täysin uutta maassa, jossa esiintyjät olivat siihen asti seisoneet jäyhinä paikallaan. Esityksissä käsiteltiin myös maailmantapahtumia ja yhteiskunnallisia aiheita, kuten Vietnamin sotaa, väkivaltaa tai huumeongelmaa, tosin vain ”leikkimielisen osallistumisen” merkeissä. Dannyn showohjelmisto poikkesi melkoisesti hänen levytysrepertoaaristaan, eikä menestys kiertuerintamalla välttämättä näkynyt enää 1970-luvun levylistoilla.
Tapani Kansa teki läpimurtonsa vuonna 1968 paatosta uhkuvalla Delilah-käännöshitillä. Seuraavalla vuosikymmenellä hittiputki ehtyi joksikin aikaa, kunnes Jukka Kuoppamäen säveltämä R-a-k-a-s ampaisi vuonna 1976 myyntitilastojen kärkeen. Rockabillykuumeen vallatessa Suomea Kansa rakensi kesäshow’nsa rocknostalgian varaan ja niitti suosiota koomisella Rokkivaari Hotasellaan. Kansa esitti laulujen lisäksi kuuluvasti myös mielipiteensä viihde-elämästä. Huoli nuorison syrjäytymisestä ja näköalattomuudesta ilmeni myös Kansan monissa ”yhteiskunnallisissa iskelmissä”. Tapani Kansan käsitys siitä, mitä iskelmäalulaja saa laulaa, poikkesi muutenkin radikaalisti totunnaisesta. Iso ääni riitti kunnianhimoisiinkin tulkintoihin, ja löytöretket ulottuivat vuosi vuodelta laajemmalle ja veikin taiteilijan tanssilavoilta konserttisaleihin.
Jari Sillanpää voitti vuonna 1995 tangokuninkaan tittelin. Hänen läpimurtonsa levymarkkinoilla oli Jukka Kuoppamäen kirjoittama Satulinna. Komea ja puhdasääninen laulaja saavutti lavoilla valtavan suosion. Sillanpää omasi epäsuomalaisen kepeän ja värikkään lavakarisman, joka ei taipunut iskelmän normeihin. Tanssilavojen orjallisen ”kaksi tangoa - kaksi humppaa - kaksi valssia”-kaavan sijaan hän halusi tuoda teatraalisempaa ”show’ta”. Huvijärjestäjien vastahakoisuudesta huolimatta Sillanpää piti päänsä ja löysi visioilleen toteutusväyliä konsertti- ja ravintoestradeilta.
Anna Erikssonilla on monen muun kollegan tavoin myös soul- ja rockmenneisyys. Ensimmäisiä iskelmämenestyksiä oli käännösversio Ruotsin euroviisusta Juliet ja Joonatan. Erikssonista tuli nopeasti yksi Suomen menestyneimmistä naislaulajista, 2000-luvun popvaikutteisen iskelmän edelläkävijä ja soittolistojen valtiatar, jonka isoimpia hittejä oli Kun katsoit minuun. Hurjatahtinen tanssikeikkailu ja menestyslevyjen urakointi poltti laulajan kuitenkin ennen pitkää loppuun. Uran jatkamisen kannalta ratkaisevaa oli, että Eriksson alkoi tehdä omia kappaleita. Vuonna 2010 hän julkaisi ensimmäisen englanninkielisen albuminsa. Arto Nybergin haastattelussa Eriksson totesi tuolloin olevansa epävarma siitä, kuuluiko enää laisinkaan iskelmän piiriin.
Show pyörii ja iskelmä-Suomen rajat paukkuvat -kooste löytyy täältä.
Teksti: Pekka Laine/Iskelmä-Suomi & Jukka Lindfors
Kommentit (0)