- Mä voisin heittää tähän vähän tylsästi, että Neil Young… Mutta biisivalinta ei ole sieltä ilmeisimmästä päästä, eli Mansion on the Hill Crazy Horsen kanssa tehdyltä Ragged Glory -albumilta.
Ei ihan puhkikanonisoiduin valinta.
- Ei. Levy julkaistiin vuonna 1990 ja ehkä itse yksittäistä biisiä tärkeämpi juttu oli se musiikillinen herääminen johon se liittyi.
Näihin aikoihin Anssin pääinstrumentti oli basso ja aikomuksena oli tulla maailman parhaaksi basistiksi. Bassojohtoinen fuusiojazz á la Jaco Pastorius ja Stanley Clarke oli kovassa kuuntelussa.
- Se oli lyhyt, intensiivinen kausi oli ainoa kerta kun olen elämässäni ihan oikeasti treenannnut mitään. Soitin bassoa tunteja päivittäin ja pidin harjoituspäiväkirjaa. Se oli tosi pedanttia toimintaa.
Kuin bodausta!
- Kyllä.
Tavoitteeseen tulla maailman parhaaksi basistiksi kuului olennaisena osana pyrkiä Oulunkylän Pop & Jazz -opistoon, jonne Anssi pääsikin. Näihin aikoihin tuli Mainostelevisiosta Frank Pappan NoTV-ohjelma, jossa näytettiin musiikkivideoita.
- Se tuli niihin aikoihin kun tulin koulusta kotiin ja kesti pari tuntia. Katsoin aika aktiivisesti päivittäin. Yksi päivä sieltä tuli Neil Youngia.
Nimi oli Anssille tuttu, muttei hän ollut miehen musiikkia koskaan tietoisesti kuullut. Neil Young oli julkaissut 19. albuminsa Ragged Glory ja siltä oli lohkaistu sinkuksi Mansion on the Hill, jolle oli tehty video.
- Nauliinnuin katsomaan sitä. Eka reaktio oli ihmetellä, että mä ihmettä tää nyt sitten on. Se soti ihan täydellisesti kaikkea sitä vastaan mitä pidin musiikillisina hyveinä, kuten äärimmäistä soittotaitoa. Tämä kappale oli ihan skaalan toisesta päästä. Se oli aika rouheata kamaa. Nauratti, että tällaistakin saa julkaista.
Anssilla oli tapana laittaa videonauhuri tallentamaan NoTV siltä varalta, että tulee jotain hyvää, eli Neil Youngin hämmennystä herättävä esitys meni nauhalle.
- Ajauduin katselemaan sitä uudestaan ja uudestaan. Pikkuhiljaa se alkoi vedota. Se ”saako tällaistakin julkaista” muuttui nopeasti ”ai näinkin voi vetää” –fiilikseksi.
Aika pian Anssi osti Ragged Gloryn ja alkoi tutustua Youngin tuotantoon syvemmin. After the Goldrush oli seuraava ostos.
- Viihdyin Ogelissa opiskelemassa bassonsoiton taidetta loppujen lopuksi vain sen yhden syyslukukauden. Se oli tietynlainen unelma. Ajattelin, että päästyäni opiskelemaan, asioita alkaa tapahtumaan.
Odotit valaistumista?
- Joo, niin kävikin. Valaistuin ja tajusin etten halunnut olla siellä. Se ei ollut mun mesta. Siellä ei tapahtunut mitään mikä kiinnosti minua.
Anssi oli jo aloittanut omien biisien teon, jotka olivat kulkeneet tien kolmen soinnun renkutuksista progressiivisiin thrashmetal-sinfonioihin, joissa oli lukuisia osia ja tempomuutoksia ja taas takaisin niihin alkuperäiseen kolmeen sointuun.
- Oivalsin ettei mun tarvitse olla yhtään tämän parempi. Mä osasin soittaa bassoa ihan tarpeeksi hyvin niiden tekemieni biisien tarpeisiin. Kun se valaistuminen pamahti päähän, niin sen jälkeen en ole enää treenannut tai pitänyt harjoituspäiväkirjaa ja jauhanut skaaloja. Olen antanut musiikin tapahtua. Musta Mansion on the Hill oli tärkeä avain siinä lukkojen sarjassa, jonka sinä aikana avasin. Aloin ymmärtää mikä minua oikeasti musiikissa kiinnostaa.
Neil Young on myöhemmin vaikuttanut myös Anssin kitaransoittoon, josta tuli pääinstrumentti myöhemmän soolouran myötä.
- On sillä ollut selkeä vaikutus sekä soittamiseen että heittäytymiseen livetilanteissa ja soundiin. Varmaan keskeisin vaikuttaja Richie Blackmoren ohella. Ja musta tämä uusin levyni on kaikista levyistäni neilyoungein vaikkei se kuulosta yhtään Neil Young –levyltä ja vaikka olen tehnyt suoria Crazy Horse –pastisseja, kuten Suuria kuvioita. Uudessa levyssä on jotain Transin henkeä. Sama asenne.
Neil Young nousi suuren yleisön tietoisuuteen Buffalo Springfieldin jäsenenä 1960-luvun puolessa välissä. Alun perin kanadalainen laulaja, kitaristi ja lauluntekijä oli emigroitunut Los Angelesiin etsimään mainetta ja kunniaa. Young tunnetaan pääasiassa sooloartistina ja vahvana oman tiensä kulkijana, joka ei ole koskaan pokkuroinut levy-yhtiöille, trendeille, yleisölleen tai soittokavereilleen. Hän oli osa Crosby, Stills, Nash & Young -superbändiä. Hänellä on myös pitkä ja polveileva suhde Crazy Horse -yhtyeen kanssa.
Young on tuottanut suuren määrän tunnustettuja klassikkolevyjä ja –biisejä vuosien varrella. Hän on kuin varkain muodostunut jonkinasteiseksi kitarasankariksi ihmisille, jotka arvostavat sydäntä tekniikan sijaan eivätkä pelkää primitivistisiä purkauksia. Neil Young on onnistunut säilyttämään relevanttiutensa vuosikymmenestä toiseen siinä missä suurin osa hänen aikalaisistaan ovat siirtyneet kabareetaiteilijoiksi ja nostalgiamaakareiksi.
Mansion on the Hill julkaistiin singlenä vuonna 1990. Samana vuonna Etelä-Afrikan presidentti F.W. de Klerk salli Afrikan kansalliskongressin (ANC) toiminnan ja vapautti Nelson Mandelan. Kommunistinen puolue luopui yksinvaltiudesta Neuvostoliitossa. Suomen ulkoministeri Pertti Paasio esitti Suomen virallisen vastalauseen Salman Rushdielle langetetun tappotuomion vuoksi, jonka maan uskonnollinen johtaja Ali Khamenei uusi. Suomi ratifioi viimeisenä Länsi-Euroopan maana vuonna 1950 solmitun ihmisoikeussopimuksen. Microsoft julkaisi Windows 3.0:n.
Maailma muuttui huimaa vauhtia ja Neil Young kirjoitti nostalgiasta.
Anssi Kela on laulaja, lauluntekijä, muusikko ja kirjailija.
toimittaja: Arttu Tolonen
Kommentit (0)