J. Karjalainen on pienestä pitäen ollut musiikillisesti kallellaan Amerikan suuntaan. Perheen autokaseteilla soi Nashville-tyylinen country ja Harry Belafonte. Lännenelokuvat ja –sarjat, kuten Virginialainen ja Bonanza olivat kovia juttuja. Creedence Clearwater Revival kolahti varhaisessa vaiheessa.
- John Fogertyn maku vastasi jo silloin aika pitkälle omaani nyt: ruudullinen paita, buutsit, farkut… Ja ne biisit olivat ihan bluegrassia. En sitä näin tietenkään silloin ajattelut, vaan tykkäsin Looking Out My Back Doorista ja muista.
CCR ja Fogerty eivät muuttaneet elämää, vaan auttoivat ymmärtämään sitä oman tykkäämisen ydintä. Karjalainen on tehnyt uransa aikana käytännössä vain yhden tyylin musiikkia – fokus on vain tiukentunut.
Creedencen jälkeen seuraava askel oli Matti Laipion 12-osainen Bluesin vuosikymmenet -ohjelma Ylellä 1970-luvun puolessa välissä. Jukka kuunteli jokaisen jakson antaumuksella.
- Vuoden 1975 tienoilla ostin Hakaniemestä levykaupasta Robert Johnsonin King of the Delta Blues Singers -levyn. Uuge Kojola oli siellä myyjänä. Niin naurettavalta kuin se kuulostaakin, niin kun panin levyn ensimmäistä kertaa soimaan, minusta tuntui kuin laulaisin siinä itse. Äänen korkeus oli sama ja se tyyli laulaa tuntui todella tutulta. Ajattelin, että tämä on mun musiikkia.
Robert Johnson oli ainoat äänitteensä tehdessään 27-vuotias. Jukka Karjalainen oli ensimmäistä kertaa Robert Johnsonia kuullessaan saman ikäinen.
- Bluesista ja Robert Johnsonista mä löysin sen Amerikan, jota oli etsinyt ja ytimen johon kaikki loppujen lopuksi kulminoituu.
Robert Johnson tarjosi vuosien päästä toisenkin shokin. Miehen äänitteet julkaistiin aikoinaan kahdella LP-levyllä, joista kummassakin oli piirretyt kannet, koska kukaan ei tiennyt miltä laulaja-kitaristi näytti.
Eräänä päivänä Jukan ollessa mainostoimisto SEKissä töissä joku tuli kertomaan, että uudessa Rolling Stone -lehdessä oli kuva Robert Johnsonista.
- Mieti miltä tuntuisi nähdä kuva Philip Marlowesta. Ero on tietenkin siinä, että Marlowe ei ole koskaan ollut olemassa ja Robert Johnson on, mutta mulle Johnson oli täydellinen haamu - joku menneisyyden hahmo, josta ei voi olla kuvaa koska se on kuin uni.
Kuvassa Robert Johnson katsoo uhmakkaana kameraan tupakka suussa.
- Ensimmäinen asia johon kiinnitin huomiota oli Johnsonin valtava käsi. Se oli jonkinlainen mutaatio tai jättimäinen sammakko. Mä en tiedä, oliko kuvan näkeminen hyvä vai huono juttu. Mulla oli oma kuva. Osa siitä vahvistui ja osa hävisi, koska olin nyt nähnyt sen oikean kuvan. Ehkä olisin mieluummin pitänyt sen aaveena.
Robert Johnsonilla oli suuri vaikutus Karjalaisen elämään.
- Idoli on ehkä vähän kumma sana, mutta kyllä Johnsonista voi johtaa kaiken. Monet munkin biisit ovat syntyneet yrittäessäni soittaa sen juttuja. Olen sitten soittanut niitä väärin tai kärsimättömänä alkanut säveltää omiani.
Johnson on varsinkin nykyajan tähtiin verrattuna huomattavan arvoituksellinen hahmo. Kuin haamu. Hänestä ei tiedetä juuri mitään eikä hän twiittaa tai tee provosoivia Facebook-päivityksiä.
- Robert Johnson oli ehkä aina jonkinlainen haamu - eläessäänkin. Silti se musiikki eli vahvasti.
Robert Johnsonin syntymäpäivänä pidetään toukokuun 8. vuonna 1911. Hän kävi kouluja, oli naimisissa pari kertaa ja sai lapsia avioliitossa sekä sen ulkopuolella. Muut Mississippijoen suistoalueen bluesmuusikot, kuten Son House, muistivat hänet olleen 1920-luvun lopulla kohtalaisen hyvä huuliharpisti, mutta surkea kitaristi.
Vain pari vuotta myöhemmin kaikki oli kuitenkin toisin. Robert Johnsonista oli kehittynyt väkevä kitaristi ja laulaja. Hän jätti vanhan elämänsä taakseen ja alkoi kiertäväksi muusikoksi vuonna 1932.
Legenda kertoo hänen myyneen sielunsa paholaiselle oppiakseen soittamaan kitaraa paremmin kuin kukaan aikalaisensa. Hän kuoli elokuun 16. päivä vuonna 1938. Hän kärsi tuskissaan kolme päivää ja legendan mukaan hänet myrkytti mustasukkainen aviomies. Oikeasti kukaan ei tiedä mitä tapahtui.
Robert Johnson äänitti kappaleensa vuosina 1936 ja 1937. Hän oli tuntematon suuruus, kunnes vuonna 1961 Columbia julkaisi kokoelman, jonka Jukka Karjalainen 15 vuotta myöhemmin osti Hakaniemestä.
Hellhound on My Trail julkaistiin savikiekkona vuonna 1937. Samana vuonna Lepakkomies nähtiin ensimmäistä kertaa sarjakuvalehden sivuilla. Saksalainen Hindenburg-ilmalaiva tuhoutuu New Jerseyssä. Carl Orffin Carmina Burana kantaesitetään. Gestapo pidättää pastori Martin Niemöllerin. Suomessa Saksan suurlähettiläs protestoi Cajanderin hallituksen päätöstä nimetä sosiaaliministeriksi Saksaan avoimen kielteisesti suhtautuva K. -A. Fagerholm.
Robert Johnsonin legenda sementoidaan rockin peruskiveen vuonna 1961. John F. Kennedy astui Yhdysvaltain presidentin virkaan ja Yhdysvallat lähetti simpanssin avaruuteen. Suomi osallistui ensimmäistä kertaa Euroviisuihin: Laila Kinnusen laulama Valoa ikkunassa sijoittui kymmenenneksi. Adolf Eichmannin oikeudenkäynti alkoi Jerusalemissa.
J. Karjalainen on suomalainen laulaja ja lauluntekijä.
toimittaja: Arttu Tolonen
Kommentit (0)