- Oli 2000-luvun alkua ja olimme olleet Berliinissä ja paikallinen bändi nimeltä Jeans Team oli saanut jostain käsiinsä minidiscin, jossa oli kaikki Arthur Russellin 12”:set, joita ei siihen aikaan oltu vielä julkaistu cd:llä.
Tomi kopioi minidiscin omalle minidiscilleen. Tämä oli formaatin digitaalisuudesta huolimatta hankalan reaaliaikainen toimenpide.
- Kuuntelin sitä sitten matkalla Helsingistä lentokentältä kotiin Turkuun yöbussissa. Kaikki kuulosti tosi hyvältä, mutta Let’s Go Swimming oli ihan käsittämättömän kuuloinen. Onko sulle tuttu?
Ei tuo biisi. Russell on hahmona sellainen, josta monet tutut intoilevat, mutta rakastumista ei ole vielä tapahtunut, mutta ehkä nyt tämän myötä…
- Mä hankin sittemmin kaiken, mitä mies oli koskaan tuottanut. Let’s Go Swimmingissä on paljon Russellille ominaisia elementtejä, kuten kaikuinen laulu ja (Yamahan) DX7:lla tehtyjä synastabeja, rytmikästä soittoa, kaiutettuja bongoja. Se on protoelektrodiskoa. Kuulostaa leikkaa/liimaa -tekniikalla tehdyltä. Jotenkin tosi omituinen.
Minä vuonna se julkaistiin?
1980-luvun alun ja puolenvälin tienoilla, luulisin.
Niihin aikoihinhan noita leikkaamalla ja liimaamalla tehtyjä nauhaedit-remiksejä tehtiinkin aika paljon, ug-tanssikamasta Billy Oceaniin.
- Joo. Mä näin jossain kuvan sen työhuoneesta, jossa sillä oli DX7 lattialla. Soitti sitä jalalla samaan aikaan kun laulaa ja tekee jotain muuta. Se on tosi DIY, mutta kuitenkin todella kasassa. Jotenkin käsittämätön.
Huomaatko Russellin vaikutusta omissa projekteissasi mitenkään?
- Kyllä se ainakin soundiestetiikkaan on vaikuttanut, mutta kyllä eniten Arthur Russellilta kuulostava juttu oli Custom Drummer -ep, jonka tein vuonna 1999 eli ennen kuin olin tutustunut häneen. Siinä hain samanlaista leikkaa/liimaa –henkeä. Ehkä Russell on vaikuttanut Aavikon myöhempiin diskopoljentoon nojaaviin biiseihin, mutta niihin on yhtä paljon vaikuttanut Zodiac.
Zodiac oli 1980-luvulla aktiivinen, neuvostolatvialainen avaruusdiskobändi, joka saavutti huomattavan suosion Neuvostoliitossa.
Tuottaja, säveltäjä ja sellisti Arthur Russell syntyi Oskaloosassa, Iowan osavaltiossa ja päätyi länsirannikon kautta New Yorkiin opiskelemaan. Sieltä löytyi sekä nemesis että inspiraatio. Edellisen osaa näytteli kuuluisa sarjallisen musiikin säveltäjä sekä opettaja Charles Wuorinen, joka mm. sanoi Russellin minimalistisen sävellyksen City Park olevan ehdottomasti ikävimmän kuuloinen teos, jonka hän on koskaan kuullut. New Yorkissa Russell tapasi myös säveltäjä Rhys Chathamin, joka auttoi Russellia pääsemään sisään The Kitchen -nimisen performanssitilan ympärillä 1970-luvun alussa kuhiseviin avant garde -kuvioihin. Chatham ja Russell olivat myös kämppiksiä jonkin aikaa asunnossa, johon tyhjätaskuiset säveltäjät saivat sähköä roikalla naapuriltaan runoilija Allen Ginsbergiltä.
1970-luvun puolessa välissä disko alkoi kehittyä New Yorkissa ja Russell oli paikalla. Tässä vaiheessa se oli vielä hetken tiukasti underground-kulttuuria. Saturday Night Fever julkaistiin vuonna 1977. Samana vuonna Arthur Russell julkaisi ensimmäisen biisinsä Kiss Me Again, joka oli valtava klubihitti, mutta ei yltänyt poplistoille.
Loppuun saakka Russell oli intialaista klassista musiikkia opiskellut säveltäjä, jonka yhteistyökumppaneihin kuuluivat mm. Allen Ginsberg, Robert Wilson ja Philip Glass. Samaan aikaan hän teki diskoklassikoita, joiden minimalistisen dubahtava soundi on vaikuttanut vahvasti houseen sekä garageen ja oli mukana perustamassa uraauurtavaa hip hop-levy-yhtiötä Sleeping Bag Recordsia. Russell oli marginaalinen artisti sekä kevyen että nykymusiikin, mutta varsinkin tanssimusiikin saralla hänen vaikutuksensa musiikin kehitykseen on ollut huomattava.
Arthur Russell kuoli AIDSiin vuonna 1992. Hän oli hämmentävä ja ainutlaatuinen taiteilija, jolla oli taipumusta liialliseen perfektionismiin ja projektien kesken jättämiseen. Se on tehnyt hänestä postuumisti kiitollisen artistin – eri valmiustasoilla toimivaa ja kiinnostavaa tavaraa on audioarkeologeille riittänyt setvittäväksi.
Let’s Go Swimming julkaistiin vuonna 1986. Samana vuonna Neuvostoliitto sai ammuttua avaruusasemansa Mirin avaruuteen ja yhdysvaltalainen Challenger-sukkula räjähti sinne pyrkiessään. Tsernobylissa sattui ydinvoimalaonnettomuus ja Etelä-Afrikassa julistettiin maanlaajuinen poikkeustila. Desmond Tutusta tuli tuona vuonna piispa ja Olof Palme tapettiin Tukholmassa. Tähän mennessä 130 ihmistä on tunnustanut syyllisyytensä rikokseen.
Russellin musiikissa tulevaisuus oli jo läsnä. Ehkä muissakin uutisissa sinä vuonna oli havaittavissa palikoiden orastava siirtyminen uuteen järjestykseen.
Tomi Leppänen on rumpali, tuottaja ja graafikko, joka tunnetaan mm. yhtyeistä Aavikko, Circle, Pharaoh Overlord ja K-X-P.
toimittaja: Arttu Tolonen
Kommentit (0)