Hupparin ostossa

Kuten viime postauksessa kerroin, meillä oli vakaa aikomus käydä Väinön kanssa ruokakaupassa. Ostosreissumme päättyi kuitenkin ihan toisaalle. Väinö nimittäin bongasi vaateliikkeen ikkunasta lajitoverinsa jota piti käydä tervehtimässä. Lähempi tarkastelu osoitti lajitoverilla olevan päällään jotain niin coolia ja ylivoimaisen sykähdyttävää, että ruokaostokset jäivät toiseen kertaan. Väinön oli pakko saada huppari!

Jo ulko-ovelta näimme kokonaisen seinällisen koirille tarkoitettuja huppareita useissa väreissä. Huppareita löytyi monessa eri koossa, pikkukoirista suurempiin karvakavereihin asti. Pienin koko näytti olevan Väinöllemme juuri passeli. Yritin ensin ehdottaa Väinölle hieman ohuempaa ja edullisempaa puseroa, mutta kun kaverilla ikkunassa kerran oli päällään makeista makein huppari, niin hupparin halusi myös Väinö. Tarjosin ensin Väinölle punaista hupparia, pitihän hän punaisesta repustaan, mutta asuntomme läheisellä koriskentällä Väinö oli nähnyt kaikilla kovilla kundeilla mustat hupparit joten värivalinta oli selkeä. Ja sitten kuono kassaa kohti! Kun huppari oli maksettu se oli saatava heti päälle ja sitä oli päästävä esittelemään ikkunassa patsastelevalle pollealle kaverille. En tosin tiedä kumpi lopulta oli polleampaa poikaa, ikkunanakki vai huppupäinen Väinö.

Seuraavalle kauppareissulle en ota kyllä Väinöä mukaan. Nämä reissut tulevat muuten ihan liian kalliiksi.