välipala

  • Gastronomian kiihkein rakastaja

    Brillat-Savarin. Kuva tekijänoikeusvapaa.

    Brillat-Savarin (1755 – 1826) oli herkkusuu, filosofi ja lakimies, kaiken muun muassa. Hänen kirjoittamansa Maun fysiologia (Physiologie du Goût) on ranskalaisen kulttuurin perusteoksia, jota lainataan ahkerasti tänäkin päivänä.

    Ja miksei lainattaisi, sillä mies oli syvällisesti paneutunut jaarittelemaan intohimostaan ja laatimaan havainnoistaan viisauksia. Brillat-Savarinin mukaan yksilöllisen mielihyvän tuottaminen (esimerkiksi syömällä hyvin) koituu koko ihmiskunnan hyväksi ja kansakuntien kohtalo riippuu niiden tavasta ruokailla.

    Hän esitti myös, että syömisen tuottama ilo muistuttaa monella tapaa eroottista nautintoa - kysymys on koko ihmisen lävistävästä aistimuksesta, joka tuottaa yleisen hyvänolontunteen. Makuaisti antaa loppujen lopuksi eniten nautintoja, koska syöminen sopii kaikille ikä- ja sosiaaliluokille, ja nälkä uusiutuu ainakin kerran päivässä.

    Yhdessä syömällä onneen

    Jaettu herkkusuisuus on myös avioliiton merkittävin onnellisuutta lisäävä tekijä! Tämä asia on hyvä muistaa, kun omatunto alkaa kolkuttaa sipsejä ja nakkeja sohvalla yhdessä mussuttavaa pariskuntaa. Jottei mässäily kuitenkaan riistäytyisi moukkamaiseksi, B-S muistuttaa, että eläimet ravitsevat itseään, ihminen syö ja vain sivistynyt osaa aterioida.

    Ruokafilosofimme mielestä todellisen herkkusuun voi erottaa jo hänen tavastaan lausua sana ”hyvää”. Lihaliemi puolestaan on alkemistista elämännestettä, joka esiintyy jaloimmillaan silloin, kun 50 kinkun mehu tiivistetään sormustimen kokoiseen pulloon, ja ruokapöytä on ainoa paikka, jossa ensimmäinen tunti ei milloinkaan käy pitkäksi.

    Totta puhuen Maun fysiologia on melkoisen raskasta pohdiskelua, mutta eittämätön klassikko se on ja siitä löytyy käypiä sitaatteja ruokapöytäkeskusteluihin. Netissä teosta myydään pokkariversiona alle kympillä. Minä lähden nyt Las Vegasiin, siellä ei tarvitse paljon pohdiskella.

    Kommentoi 0


  • Paasto sotki kuviot

    Kaksi mehulasia. Kuva: Comstock Production Department / Comstock

    Onhan järjenvastaista olla syömättä päivätolkulla, jos ruokaa on tarjolla, eikä joku terveydellinen syy sitä estä. Silti joku epämääräinen valaistumisen idea ajoi minutkin viime vuosikymmenen loppupuolella puhdistautumaan oikein perusteellisesti.

    Paremman tiedon puutteessa turvauduin luontaistuotekaupasta ostettuihin valmiisiin paastopaketteihin, joka sisälsivät maukkaita hedelmämehuja, kuvottavia vihannesmehuja (punajuuri-porkkana-selleri-peruna-retikkamehua – miettikää sitä), suolattomia kasvisliemikuutioita, heratiivistettä, yrttiteetä, glaubersuolaa ja suolihuuhteluvehkeet.

    Paasto potkaistiin käyntiin rajuin ottein, elimistö piti saada tyhjäksi. Puoli litraa merivettä muistuttavaa glaubersuolalitkua naamariin ja sitten muutamaksi tunniksi vessaan viihtymään. Illalla meinasin tulla hulluksi nälästä.

    Letku hanurissa yllätti iloisesti

    Pahimmat tuskat kuitenkin hiipuivat parin päivän kärvistelyn jälkeen. Yrttiteen ja mehujen lipittelystä sai juuri ja juuri sen verran energiaa, että kevyt istumatyö oli mahdollista. Uni oli kyllä levollista ja herääminen aamuisin helppoa. Suolihuuhtelut olivat oudolla tavalla päivän tähtihetkiä.

    Noin viiden päivän kuluttua olo oli kuin itämaisella gurulla. Tuntemuksista piti kertoa jokaiselle tutulle ja puolitutulle. Luonteenlujuuttani ihmeteltiin laajasti. Hymyilin kehujilleni vaatimattomasti, mutta annoin silti ymmärtää, ettei tähän joka jätkä pystykään. Olin muita hieman ylemmällä tasolla, oivalsin asiat selkeämmin ja laajemmissa yhteyksissään. Todellisuudessa elimistöni kamppaili nälkiintymistä vastaan, aineenvaihduntani oli mullin mallin ja hourin.

    En ollutkaan poikkeusihminen

    Viikon kuluttua ikeneni alkoivat turvota ja huimasi. Näin unta perunalastuista, jotka eivät kuulu normaaliin ruokavaliooni. Koko elo pyöri syömättömyyden ympärillä, vaikka ei varsinaisesti nälkä ollutkaan. Kukaan ei enää jaksanut kuunnella tuntemuksistani, kehuista nyt puhumattakaan. Muut antoivat ymmärtää, että sitä saa mitä tilaa.

    Oli siis tullut aika palata normaaliin järjestykseen, ja se vasta mutkikasta olikin. Syömistä piti opetella hissukseen omenanlohko kerrallaan. Ahmia ei saanut ollenkaan tai muuten olisi pahimmassa tapauksessa edessä sairaalareissu. Kaikki maistui tolkuttoman hyvältä. Samaan aikaan mielen sopukoissa kaihersi kuitenkin jonkinlainen pettymys ja erikoinen häpeän tunne. Sain tuolloin varmaankin kalpean aavistuksen siitä, mitä syömishäiriöistä kärsivien päässä liikkuu.

    Että siitä vaan kaikki paastoamaan, jää siitä ainakin väkevät muistot.
     

    Linkkejä:

    Moni miettii paaston kokeilemista

    Nooran mielestä suolihuuhtelu + juuresmehut = valaistuminen

    Neljä päivää nesteessä

    Hyvää oloa paastosta

    Paastoaminen saattaa olla terveellistä

    Nälkä muuttaa elimistön kellokoneiston asetukset

     

    Kommentoi 5 Lue kommentit


kirjoittajasta

Välipala

Tunneasiaa ruoasta ja juomasta, tottumuksista ja sattumuksista sekä suun nautintojen seurauksista. Mikan Välipala on blogisarja vuosilta 2008-2009.

kommentoiduimmat

Muualla Yle.fi:ssä