Paasto sotki kuviot

Onhan järjenvastaista olla syömättä päivätolkulla, jos ruokaa on tarjolla, eikä joku terveydellinen syy sitä estä. Silti joku epämääräinen valaistumisen idea ajoi minutkin viime vuosikymmenen loppupuolella puhdistautumaan oikein perusteellisesti.

Paremman tiedon puutteessa turvauduin luontaistuotekaupasta ostettuihin valmiisiin paastopaketteihin, joka sisälsivät maukkaita hedelmämehuja, kuvottavia vihannesmehuja (punajuuri-porkkana-selleri-peruna-retikkamehua – miettikää sitä), suolattomia kasvisliemikuutioita, heratiivistettä, yrttiteetä, glaubersuolaa ja suolihuuhteluvehkeet.

Paasto potkaistiin käyntiin rajuin ottein, elimistö piti saada tyhjäksi. Puoli litraa merivettä muistuttavaa glaubersuolalitkua naamariin ja sitten muutamaksi tunniksi vessaan viihtymään. Illalla meinasin tulla hulluksi nälästä.

Letku hanurissa yllätti iloisesti

Pahimmat tuskat kuitenkin hiipuivat parin päivän kärvistelyn jälkeen. Yrttiteen ja mehujen lipittelystä sai juuri ja juuri sen verran energiaa, että kevyt istumatyö oli mahdollista. Uni oli kyllä levollista ja herääminen aamuisin helppoa. Suolihuuhtelut olivat oudolla tavalla päivän tähtihetkiä.

Noin viiden päivän kuluttua olo oli kuin itämaisella gurulla. Tuntemuksista piti kertoa jokaiselle tutulle ja puolitutulle. Luonteenlujuuttani ihmeteltiin laajasti. Hymyilin kehujilleni vaatimattomasti, mutta annoin silti ymmärtää, ettei tähän joka jätkä pystykään. Olin muita hieman ylemmällä tasolla, oivalsin asiat selkeämmin ja laajemmissa yhteyksissään. Todellisuudessa elimistöni kamppaili nälkiintymistä vastaan, aineenvaihduntani oli mullin mallin ja hourin.

En ollutkaan poikkeusihminen

Viikon kuluttua ikeneni alkoivat turvota ja huimasi. Näin unta perunalastuista, jotka eivät kuulu normaaliin ruokavaliooni. Koko elo pyöri syömättömyyden ympärillä, vaikka ei varsinaisesti nälkä ollutkaan. Kukaan ei enää jaksanut kuunnella tuntemuksistani, kehuista nyt puhumattakaan. Muut antoivat ymmärtää, että sitä saa mitä tilaa.

Oli siis tullut aika palata normaaliin järjestykseen, ja se vasta mutkikasta olikin. Syömistä piti opetella hissukseen omenanlohko kerrallaan. Ahmia ei saanut ollenkaan tai muuten olisi pahimmassa tapauksessa edessä sairaalareissu. Kaikki maistui tolkuttoman hyvältä. Samaan aikaan mielen sopukoissa kaihersi kuitenkin jonkinlainen pettymys ja erikoinen häpeän tunne. Sain tuolloin varmaankin kalpean aavistuksen siitä, mitä syömishäiriöistä kärsivien päässä liikkuu.

Että siitä vaan kaikki paastoamaan, jää siitä ainakin väkevät muistot.
 

Linkkejä:

Moni miettii paaston kokeilemista

Nooran mielestä suolihuuhtelu + juuresmehut = valaistuminen

Neljä päivää nesteessä

Hyvää oloa paastosta

Paastoaminen saattaa olla terveellistä

Nälkä muuttaa elimistön kellokoneiston asetukset