Nainen, tunne taloutesi!

Hyvin tästä voi lukea pankin ihanneasiakkaan profiilin.
1. Maksa pakolliset laskut (muuten tulee luottotappiota pankille)
2. Tarkkaile ostoja, älä tuhlaa (jää muuten vähemmän rahaa pankille)
3. Säästä, säästä, säästä (ja tulee enemmän rahaa pankille).

Minä ehdotan ja suosittelen elämistä nyt ja heti, kun se vielä on elämisen arvoista, ihanaa ja aktiivista.
Jokaisen naisen tulee ehdottomasti saada ostaa usein Café Latte ja nauttia olostaan ja elämästään.

Pysähdy nainen kiireen keskellä, ajattele elämääsi, ajattele ympäristöäsi, katso ohikulkevia ihmisiä kahvikupin ääreltä.
Sitten, kuuntele kaikkea tätä hiljaisuutta.
Hae tilanteita ja hetkiä, jossa voit vain olla ja ajatella ja tuntea.
Näin ei aika karkaa käsistä.

Hirveätä ajatella pakkosäästämistä ja niukkuutta, että pankit saisivat kokeilla riskinottoaan. Tai vielä pahempaa, ota itse riski pankin tarjoamilla rahastoilla ja anna pankille vain silkkaa rahaa, ilman riskiä.

Anu Nummisen mielestä olisi oikeudenmukaista, että parisuhteessa kulut jaettaisiin nettotulojen suhteessa. Minusta asia ei ole aivan noin mustavalkoinen. Jos parisuhteessa nettotulot ovat vaikkapa 2000 eur/kk ja 40000 eur/kk, niin millä logiikalla vähemmän ansaitsevan osuus kuluista olisi alle 5%? Näin ajatellenhan enemmän ansaitsevan ei kannattaisi taloudellisessa mielessä elää parisuhteessa.

Lähtökohta pitäisi olla kulujen jakaminen tasan. Pariskunnan oman harkinnan pohjalta suhdetta kulujen jaosta voidaan säätää, mutta mekaaninen laskukaava nettotulojen suhteesta ei voi olla yleispätevä ratkaisu. Vai onko tämä kääntäen ymmärrettävä niin, että kannattaa aina elättää reilusti itseään enemmän tienaavat omien sinkkuna elämisen kulujensa poistamiseksi lähes täysin - siis tulonsiirrosta parisuhteen sisällä?!

Esimerkki oli muuten ihan todellinen.

Ihmettelen myös tätä säästelyvimmatouhotusta, kyllä pari satukkaa ylimäärästä tilillä riittää ihan hyvin. Naisen paikka on vieläkin usean mielestä kotona tulottomana lapsia kaitsemassa, mutta itse en allekirjoita sitä. Ukolta voi tarpeen tullessa pyytää lisää rahaa, jos sattuu omat loppumaan. Naiset osaa elää ja nauttia sillä hetkellä, kun se palkka tilille napsahtaa..sen loppukuun voi sitten ihmetellä köyhänä, miten ihanaa se tuhlailu olikaan =).

Itse olen elänyt varattomana koko nuoruuden sekä suuren osan aikuisuudesta. Opiskelujen myötä palkkani nousi kaksinkertaiseksi ja näin ollen parani miehen palkkaan nähden. Nyttemmin minä avitan mieheni haaveiden toteutumista ja olen siitä hyvin iloinen. Varmasti tuhlaan palkastani osan ja loput säästän ulkomaanreissuamme varten. Pyykkikone jos sattuu hajoamaan, niin voi,voi, käännetään kalsarit toisin päin, niinhän ne ukotkin tekee =)

Naiset eläkää täysillä, nauttikaa ja annetaan puolisonkin nauttia, on sitten mummelina jotain mistä puhua! =) IHANAA NAISTENPÄIVÄÄ KAIKILLE NAISILLE <3 <3 <3 murmeltaa mieheltään saamaansa sydänsuklaata täällä =)

Useimpien naisten palkka ei riitä sijoitukseen, joten ei ole ihmekään, jos naiset prosentuaalisesti vähemmän seuraavat talousjournalismia tai ottavat selvää sijoitusmahdollisuuksistaan. Kun alle kahden tonnin palkasta maksaa yliopisto-opintonsa, vuokransa, auton (joka on mahdollisesti pakollinen, jotta pystyy hoitamaan työnsä), puhelimen, sähkön, vakuutukset ym. pakolliset menot, niin ei siinä enää sijoitella. Parisuhteessakin on varmaan usein pakko ottaa ne suuret lainat miehen nimiin, koska hän pystyy maksamaan lyhennykset - varsinkin silloin, kun perheeseen syntyy lapsia ja nainen on äitiyslomalla tai hoitovapaalla.

On turha syyllistää naisia rahattomuudesta jonkun iltapäivälehden takia, kun tilastojen mukaan miehet tuhlaavat paljon kalliimpiin kohteisiin. Kun nainen tuhlaa, hän ostaa huulipunan. Kun mies tuhlaa, hän ostaa auton tai veneen tai vähintään kotiteatterin. Hankintoja perustellaan tarpeella, mutta usein vanhempikin auto olisi vielä hyvä, vene on huvikäyttöön eikä kukaan ole tähän mennessä kuollut kotiteatterin puutteeseen.

Ja jos pitää valita jokin esimerkki, niin on parasta tarkistaa sen kirjoitusasu. Jos nainen ostaa yhden "cafe latten" päivässä, niin kyllä siinä miljonäärikin köyhtyy. Italian kielessä kahvi on caffe ja kahvila café. Otsikkonne mukaan nainen siis ostaa maitokahvilan päivässä. Café on ranskalainen muoto ja ranskassa maitokahvi on café au lait.

Juttuhan on ihan perusruisleipää kenen tahansa taloudenpidon kannalta, miehen, naisen, perheellisen tai perheettömän. Vinkit kannattaa ottaa tosissaan.

Meillä on aina ollut itsestäänselvää, että yhteisiin kuluihin osallistutaan maksukyvyn mukaan. Tämä on myös näkemyksemme yhteiskunnan toiminnasta. Kumpikaan ei ole koskaan kokenut asiaa millään lailla epäreiluksi, sillä yhteinen satsaus tulee aina myös yhteiseksi hyödyksi. Lisäksi tiliä ei koskaan kuluteta loppuun, vaan siellä on aina puskurirahasto. Kun pyykkikone hajoaa, emme kulje likaisissa kledjuissa vaan ostamme uuden koneen. Kyllä elämän saa maistumaan elämältä myös ilman kädestä suuhun elämistä!

Siitä olen eri mieltä, että kortilla maksaessa tulisi katsottua tarkemmin mihin rahat menevät: pikemminkin se kirpaisee enemmän, kun antaa kassalla konkreettista rahaa ja rahapussi silmin nähden tyhjenee ja taas pitää asioida automaatilla. Luulen, että muoviraha on nimenomaan se, jota moni ei hallitse.

Sijoituksiin taas en kovin helposti lähtisi. Jos nyt keskituloisella on tuhansissa euroissa laskettava summa rahaa säästössä, tuotot ovat parhaassakin tapauksessa absoluuttisesti ottaen niin pieniä, ettei kannata käyttää aikaa ja vaivaa moiseen. Säästötilin korko kyllä riittää suojaamaan inflaatiolta. Ja jos nyt tililläni makaisikin satoja tuhansia, minulle olisi yhdentekevää, mitä siitä tulee tuottoa vai tuleeko ollenkaan. Tai sitten en vaan kykene samastumaan upporikkaaseen henkilöön.

Siis, tuo kaikki on täyttä naisen vitutusta.
Tosiasiassa, meillä koko meidän avioliiton alamäki lähti anopista. Se vahti ja kyyläs, ja tärkeintä oli, että tyttären kunnia ei mennyt. Ei sillä ollut väliä, vaikka tyttären onni meni.
Mutta, kun tytär säilyi puhtaana, niin kaikki oli hyvin.

Ja se avioliitto päättyi 22 vuoden ja 30 vuoden yhdessäolon jälkeen. Kaikki syy oli anopissa ja siinä että se oli kotona tietäen tai tietämättään opettanut sen huutamisen sille mun vaimolle.
Ja se kyllä huusi.
Se sano sitten pari vuotta sitten, että sen äiti huuti kotona aina. Minun on vieläkin vaikea luottaa yhteenkään naiseen, kun olen kokenut elämässäni vain huutavia ja petollisia naisia.

No, siskoni ja äitini ovat minua tukeneet, mutta he ovat liian läheltä.
Niin, ja sitten se otatti multa vielä pojalleen avoimen asianajovaltakirjan, siis se muija.
Että, lopettakaa nyt jo hyvät muijat tuo iänikuinen suomalaisen miehen nuijiminen. Ottakaa ne arabit, ne vie teiltä varmasti ne viimeisetkin lapsenne.
Tuskin enää nain suomalaista, ainakaan alttarille asti, muutenhan niitä panee, jos ovat antaakseen, ja kivat antaa, kuka niitä ikäviä paniskaan.

Hei beibit;(