Ainakin hän vielä kävelee

Sairaalan ensimmäiset päivät ovat olleet ruuhkaisia. Aamulla poliklinikka täyttyy hetkessä: maanjäristyksen aiheuttamia vammoja, aliravittuja vauvoja, sydänoireita, naisia tulossa synnyttämään.

[Vetolaite pitää Pascalen jalan luut oikeassa asennossa. Viereisessä sängyssä lepää aliravittu vauva.]

Ensimmäinen perustamamme vuodeosasto on täynnä. Monilla on jaloissaan sortuneiden kattojen ja kaatuneiden seinien aiheuttamia murtumia, yksi lonkka oli sijoiltaan. He ovat saaneet kunnollista hoitoa vasta nyt, yli kaksi viikkoa loukkaantumisensa jälkeen. Vetolaitteet sänkyjen päissä pitävät uudelleen kohdistettuja luita paikallaan.

Juttelin juuri 11-vuotiaan tytön kanssa. Pascale Raymond oli kotonaan Petit Goaven kaupungissa, kun maa järisi. Hän juoksi ulos ja kaatui. Vasemman jalan reisiluu murtui samasta kohdasta kuin kolme vuotta aiemmin.

Pascalen täti istuu sängyn vierellä. Hän vei tytön paikalliseen sairaalaan, josta ei saanut apua. Sairaala oli täynnä.

Neljänkymmenen kilometrin päässä sijaitsevassa Petit Goavessa rakennuksia ei juuri säästynyt. Pascalen kuusihenkinen perhe asuu nyt kadulla, jossa heitä suojaa auringolta muovipressu. Sen alla tyttö makasi 18 päivää.

Suomalaiskirurgit operoivat jalan eilen. Herätessään nukutuksesta Pascale huusi äitiä ja hamusi nukutuslääkärin kaulaa halatakseen. Loputtomalta tuntunut kipu on viimein poissa.

Tyttö tulee olemaan osastolla pari viikkoa, sen jälkeen hän palaa perheensä luokse kadulle. Ehkä perheellä on silloin jo teltta, vettä ja ruokaa.

Ainakin Pascale tulee taas kävelemään, se antaa paremmat mahdollisuudet selviytyä.