Hyviä uutisia Haitista!

Telttaelämä päättyi tänään yli sadalta perheeltä, jotka ovat vuoden asuneet Port au Princen suurimmassa telttakylässä, La Pistessä. Heidän joukossaan on Jenniflore Joseph. Hän otti minua kiinni kädestä ja talutti uuden kotinsa ovesta sisään. Jenniflore on kolmivuotias. Tukka on palmikoitu pienen pienille leteille, joita törrättää eri puolilla ja puolille. Hän ei irrota kädestäni.

[Sisarukset Juninia ja Jenniflore Joseph istuvat uuden kotinsa rappusilla, mukana myös Dias ja tietenkin barbit. Kuva: Niklas Meltio]

Jenniflore jäi orvoksi vuosi sitten sisarensa Juninian kanssa. Nyt he kuuluvat Christanin ja Lordian Sauveurin uusperheeseen. Nämä sisarukset ottivat orvot pikkutytöt hoitoonsa.

Jennifloren uuden kodin nurkassa on kasvattiäideiksi ryhtyneiden sisarusten äiti vaikeasti syöpäsairaana. Hänet on kannettu teltasta ensimmäisenä. Muut tavarat tulevat myöhemmin sylillinen kerrallaan.

Jennifloren ystävä Dias haluaa osansa uudesta ystävästä. Tytöt kilpailevat siitä, kumpi saa istua sylissäni ja kumpi vieressäni uuden kodin portailla. He tutkivat Punaisen Ristin merkin, tarkastelevat perusleirin asukaslätkän, kellon, sormuksen ja vitivalkoisen käden kaikki kynnet ja suonet alta ja päältä. He kokeilevat sitä omaa ihoaan vasten. Sitten siirrytään hiuksiin. Dias yrittää pyöritellä siitä samanlaista karkeaa lettiä kuin itsellään ja ihmettelee kun suomalainen liinatukka ei tottele. Korvakorut, silmälasit oikein päin ja väärin päin, myös heidän kasvoillaan. Jennifloresta tulee tavattoman viisaan näköinen lasit päässä. Hän sanoo kasvattiäidilleen, että haluaa minun tytökseni ja tiivistää otetta jalastani.

Istumme siinä rappusilla hyvän tovin. Ohitsemme paarustaa ihmisiä ja heidän omaisuuksiaan. Yksinäinen ruukkukasvi pään päällä. Omaisuus pinottuna telttavuoteeelle ja peitettu pressulla niin, että mieleen tulee vainaja.

Seassa pyörii ulkomaisia toimittajia kameroineen ja mikrofoneineen. Mutta me tytöt vain istumme. Olen hetken aivan varma omasta tarpeellisuudestani.