Mistä se alkoi?
Ajatus Joona Kortesmäen juontamasta ohjelmasta syntyi viime keväänä jossain Ylen käytävillä. Ensin idea oli, että hänen rinnalleen haettaisiin juontajapari. Halusin ohjelman, jossa on kaksi miesjuontajaa. Syitä oli paljon. Päätin, että en taivu kenenkään edessä. En aikonut taipua, koska olin oikeassa. Kaksi miestä = rentoa jutustelua = hyvä ohjelma.
Joona tuntui täydelliseltä talkshown vetäjältä. Lopulta tajusimme hänen olevan niin uniikki, että hänen rinnalleen on vaikea tuoda juontajaparia. Emme tuo. Päätös. Nimetään ohjelma Joonan mukaan. Päätös. Hyvä päätös. Otetaan Ulla Virtanen mukaan ohjelmaan. Päätös. Hetkinen. Hyvä päätös. Nyt vain olimme oikeammassa kuin aiemmin. Ulla on täydellinen lisäys Kortesmäen kaveriksi. Vaikka Ulla ei ole mies.
Aikaa tähän kului noin puoli vuotta. Työ ei tietenkään ollut jatkuvaa, vaan noin parin viikon välein kahvia ja keskustelua. Ohjelman lopullinen työryhmä aloitti hommat vasta tammikuussa. Valittu muoto vaati vielä komediantajuista näyttelijää. Tero Salenius.
Esiintyjien takana on ammattitaitoinen tiimi. Alusta asti oli selvää, että homma pitää rakentaa käsikirjoituksen varaan. Otetaan mallia Amerikasta ja palkataan 20 käsikirjoittajaa... Tai ehkä aluksi vain 4. Neljä suomalaista vastaa aikaa montaa amerikkalaista.
Ohjelman lopullista muotoa suunniteltiin noin kaksi kuukautta. Teimme harjoitushaastatteluita, käsikirjoitusmoduleita ja toimitukseen kiipeilyseinän. Eniten hyötyä taisi olla kiipeilyseinästä. Olimme myös tietoisia Joonan tulevasta vauvasta. Vauvan esiintulo ei jonkun laskukaavan mukaan osuisi starttiimme.
Maanantaina 4.3. oli Suorana: Kortesmäki -ohjelman ensi-ilta. Se meni mukavasti. Joona oli mahtava ja vieraat loistavia. Aika paljon ylisanoja. Katso ohjelma Areenasta ja tee omat johtopäätöksesi. http://areena.yle.fi/tv/1814888 .... Lähetyksen jälkeen Joonalle tuli kuitenkin pikalähtö. Vain 50 minuuttia suoran lähetyksen jälkeen hänestä tuli isä.
Onnea vielä kerran!
Seuraavana päivänä oli kuitenkin taas uusi lähetys edessä. Eikä ollut tuuraajaa.
