Arki alkaa vasta vaalien jälkeen
Monia vuosia sitten kävin politiikan toimittajien opintomatkalla tutustumassa Britannian parlamenttiin. Mieleeni jäi vanha konservatiivipoliitikko, joka murahti, että ´meidän konservatiivien täytyy aina ensin hankkia rahat, jotta työväenpuolue valtaan päästyään voi tuhlata ne´.
Tämä lienee ollut vanha totuus, mutta ajat ovat muuttuneet niin Suomessa kuin Britanniassakin.
Enää poskettomat vaalilupaukset ja vastuuton rahankäyttö valtaan päästyä eivät pure kuten vuosikymmeniä sitten. Kansa ymmärtää, että rahat on aina jostakin hankittava. Se edellyttää, että maan talous on kunnossa, ihmisillä työtä ja toimeentuloa. Muuten ei ole mistä ottaa vaikkapa hyvinvointipalvelujen rahoittamiseen.
Eduskuntavaalit sattuivat aikaan, jolloin Suomella on mennyt hyvin. Suomen julkisen talouden tila on tällä hetkellä hyvä tai jopa erinomainen.
Asia näyttää kuitenkin toisenlaiselta, jos Suomen kansantaloutta katselee pidemmällä aikavälillä. Väki eläköityy, työvoimapula uhkaa, teollisia työpaikkoja katoaa ulkomaille, eikä innovatiivisuutta oikein osata elinkeinoelämässä kääntää rahaksi ja työpaikoiksi.
Muuttuuko Suomi siis vähän kerrassaan palveluammattien maaksi?
Edesmennyt SDP:n puheenjohtaja ja moninkertainen pääministeri Kalevi Sorsa tokaisi jo 1970 - luvulla, että ei me täällä Suomessa toinen toistemme paitoja pesemällä pärjätä. Jotakin innovatiivisempaa korkean koulutuksen Suomessa siis pitäisi keksiä.
Työväen taloudellisen tutkimuslaitoksen johtaja Jaakko Kiander arvelee, että julkisen talouden ´jakovara´ ensi vaalikaudella olisi noin 5 miljardia euroa. Samalla hän varoittelee, että tätä rahasummaa ei pitäisi panna kokonaan menemään, sillä ensi vaalikauden jälkeen väijyvät jo huonommat ajat. Siihenkin tulisi varautua.
Valtiovarainministeriön valtiosihteeri Raimo Sailas puhui samasta asiasta pitkällä aikavälillä ja sanoi, ettei jakovaraa ole juuri ollenkaan.
Mutta tajuavatko ja hyväksyvätkö tätä päivää elävät poliittiset päättäjämme tällaiset pidemmän aikavälisin argumentit? Se jää nähtäväksi. Tällaisia asioita pohdittiin Vallan vaiheilla – ohjelmassa 16.3.2003
Jaakko Kiander sanoo olevansa optimisti ja uskoo Suomen hyvään taloudelliseen kehitykseen. Suunnilleen 15 - 20 vuoden tähtäimellä työllisyysasteen nousu 75 prosenttiin voisi olla hänen mielestään mahdollista. Silloin julkisten menojen kestävä rahoitus (hyvinvointiyhteiskunnan palvelujen turvaaminen) ja tuntuvatkin verohelpotukset olisivat mahdollisia.
- Jos työllisyyden parantamisessa ei kuitenkaan syystä tai toisesta onnistuta, on edessä joko verotuksen kiristyminen tai julkisten menojen kasvun rajoittaminen kaavailtuun perusuraan verrattuna jo vuoden 2010 jälkeen, Kiander varoittaa.
Työllisyyden nosto edellyttää kuitenkin jatkuvaa tuottavuuden nostamista. Näinhän kaikki ekonomistit sanovat, mutta mitä se oikein tarkoittaa? Tulevaisuuden tutkimuslaitoksen vieraileva professori Pirjo Ståhle miettii työkseen näitä asioita.
- Kokonaisuutena niin poliitikkojen, elinkeinoelämän, julkisen hallinnon, etujärjestöjen kuin yksityisten kansalaistenkin olisi pystyttävä ajattelemaan asioita uudella tavalla, jotta Suomi pärjäisi, Ståhle tiivistää.
Miten tämä kaikki tehdään, on iso haaste. Autossa voi heittää nopeasti uuden vaihteen päälle, mutta koko kansakunnan asenneilmaston kääntäminen on jo isompi haaste. Kun Suomi on korporativistinen valtio – jokaisella taholla on tiukat etujensa ajajat – niin suunnan kääntäminen on poliittisesti hankalaa.
Toisaalta Suomi pienenä kansakuntana on aina ollut parhaimmillaan vaikeissa tilanteissa. Hommat on hoidettu ja sopeuduttu siihen mihin on pitänyt realistisesti sopeutuakin. Näin tapahtui viimeksi 1990 - luvun alkupuolella.
Vaarallisimpia ovat hyvin menevät ajat. Silloin voi nukahtaa rattiin ja mennä metsään. Vai olisiko se sittenkin maalle onnenpotku pidemmällä aikavälillä?
Aika tyhmää sekin olisi, että ensin pitäisi toimia tyhmästi ollakseen lopulta viisas.
