Suomi auttoi Viroa Nato - kelpoiseksi
Historia on täynnä paradokseja.
Esimerkiksi se, kun Suomi auttoi 1991 uudelleen itsenäistynyttä Viroa kehittämään puolustusvoimiaan teknisesti Nato – kelpoisiksi, mutta jäikin itse Naton ulkopuolelle, kun Viro siihen liittyi 2003.
Tästä huolimatta Suomen ja Viron sotilaallinen yhteistyö jatkuu käytännössä hyvänä edelleen kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tosin suomalaiset virkamiehet ja ministerit joutuvat nyt kyselemään virolaisilta kollegoiltaan vaikkapa Naton Riikan huippukokouksen jälkeen, että mitä siellä oikeasti puhuttiin kun meitä ei kutsuttu.
Entisestä pikkuveljestä, Virosta, on nyt tullut ison veljeskunnan jäsen ja Suomi on jäänyt leikkimään omia sotaleikkejään.
Maiden välistä sotilasyhteistyötä käsiteltiin Vallan vaiheilla – ohjelmassa, jonka ensilähetys oli YLE Radio 1:ssä 12.1. 2007.
Yhteistyö alkoi heti sen jälkeen, kun Viro itsenäistyi uudelleen elokuussa 1991 Neuvostoliiton hajotessa omaan mahdottomuuteensa.
Viro tiedusteli heti itsenäistyttyään millaisia mahdollisuuksia Suomella olisi antaa Virolle erilaisia tukia. Suomen rajavartiolaitos järjesti nopeasti sekä asiantuntija- että materiaaliapua.
Puolustusministeriömme suhtautuminen oli myös myönteistä, mutta silloinen laki ei mahdollistanut palkatun henkilökunnan lähettämistä koulutustehtäviin Suomen rajojen ulkopuolelle.
Laki ei kuitenkaan estänyt Virolaisten upseerien ja aliupseerien kouluttamista Suomessa. Vuosien mittaan Suomessa on koulutettu satoja Viron puolustusvoimien upseereja kadettikoulussamme. Ylimmälle sotilasjohdolle on järjestetty myös erikoiskursseja.
Viron ja Suomen läheinen sotilasyhteistyö oli kuitenkin poliittisesti niin arka asia, että aivan alkuvaiheessa siitä ei haluttu edes puhua julkisuudessa. Asia ovat kuitenkin tapana järjestyä, kun sitä halutaan.
Ulkopoliittisen johdon hiljaisella siunauksella – Mauno Koiviston presidenttikaudella - eläkkeelle jääneet, vapaaehtoiset suomalaiset upseerit aloittivat 1993 virolaisten upseerien kouluttamisen myös Virossa. Sinne luovutettiin tässä vaiheessa myös erilaista käyttömateriaalia, mutta ei aseistusta. Sen vuoro tuli vasta myöhemmin.
Viro esitti vuoden 1996 alussa Suomelle toiveen monipuolisen sotilaallisen yhteistyön kehittämiseksi. Suomen puolustusministeriö selvitteli asiaa perusteellisesti ja teki esityksensä.
Selvityksen mukaan laki mahdollisti asiantuntija-avun antamisen Viroon sekä virolaisten sotilaskoulutuksen jatkamisen Suomessa. Lahjoitettavasta materiaalista päätettäisiin tapauskohtaisesti. Sittemmin Virolle lahjoitettiin monenlaista sotamateriaalia aina kenttätykistöstä laivoihin asti.
Paavo Lipposen ensimmäisen hallituksen ulko- ja turvallisuuspolittinen valiokunta hyväksyi kesäkuussa 1996 puolustusministeriön esityksen.
Varmuuden vuoksi toiminta päätettiin rahoittaa ulkoministeriön lähialueyhteistyövaroista ettei puolustusmenojen pääluokkaa tarvinnut kasvattaa. ( Eri puolilla maailmaa olevat rauhanturvaoperaatiotkin rahoitetaan perinteisesti ulkoministeriön kautta.)
Kun asiat olivat nyt poliittisesti kunnossa, niin Suomen pääesikunnan henkilöesikunnan alaisuuteen perustettiin erillinen Viro – projekti.
Projektin yhteysupseeriksi määrättiin kenraalimajuri evp. Pentti Lehtimäki (nykyisin kenraaliluutnantti).
Hän koordinoi toimintaa ja valvoi projektiin palkattuja asiantuntijoina toimivia upseereita, joista pääosa oli eläkkeellä.
Viro – projekti kesti vajaat 8 vuotta ja se ajettiin alas vuoteen 2003 mennessä, kun Viro liittyi Natoon. Siihen mennessä toimintaan oli käytetty runsaat 2,5 miljoonaa euroa. Lähes 1 200 virolaista osallistui opetustilaisuuksiin ja tutustumismatkoihin.
Aivan loppuvaiheesa puolustusministeriö päätti, että Virolle, Latvialle ja Liettualle annettu lähialuetuki muutettiin yhdeksi Baltia – projektiksi.
Mitä sitten Viron maanpuolustuksen kehittämiseen tähtäävällä Viro – projektilla kokonaisuutena saavutettiin? Projektista tehdyn kirjasen mukaan merkittävin tuki oli virolaisille järjestetty koulutus.
Lähes kaikkien alojen ja aselajien toimintajärjestelmät ja koulutussuunnitelmat uusittiin tänä aikana. Tosin suomalaiset eivät yksin voi ottaa kunniaa itselleen, koska avustajia tuli muistakin maista.
Suomalaiset eivät alkuaankaan pyrkineet luomaan Virolle suomalaismallisia puolustusvoimia vaan kertoivat kuinka Suomessa asiat on järjestetty. Virolaisten omaksi asiaksi jäi miten he tietoa hyödynsivät.
Virolaisten oma, alkuperäinen toivomus kiteytyy tähän vertaukseen: älkää kalastako meille vaan opettakaa miten kalastetaan.
Viron sisäisiin asioihin suomalaiset eivät halunneet puuttua, vaikka Viron puolustusvoimien haparoivassa kehitysvaiheessa ehkä mieli olisikin tehnyt.
Suomen ja Viron sotilaallinen yhteistyö jatkuu yhä käytännössä hyvänä, vaikka Viro on Natossa ja Suomi ei. Hyvä kysymys on, miten sitä voitaisi yhä kehittää ja mihin se sitten johtaisi?
Ruotsiin päin Suomi ainakin katselee hyvin kiinnostuneena, mutta Ruotsilla onkin Suomeen verrattuna paljon suuremmat sotilaalliset voimavarat. Jos Natoon ei toistaiseki haluta mennä, niin voimavarojen yhdistämistä kannattaa ainakin miettiä.
Hyvä kysymys on myös, kuinka kauan Suomen kannatttaa pysytellä Naton ulkopuolella tänä globaalina, yhteistyössä olevien liittokuntien aikana.
