Mikael Lilius ja muut edun tavoittelijat

Miksi erityisesti Fortumin ex- toimitusjohtajaa Mikael Liliusta syyllistetään oman edun tavoittelusta, kun edun ja vallan tavoittelu on ihmiskunnan historiallinen tapa niin talouselämässä, politiikassa kuin tavallistenkin tallaajien keskuudessa?

Mika Waltari totesi jo historiallisessa Sinuhe egyptiläinen - kirjassaan, että näin on aina ollut ja näin on aina oleva.

TÄSTÄ KUULUU KOKO BLOGI LUETTUNAKIN

(käytä Firefox-selainta kuunteluun, jos Internet Explorer ei toimi))

Mikael Lilius ja muut edun tavoittelijat_0.mp3

 

Kuulostaako pessimistiseltä? Varmaankin. Voihan maailmaa yrittää parantaa, ja pitääkin parantaa, mutta kovin pitkämielisen hommaa se on. Tuloksetkaan eivät ole rohkaisevia.

 

Pörssiyhtiöiden ylimmän johdon palkitsemisjärjesttelmien rakentelu perustuu palkkioista päättävien solidaariseen ahneuteen, eikä siinä ole mitään ihmettelemistä. Paheksua sitä tietysti voi kuten viime aikoina on tehty.

Pörssiyhtiöiden hallituksissa istuu eri yhtiöiden ylintä johtoa, joiden kaikkien intresseissä on hyväksyä palkitsemisjärjestelmiä, joista omassakin – tai kavereiden – yhtiöissä on johdolle etua.

Ai niin, yrityksellekin pitäisi olla. Tavallisen pienomistajan sitä on vain välillä vaikea ymmärtää.

Toisaalta, jos johdon palkkiot ovat kovin suuria, niin johdosta tulee työnantajastaan riippumattomia. Nokian Sari Baldaufkin rikastui ja lähti yhtiöstä vähemmän stressaaviin hallitushommiin muihin yhtiöihin. Hänellä oli siihen varaa.

Mutta mitä tekevät vaikkapa poliitikot eduskunnassa? Hekin ovat luoneet itselleen monenlaisia etuja, koska ovat itse niistä päättämässä. Siis aivan laillisesti.

Hyvä esimerkki on eläkejärjestelmä, jossa 15 vuodessa kertyy täysi 60 prosentin eläke. Lisäksi tulevat mahdolliset muut eläkkeet, jotka voivat vähentää kansanedustajan eläkettä.

Eikä tässä kaikki. Kansanedustaja voi ryhtyä nostamaan sopeutumiseläkettä (osaeläkettä) jo seitsemän parlamenttivuoden jälkeen, jos töitä ei ole löytynyt tai ei halua tehdä töitä. Tällaisia tapauksia on nyt noin 70.

Yhdenkin kauden jälkeen eduskunnasta tipahtanut edustaja voi saada harkinnanvaraisen sopeutumiseläkkeen, jos hänen elämäntilanteensa katsotaan eläkettä vaativan.

Euroopan parlamentin jäsenet ovat jo pitkään saaneet korvauksen bisnesluokan matkalippujen mukaan, vaikka olisivat lentäneet halvimmassa turistiluokassa. Tähän on kyllä tulossa muutos pitkällisen poliittisen kädenväännön ja kritiikin jälkeen.

Vastaavankaltainen kina on meneillään myös Suomen eduskunnassa: korvataanko matkakulut vain todellisten kulujen mukaan vai ei.

Nyt kansanedustaja saa asuinpaikastaan riippuen 986 – 1909 euron kulukorvauksen. Lisäksi kansanedustajan tehtäviin liittyvissä asioissa voi ajella bussilla ja junalla ilmaiseksi taikka lentää kotimaassa.

Pörssiyhtiö Fortumin – tai muunkaan yhtiön - tilintarkastajat eivät varmasti hyväksyisi, jos toimitusjohtajalle maksettaisiin kuitteihin perustumattomia matkakuluja.

Tasavallan presidenttien, nykyisten ja entisten, eläkeasiat on hoidettu poikkeuksellisella tavalla. Presidentin eläke, kuten palkkakin, on verotonta tuloa, puhtaana käteen. Se maksetaan suoraan verovaroista.

Miten muitten kuin kansaedustajien eläke sitten kertyy vaikkapa yritysjohdolle?

Tavallisen palkkatyöntekijän eläke kertyy palkasta, mutta Fortumin ex-toimitusjohtaja Mikael Liliuksen supereläke kertyy palkan lisäksi monenlaisista lisäetuuksista, jotka voivat olla palkkaakin suurempia.

Lilius ei ole kuitenkaan ainoa onnekas, sillä eläkkeiden perustaksi määritellyt tulokohteet hyödyttävät eniten kaikkia niitä, jotka ovat muutenkin hyvin palkittuja.

Onko tämä oikein ja kohtuullista, on jo eri asia.

Kannattaa myös muistaa vain osittain rahastoivan eläkejärjestelmämme perusperiaate. Kukaan ei maksa itse kokonaan tulevaa eläkettään, vaan se jää osin tulevien sukupolvien maksettavaksi.

Erityisen kalliita yrityksille ovat ylimmän johdon lisäeläkkeet. Niiden turvin voi jäädä täydelle eläkkeelle normaalia aikaisemmin, yleensä 60 – vuotiaana kun muiden edellytetään työskentelevän vähintään 63 – vuotiaiksi.

Johdon lisäeläkkeitä tulevien sukupolvien ei kuitenkaan tarvitse kokonaan maksaa. Pääosan maksaa yritys eli viime kädessä kaikki yrityksen asiakkaat iästä riippumatta tuotteiden ja palvelujen hinnassa.

Eläketurvakeskuksen sivuilta löytyy (jos onnistuu löytämään) tietoa mistä kaikesta eläke kertyy varsinaisen palkan lisäksi. Lista on pitkä ja osin vaikeaselkoinen, kuten koko eläkejärjestelmämme muutenkin.

Palkan lisäksi eläkettä kertyy myös verollisista luontaiseduista kuten autoista ja asunnoista niiden verotusarvon mukaan. Siis mitä hienompi työsuhdeauto, sitä enemmän eläkettä siitäkin kertyy.

Maksetaankohan työsuhdeautosta eläketurvamaksua ollenkaan kuten palkasta?

Mielenkiintoinen soveltamissäännös eläkkeen kannalta on yhtiön henkilökunnalle suunnattu osakeanti:

”Etua työsuhteeseen perustuvasta oikeudesta merkitä yhteisön osakkeita tai osuuksia käypää alempaan hintaan ei pidetä eläketyöansiona, jos etu on henkilöstön enemmistön käytettävissä.”

Mutta johtajistolle suunnatusta osakeannista Eläketurvakeskuksen soveltamisohjeissa sanotaankin näin:

” Jos etu ei ole henkilöstön enemmistön käytettävissä, pidetään sitä koko määrältään sekä eläketyöansiona että EPL:n mukaisena palkkana alennuksen suuruudesta riippumatta.”

Optioista eläkettä ei kuitenkaan kerry, mutta firman tai yksikön menestykseen sidotuista tulospalkkioista kertyy. Suurimpana sen saavat johtajat.

Varsinainen onnenkantamoinen ylimmälle johdolle voivat olla heidän saamansa osakkeet, jotka aiemmin tulkittiin eläkettä kerryttäväksi palkaksi. Osakkeethan voivat ylittää moninkertaisesti vuosipalkan.

Tässä lienee yksi syy, jonka takia Mikael Liliuksen eläkkeeksi on julkisuudessa arvioitu noin 40 000 euroa kuukaudessa, kun koko peruspalkka on noin 72 000 euroa.

Supereläkeläisiä, 10 000 - 39 000 euroa kuukaudessa saavia, oli vuoden 2009 vaihteessa Suomessa  225. Luku on Eläketurvakeskuksen rekisteristä. Suomessahan ei ole eläkekattoa kuten useissa muissa Euroopan maissa.

Ennen vuoden 2006 alkua osakkeina annettava palkkio kartutti eläkettä, mutta ” ei 1.1.2006 alkaen tietyissä tapauksissa ole eläkkeen perusteena olevaa työansiota TEL:n 7 § :n 3 momentin 4a kohta.”

Harmi, sanoisi moni johtaja luettuaan Eläketurvakeskuksen soveltamisohjeita lain muutoksesta.

”Kyseisessä lainkohdassa osakkeina annettavaan palkkioon rinnastetaan myös muussa muodossa työntekijälle maksettava palkkio, jos palkkion arvo riippuu osakkeiden arvon kehityksestä vähintään vuoden pituisena aikana.”

Mitä pidemmälle erilaisia eläkkeiden soveltamisohjeita lukee, niin sitä vakuuttuneemmaksi tulee, että Suomen koko eläkejärjestelmä kaipaisi radikaalia yksinkertaistamista. Onnea vaan kolmikanta!

Yhtä vakuuttuneeksi tulee siitäkin, että optiojärjestelmä on vain rahankeruusysteemi ylimmälle johdolle, ei todellinen kannustin yrityksen kehittämiseksi.

Jos rahaa kertyy kahmalokaupalla, niin ei se enää kannusta yrittämään, vaikka muuta väitettäisiin. Mikael Liliuksellakin oli varaa haukkua Fortumin pääomistaja, valtion edustajat, televisiokameroiden edessä.

Miksi yritysten ylimmille johtajille ei maksettaisi vain kovaa palkkaa, ja sen lisäksi yrityksen taloudelliseen tulokseen perustuvia bonuksia?

Pörssikurssit menevät ylös ja alas, mutta yrityksen kannalta tärkeintä on mitä viimeisen viivan alle jää.

Monissa perhe- ja sukuyrityksissä tämä ymmärretään, mutta ne eivät yleensä olekaan pörssiyhtiöitä. Perheyrityksissä on pidempi sihti.