Torstaina 30.10. klo 13.15 ja perjantaina 31.10. klo 18.00.
Ohjelma on kuultavissa oikealla palstalla viikon ajan ensilähetyksen jälkeen.

Johann Wolfgang von Goethen runo lapsen kuolemasta on kiehtonut useita säveltäjiä. Carl Loewen näkemys kestää hyvin vertailun Schubertin tunnetumman sävellyksen kanssa.

Jos Schubertin piano-osuudessa kuuluu hevosen laukka ja isän hätäännys, kuvaa Loewe maagisesti sumuista metsää ja puiden lehtien havinaa, mutta samalla myös Keijukuninkaan kuumeista viettelyä.

Laulajan tehtäväksi jää nelihenkisen ensemblen luominen. Liedin tulkitsijan on kuitenkin varottava liiallista kauhuromantiikkaa.

Loewe ei koskaan kunnostautunut oopperan tekijänä, mutta onnistui keskittämään dramaattiset lahjansa balladien säveltämiseen.

Onko Loewen Erlkönig jäänyt turhaan Schubertin teoksen varjoon? Tunnetko muita hyviä tulkintoja tästä laulusta?

Keskiviikkona 22.10. klo 18 ja uusinta torstaina 23.10. klo 13.15.
Ohjelma on ensilähetyksen jälkeen viikon ajan kuultavissa oikealla palstalla.

Eino Leinon runo Omenankukat on innoittanut kolmea suomalaista säveltäjää; Erkki Melartinia, Oskar Merikantoa ja Yrjö Kilpistä. Melartin nostaa runosta esiin Luojan, Merikanto painottaa luontoa ja Kilpinen keskittyy orvon ihmisen osaan.

Suomalaiset laulajat ovat melko yksimielisesti valinneet ohjelmistoonsa vain Merikannon sävellystä. Melartinin ja Kilpisen sävellyksistä löytyi vain yhdet tulkinnat Yleisradion ohjelmanauhoilta.

Olisi mielenkiintoista kuulla, mitä mieltä muusikot ja liedin ystävät ovat siitä, että Melartinin ja Kilpisen sävellykset ovat joutuneet näin pahasti paitsioon. Onko Suomi edelleenkin vain yhden totuuden ja yhden sävellyksen maa, vai onko Merikanto todella näin ylivoimainen?

Asiantuntijoina vierailevat kirjallisuuslehti Parnasson päätoimittaja Jarmo Papinniemi sekä pianotaiteilija Tuula Hällström.

Torstaina 16.10. klo 13.15. Uusinta perjantaina 17.10. klo 18.00. Ohjelma on kuultavista sivun oikealta palstalta viikon ajan ensilähetyksen jälkeen.

Joseph Haydnin laulu She never told her love perustuu William Shakespearen tekstiin Loppiaisaatosta. Siinä Viola, joka on pukeutunut Cesarioksi, rakastuu suojelijaansa, herttua Orsinoon. Herttua taas on rakastunut Oliviaan ja käyttää mieheksi pukeutunutta Viola–Cesariota viestin viejänä.

Oivia taas rakastuu Viola–Cesarioon. Viola kertoo kolmannessa persoonassa omat tunteensa herttua Orsinolle tässä laulussa. Haydnin sävellys ei jää jälkeen Shakespearen vihjailevasta tekstistä. Asiantuntijoina oopperalaulaja Riikka Rantanen ja pianotaiteilija Tuija Hakkila.

Keskiviikkona 10.9. klo 18. ja uusintana torstaina 11.9. klo 13.15. Ensilähetyksen jälkeen ohjelma on viikon ajan kuultavissa sivun oikealta palstalta.

Hugo Wolfin laulu vuodelta 1888 Eduard Möriken runoon on herkkä kuin seitti. Siinä kaikki osatekijät on viritetty kuvaamaan palvelustytön pientä elämänpiiriä, josta ei ole ulospääsyä.

Runo ei kerro, miten nuori tyttö on, mutta hänen nuoruutensa ja kokemattomuutensa voi aavistaa. Petollisen rakkauden haavoittava muisto ei jätä häntä rauhaan. Öisin hän näkee tuskaista unta uskottomasta pojasta ja päivisin hän yrittää unohtaa kaiken.

Kun aamun kelmeä valo tervehtii häntä lieden ääressä, hän toivoo, että päivä jo olisi laskenut. Asiantuntijoina oopperalaulaja Riikka Rantanen ja pianotaiteilija Tuija Hakkila.

Torstaina 2.10. klo 13.15. Uusinta perjantaina 3.10. klo 18.00.
Ohjelma on ensilähetyksen jälkeen kuunneltavissa oikeasta palstasta.

Das Wirtshaus – Majatalo on yksi osa Franz Schubertin laajasta laulusarjan Winterreise. Elämään väsynyt laulaja pakenee kylmää maailmaa ja menetettyä rakkauttaan, mutta ei löydä mistään leposijaa. Majatalon nimitys on tässä yhteydessä katkeraa ironiaa, sillä se viittaa hautausmaahan. Ei edes hauta voi antaa suojaa yksinäiselle vaeltajalle.

Laulumusiikin professori Petteri Salomaa ja säveltäjä Tapio Tuomela ovat innostuneet Winterreisen sointumaailmasta, joka on täynnä yllätyksiä. Synkimmissä kohdissa duurisointu tekee säveltäjän tuskan ehkä vieläkin kirkkaammaksi ja armottomammaksi kun pehmeä molli. Asiantuntijat poimivat esiin omilla esityssitaateillaan sävellyksen syvämerkityksiä.

Keskiviikkona 24.9. klo 18 ja uusinta 25.9. klo 13.15. Ohjelma on lähetyksen jälkeen viikon ajan kuunneltavissa oikealta palstalta.

Jean Sibelius sävelsi laulun Svarta rosor – Mustat ruusut samoihin aikoihin ensimmäisen sinfonian kanssa juuri vuosisadan vaihteessa. Siinä on samaa romanttista sävyä kuin ensimmäisissä sinfonioissa ja viulukonsertossa.

Opukseen 36 kuuluva laulu on sävelletty ruotsalaisen runoilijan ja taidemaalarin Ernst Josephsonin tekstiin. Taustalla väijyy runoilijan kokema mielen murtuminen, joka vie mustien ruusujen täyttämään synkän kaaoksen kuvaamiseen. Laulu päättyy komeaan loppunousuun, joka on harvinaista Sibeliuksen laulutuotannossa.

Asiantuntijoina professori ja oopperalaulaja Petteri Salomaa sekä pianotaiteilija Ilmo Ranta.

Keskiviikkona 17.9. klo 18 ja uusinta 18.9. klo 13.15.

Ohjelma on lähetyksen jälkeen viikon ajan kuultavissa oikealla palstalla.

Johannes Brahms purkaa kaipuutaan laulussa O kühler Wald – Oi vilpoisa metsä. Hän kertoo rakastetun menetyksestä, joka tuntuu peruuttamattomalta. Tämä tilanne oli tuttu Brahmsille, sillä hän koki naissuhteissaan hyljätyksi tulemisen toisensa jälkeen.

Mielenkiintoista on se, että Brahms on valinnut Clemens Brentanon runosta vain kaksi säkeistöä, jotka ovat vähemmän konkreettisia.

Asiantuntijat, oopperalaulaja ja professori Petteri Salomaa ja pianotaiteilija Ilmo Ranta, ovat sitä mieltä, että Brahmsin kaipuulla on myös laajemmat ulottuvuudet kuin vain pelkkä lemmentuska: Onko kyse kaikesta siitä mitä ihminen ei voi saavuttaa?

Keskiviikkona 10.9. klo 18 ja uusinta torstaina 11.9. klo 13.15.
Ohjelma on ensilähetyksen jälkeen viikon ajan kuultavissa oikealta palstalta.

Jean Sibeliuksen laulu Drömmen paljastuu eroottiseksi tarinaksi. Asiantuntijat oopperalaulaja Petteri Salomaa ja pianotaiteilija Ilmo Ranta ovat melko vakuuttuneita siitä, että laulua ei ole tarkoitettu naisten laulettavaksi.

Runoilija Johann Ludvig Runeberg on lemmekkäissä tunnelmissa kuin suomalaisessa tangossa ikään. Uneksija etsii lepoa raskaista mietteistään. Unissaan hän näkee viekoittelevan neidon, jota kurottuu suutelemaan, mutta samassa hän herää ja neito on häipynyt.

Sibelius sävelsi laulun vuonna 1891 opiskellessaan Wienissä. Samaan aikaan sävellystyön kanssa hän luki Kalevalaa ja kirjoitteli kaihoisia kirjeitä kihlatulleen Aino Järnefeltille.

Torstaina 4.9.2008. klo 13.15 ja uusinta perjantaina 5.9. klo 18.

Ohjelma on kuultavissa oikeasta palstasta viikon ajan ohjelman ensilähetyksen jälkeen.

Franz Schubertin laulu, Der Doppelgänger – Kaksoisolento, kertoo kammottavasta harhanäystä. Laulun minä näkee yön pimeydessä oman itsensä värjöttelemässä entisen ihastuksensa talon tienoilla. Hän on palannut paikalle, koska onnettoman rakkauden muisto ei jätä häntä rauhaan, mutta kauhukseen hän huomaa autiolla kadulla myös oman kaksoisolentonsa.

Asiantuntijat oopperalaulaja Jaakko Kortekangas ja pianisti Eero Manninen kokevat laulun kuolemaa enteileväksi ja onhan se syntynyt Schubertin kuolinvuonna 1828. Se perustuu säveliin, jotka voisi tulkita Schubertin nimikirjaimiksi.

Keskiviikkona 27.8. klo 18. ja uusintana 28.8. klo 13.15.

Ohjelma on kuultavissa nettisivun oikealta sivustalta viikon ajan.

Richard Straussin laulu Morgen liikkuu rakastelun jälkeisissä raukeissa tunnelmissa. Sen liukuvat sävelkulut koukeroivat kuin vuosisadan vaihteen jugend-tyylinen koristelu.

Strauss on antanut kaksi laulua huomenlahjaksi vastavihitylle vaimolleen laulajatar Pauline de Ahnille. Ensimmäinen niistä, Heimliche Auforderung, on kiihkeää houkutusta, mutta toinen, Morgen, kimaltelee seesteisyyttä.

Asiantuntijoina oopperalaulaja Jaakko Kortekangas ja pianotaiteilija Eero Manninen.