Keskiviikkona 18.3. klo 13.25. ja uusintana 19.3. klo 17.20. Ohjelma on viikon ajan kuultavissa sivun oikealta palstalta.

Sergei Rahmaninov oli armoitettu melodikko. Niin tässäkin venäläisessä romanssissa juuri melodia lumoaa kuulijan. Kun sen on kerran kuullut sitä ei voi unohtaa. Rahaminnovin tyyliin kuuluu keskittää tunteet sävellyksen huippukohtaan ja niin tapahtuu tämänkin laulun orgastisessa huipennuksessa.

Aleksandr Pushkin on käyttänyt runossaan gruusialaisia vaikutteita ja runosta on tullut niin suosittu, että sen ovat useat säveltäjät ottaneet ohjelmistoonsa. Tästä runon eksoottisesta taustasta tulevat Rahmaninovin orientalistiset aiheet, jotka hän liittää venäläisen melankolian henkevään ilmaisuun.

Asiantuntijoina laulaja-näyttelijä Johanna Bister ja pianotaiteilija Eero Manninen.

Jean Sibeliuksen laulu Demanten på marssnön on sävelletty J.J. Wecksellin runoon. Runossa päästään pienen lumikiteen kautta kaikkeusnäkyihin. Lumikede kokee kutsumuksekseen sulaa ja sulautua johonkin suurempaan. Onnellisimmillaan se on muuttuessaan kyyneleksi.

Laulajalle laulu ei ole helppo sillä se kulkee kunkin äänialan ylärekisterissä, mutta juuri tästä syntyy laulu kirkkaus. Jussi Björlingillä on ollut tapana esittää laulun sävelaskelta alkuperäistä korkeammalta, mikä antaa esitykselle ylimääräistä loisteliaisuutta.

Asiantuntijoina oopperalaulaja Margareta Haverinen-Barandt ja pianotaiteilija Ilkka Paananen.

(Keskiviikkona 11.3. 2009 klo 13.25, uusinta torstaina 12.3. klo 17.30. Ohjelma on viikon ajan kuultavissa sivun oikealta palstalta.)

Keskiviikkona 4.3. klo 13.25 ja uusinta torstaina 5.3. klo 17.20. Ohjelma on viikon ajan kuultavana sivun oikealta palstalta.

Johann Wolfgang von Goethen Wilhelm-maister –romaani on myös suuri runoteos, johon sisältynyt lyriikka on vedonnut useiden säveltäjien mielikuvitukseen. Harpunsoittajan laulut ovat kiehtoneet myös Hugo Wolfia, ja hän on säveltänyt kaikki kymmenen Wilhelm-maisterissa esiintyvää runoa.

Harpunsoittajan lauluista viimeinen henkii runon kokijan syvää yksinäisyyttä ja erillisyyden kokemusta, jonka taustalla on romaanissa esiintyvän Harpunsoittajan kammottava menneisyys. Wilhelm-maisterin suojatti Mignon paljastuu vähitellen hänen tyttärekseen, joka on syntynyt sukurutsaisesta avioliitosta.

Asiantuntijana vieraileva Teivas Oksala tulkitsee Goethen rujot henkilöhahmot elämän irrationaalisen ja julman puolen kuviksi. Pianotaiteilija Ilkka Paananen erittelee Wolfin kromaattisia sävelkulkuja traagisuuden tulkkeina.

Ohjelman toimittaa Paula Nurmentaus.

Keskiviikkona 25.2. klo 13.25 ja uusinta torstaina 26.2. klo 17.20. Ohjelma on viikon ajan kuultavissa oikealta palstalta.

Claude Debussyn laulusarjassa Ariettes oubliees – Unohdettuja lauluja eletään raukeissa tunnelmissa, mutta keskiöön nousee nopeatempoinen, pyörivän karusellin kuvaus. Paul Verlainen sanoihin tehty laulu kertoo eloisasta lapsilaumasta karusellin kyydissä.

Laulu ei kuitenkaan ole lasten laulu, vaan se kääntyy loppuaan kohti tumman vakavaksi viitaten kaiken kiireen ja hyörinän hiljentymiseen illan tullen. Kiire ja kova vauhti muuttuvat turhanaikaiseksi kun ne asetetaan elämän päättymisen ja kuoleman rinnalle.

Asiantuntijoina laulaja-näyttelijä Johanna Bister ja pianotaiteilija Eero Manninen.

Keskiviikkona 18.2. klo 13.25 ja uusinta torstaina 19.2. klo 17.20. Ohjelma on ensilähetyksen jälkeen kuultavissa sivun oikealta palstalta.

Anakreonin haudalla ei seistä synkeinä laulamassa, vaan Gothen runo varsinainen elämänilon ylistys.

Teivas Oksalan mukaan Anakreon keksi käsitteen viini, laulu ja naiset, mutta ainakin runojen perustella voidaan päätellä, että Anakreon oli yhtä kiinnostunut sekä miehistä että naisista.

Laulu välittää kuvan boheemista kesän nautiskelijasta, joka talvella lepää hangen alla kuin kesän kukat ja heinäsirkat.

Anakreon eli 500-luvulla e.Kr. ja hän oli suosittu esiintyjä seurapiireissä ja tuon ajan pikkuruhtinaiden hoveissa. Goethe on hakenut oppia Anakreonilta, samoin hänen tunnelmissaan on pysynyt myös Carl Mikael Bellman.

Asiantuntijoina professori Teivas Oksala ja pianotaitelija Ilkka Paananen.

Keskiviikkona 11.2. klo 13.25 ja torstaina 12.2. klo 17.20. Ohjelman voi kuunnella oikealta palstalta viikon ajan ensilähetyksen jälkeen.

Brahmsin Turha serenadi jättää lemmenkipeän pojan värjöttelemään oven taakse. Hän yrittää turhaan selitellä tytölle, että hän palelee. Tyttö tekee sen päätelmän, että hänen lempensä ei ole kyllin kuumaa. Hän on saanut neuvoksi äidiltään olla avaamatta oveaan innokkaille yrittäjille.

Brahms käyttää jälleen kansanlaulun tekstiä, ja saa aikaan pirteän ja hilpeän tuokion. Laulussa on kansanlaulun maanläheistä veijarimaisuutta, ja siksi se vaatii tulkitsijaltaan taitoa.

Asiantuntijoina laulajatar Johanna Bister ja pianotaiteilija Eero Manninen.

Miksi tätä hauskaa laulua esitetään aika harvoin? Onko teennäisyyden vaara lähellä? Mikä on paras kuulemistasi tulkinnoista.

Torstaina 5.2. 2009 klo 17.20. Ohjelma on viikon ajan kuultavana tämän sivun oikealta palstalta.

Johann Ludwig Runebergin runosta Våren flyktar hastigt voisi aavistaa, että liikkeellä on kevytkenkäinen viettelijä. Jean Sibeliuksen sävellys tähän runoon kuvastelee 25-vuotiaan säveltäjän nuoruuden intoa ja leikkimieltä. Millaista suukkoa runoilija onkaan tarkoittanut, pitkää vai nopeasti varastettua?

Oopperalaulaja Jorma Hynninen vetää takataskustaan Aulikki Rautavaran merkinnöin varustetut nuotit, joista antaa eläviä esimerkkejä. Pianistiasiantuntemusta edustaa pianotaiteilija Ilmo Ranta. Toimittajana Paula Nurmentaus.

Ohjelma on uusinta viime vuoden elokuulta.

Keskiviikkona 28.1.2009 klo 13.25 ja uusinta torstaina 29.1. klo 17.40. Ohjelma on kuultavissa oikealta palstalta viikon ajan ensilähetyksen jälkeen.

Hugo Wolf on innostunut Johann Wolfgang von Goethen Mignon-lauluista, jotka
sisältyvät Goethen romaaniin Wilhelm-maisterin oppivuodet. Laulut huokuvat runon
minän kaipausta kauas vuorten taa, maahan jossa sitruunat kukkivat.
Mignon-tyttönen joka näissä runoissa laulaa, kaipaa takaisin kotimaahansa Italiaan. Hänet on jo pienenä ryöstetty sirkus-seurueen matkaan ja hän joutuu keskenkasvuisena temppujen tekijäksi sirkukseen.

Kun Wilhelm-maisteri sitten näkee hänet sirkusseurueessa, jossa häntä ei kovin hyvin
kohdella, hän ostaa tytön vapaaksi, ja näin Wilhelmistä tulee Mignonin suojelija. Tyttö haluaisi matkustaa takaisin kotimaahansa juuri hänen kanssaan, näyttääkseen hänelle sen kauneuden.

Runon taustalla on tietysti myös runoilija-Goethen kaipuuta ja ihailua Italiaa kohtaan,
jonka luonto ja antiikin muistomerkit kiehtoivat romantiikan ajan runoilijoita.

Kuka olisi voinut olla laulun kolmas tulkitsija, nythän ohjelmaan mahtui niitä vain
kaksi. Voisi kuvitella, että tästä laulusta on parempiakin tulkintoja olemassa?

Lauantaina 24.1.2009 klo 19.03. – 21.55, jonka jälkeen ilta jatkuu lied-konsertilla.

Flyygelin mutkassa kaipaus vie laulun siivin, kuun valossa, Ganges virran rantaan, sarastuksen unelmiin. Runojoiden haaveissa on nainen, salainen rakastettu, aina tavoittamattomissa. Hän kulkee puron vartta lehvikköön kätkeytyen, hän on runoilijan muistoissa, mutta hän voi olla myös oikukas ja julma.

Yhteiskunnallisesta tilanteesta johtuen saksalainen lied on yllättävän miehinen taiteenlaji. Romantiikan aikakauden säveltäjät ovat olleet miehiä, samoin kuin heitä innoittaneet runoilijatkin. Suurin osa lauluista on kirjoitettu baritonin äänialaan. Mutta tuohon aikaan nousivat esiin ensimmäiset naissäveltäjät, joiden tuotanto keskittyi juuri liediin.

Runojen kohteena on kuitenkin nainen, salainen rakastettu, aina tavoittamattomissa. Hän kulkee puron vartta lehvikköön kätkeytyen, hän on runoilijan muistoissa, mutta hän voi olla myös oikukas ja julma.

Näin haaveilee liedin keskeinen lyyrikko Heinrich Heine Teivas Oksalan suomennoksessa:

Me palmun alle saamme
niin raueta uneksimaan
ja me lemmen hurmion jaamme
unen näemme autuaan.

Näitä aiheita syleilevä musiikki tarjoillaan elävinä esityksinä sekä äänitteinä keskustelun lomassa. Liedin historia hahmottuu Beethovenista Richard Straussiin, mutta samalla selviää Goethen suhde antiikkiin ja varioivan säkeistölaulun merkitykset.

Lauluesityksistä vastaavat baritoni Petteri Salomaa ja pianotaiteilija Ilmo Ranta, jotka ovat mukana myös asiantuntijoina. Runoja tulkitsee professori h.c. Teivas Oksala.

Juontajina Paula Nurmentaus ja Risto Nordell.

Flyygelin mutkassa -teemailta on kuunneltavissa tämän sivun oikean palstan Radiosoittimesta radiolähetyksestä viikon eteenpäin.

Mitä mieltä olette illan keskustelunaiheista ja ohjelmistovalinnoista?

Keskiviikkona 21.1.2009 klo 13.25 ja uusinta torstaina 22.1. klo 17.20. Ohjelma on viikon ajan kuultavissa sivun oikealta palstalta.

Ranskalainen Henri Duparc ( 1848 – 1933 ) oli alun perin koulutukseltaan juristi, mutta ehti sivutöinään luoda aseman myös säveltäjänä. Hänen lauluistaan on jäljellä 16. Todellisuudessa hän sävelsi enemmän, mutta ankara itsekritiikki sai hänet tuhoamaan osan tuotannostaan.

Hän edustaa myöhäisromantiikkaa mutta on jo astumassa impressionismin puolelle. Laulu Matkaan kutsu luo eteemme impressionistisen maalauksen vedenläikkeen ja hämyisen horisontin. Sävellyksen innoittajana on Fin de sièclen merkittävän edustajan Charles Baudelairen runo.