Päätalo-aiheesta voitaneen suositella Kemppisen artikkelia "Päätalon maineen palautus" tuoreesta Kanava-lehdestä (nro 7/2008).

26-osaisen Iijoki-sarjan teoksista löytyy yhteenveto ainakin allaolevasta osoitteesta
http://fi.wikipedia.org/wiki/Juuret_Iijoen_t%C3%B6rm%C3%A4ss%C3%A4

Päätalosta ovat kirjoittaneet mm. Jenni Janatuinen (Miehenkuva: Kalle Päätalon perintö, Johnny Kniga 2005) sekä Raimo Jokisalmi (Jokijärven rannalta, Myllylahti 2005).

"Pyhistä hulluista" löytyy valaiseva artikkeli Venäjän ortodoksikirkon sivuilta osoitteesta http://www.pravmir.com/article_205.html

Ohjelmassa aiemminkin mainittu Artturi Järviluoman näytelmä Pohjalaisia sai myös maininnan.

Puheena oli myös antropologi Margaret Mead, jonka teokset (mm. Coming of age in Samoa, 1928 sekä Sex and temperament in three primitive societies, 1935) saivat osakseen varsin rankkaa kritiikkiä etenkin Derek Freemanin toimesta (Margaret Mead and Samoa: The making and unmaking of an anthropological myth, 1983). Jälkimmäinen Meadin mainituista kirjoista on suomennettu (Sukupuoli ja luonne kolmessa primitiivisessä kulttuurissa, 1963).

Lähetyksen musiikkinäyte oli Sanfrid Takalan esittämä "Puuställin häät Härmässä" (1912). Kappale löytyy Doria-tietokannasta osoitteesta https://oa.doria.fi/handle/10024/29393

Sääkerismiehet Forsberg, Kemppinen ja Mäntylä kokoontuvat kesän mietittyään
edustamaan noin kahtatoista alaa.

Nyt perjantaina on puheena metsäläissuomalaisuus sellaisena kuin se esiintyy
Päätalon ja Linnan romaaneissa ja meistä monien muistoissa.

Prof. Mäntylä määrittelee stadilaisuuden tukeutuen sporalogiaan - stadia on
se alue, jolle pääsee luontevasti sporalla eli raitiovaunulla. Larulaiset
(lauttasaarelaiset) eivät nauti raitiovaunun iloista mutta ovat muuten
mielestään heimo, jolla on oma kieli ja kulttuuri.

Muutos: Ennakkotiedoista poiketen Lauri Kemppinen ei osallistu lähetykseen, mutta hän on ystävällisesti kirjannut ajatuksiaan blogin kommentteihein.

Tänään kuulimme kevään viimeisen lähetyksen kunniaksi useamman musiikkikappaleen. Näytteinä siis seuraavat:

Vivaldi: Sonaatti op.2 no.2 Rv31 A-duuri, osat I-III: Preludio, capriccio, corrente. Viulussa Jascha Heifetz.

Ravel: Tzigane. Viulu, Heifetz.

Martti Mäntylä kehui erityisesti Ravelin jousikvartettoa F-duuri sekä Debussyn jousikvartettoa g-molli op.10. Myös Gabriel Faure mainittiin.

Proustin klassikkoteoksen "Vinteuil'n viulusonaattia" verrattiin ainakin Camille Saint-Saensiin ja Cesar Franckiin. Bloginpitäjän löytämässä artikkelissa ko. "teosta" verrattiin seuraaviin sävellyksiin: Franckin sonaatti a-molli, Fauren sonaatit g-molli ja d-molli, Fauren Sicilienne sekä Saint-Saensin sonaatti no. 1 D-molli.

Kuten mainostekstissä mainittiin, Bruno Latour on kirjoittanut useita kirjoja juuri tieteellisestä tutkimuksesta ja tieteen sosiologiasta. Latourin ainoa suomennettu teos (Emme ole koskaan olleet moderneja, Vastapaino 2006) ei varsinaisesti liippaa tätä aluetta, joten suositella voidaan teoksia Laboratory Life: the Social Construction of Scientific Facts (engl. käännös 1979) ja Science in Action: How to Follow Scientists and Engineers Through Society (engl. käännös 1987).

Kemppinen ei ollut täysin varma henkilöstä, jonka nimiin geenin käsitteen esittely on usein luettu. Kyseessä on siis Hugo de Vries.

Historiasta, etenkin teollisesta vallankumouksesta puhuttaessa, Kemppinen mainitsi "ihanteensa" "Boylen". Kyseessä lienee C. A. Baylyn teos The Birth of the Modern World (2004).

Ellen muistaisi sanoa sitä perjantain lähetyksessä, onnea kaikille äideille.

Menemme erätauolle. Sen tehden mietimme, mitä tuli sanotuksi ja mitä on sanomatta.

Annoin periksi toisen hellyttävillä pyynnöille - Kjell Westö tulee ohjelmaan syyskaudella.

Nyt Martti Mäntylä saa luvan kertoa sen verran kuin ilkeää tutkijan elämästä nykymaailmassa; Martti kun johtaa tutkimuslaitosta ja siten mm. minua, hän joutuu työnsä vuoksi käymään kummallisissa paikoissa. Tietotekniikassa Piilaakso on tietenkin vähän väliä käyntien kohteena, mutta on niitä kohteita Euroopassakin. CERN on luonnontieteilijöiden tukikohta. Fraunhofer-instituutti saattaa olla Euroopan suurin.

Tutkijat ovat ihmisiä, jotka yleensä tunnistavat toisensa ja joilla on omat käyttäytymissääntönsä. Niitä sääntöjä muuten on informaatiososiologian suuri nimi Bruno Latour tutkinut sangen epäkunnioittavaan tapaansa useassa kirjassa, kuten siinä, jonka nimi on "elämää laboratorioissa".

Soitamme enemmän musiikkia kuin normaalisti.

Voi olla että keskustelukin lipsahtaa musiikkiin. Martti on oikeastaan amatöörikamarimuusikko, jonka soitin on viulu.

Meistä molemmista on huvittavaa, kun joku soittaa nuotilleen.

Se ei muuten ole kauhean tavallista.

Tänään musiikkina oli Chopinin preludi op. 28 no. 13 fis-duuri Artur Rubinsteinin soittamana.

Kännyköiden historiasta ovat kirjoittaneet mm. Jon Agar (Constant Touch: A Global History of the Mobile Phone) sekä Paul Levinson (Cellphone: The Story of the World's Most Mobile Medium and How it has Transformed Everything). Sosiologisempi näkökulma mobiiliteknologiaan löytyy James E. Katzin ja Mark Aakhusin toimittamasta teoksesta Perpetual Contact: Mobile Communication, Private Talk, Public Performance.

Kun puheena olivat myös tietoverkot, näkee bloginpitäjä velvollisuudekseen kehua William H. McNeillin ja J.R. McNeillin erinomaista historiateosta The Human Web (2003, suom. nimellä Verkottunut ihmiskunta, Vastapaino 2005).

Peitset tanassa akronyymien kimppuun. Aiheena on ICT, tulihan selväksi? Ei tullut.

Ossi Kuittinen on palvellut pitkään rikasta miestä, rikasta miestä ja viisasta. Hän on ollut operaattorin tutkimus- ja kehitystehtävissä ja on siksi oikea henkilö kertomaan esimerkiksi, miten UMTS:n kävi.

Kaikki tietävät, että UMTS oli jotain hävettävää ja kauheaa, josta maksettiin aivan liikaa.

Moniko tietää, että UMTS on jokseenkin sama asia kuin 3G eli erittäin suuri osa nykyisin myydyistä matkapuhelimista.

Onko tämä kaikki tarpeellista ja mitä on sanottava hinnoittelusta.

Kysytään Ossilta.

Siis tietoliikennettä, jota eräässä mielessä on myös Ylen toiminta.

Mukana muutoin perusjoukko, Forsberg ja Mäntylä ja blogissa Heikki K.

Lähetyksen musiikki oli tällä kertaa Chopinin sonaatti no. 3 h-molli op. 58. Teoksesta kuultiin sen toista osaa (scherzo-molto vivace). Pianistina William Kapell.

Kemppinen viittasi Norbert Eliasin ajatuksiin, jotka käynevät parhaiten ilmi hänen magnum opuksestaan Ûber den Prozess der Zivilisation (1939). Teos on käännetty englanniksi vuonna 1969 nimellä The Civilizing Process. Suomeksi Eliakselta löytyy mm. teos Saksalaiset: valtataistelut ja habituskehitys 1800- ja 1900-luvuilla (alkuteos 1989, suom. Paula Nieminen, Gaudeamus, 1997).

Samassa yhteydessä mainittiin myös Joseph Needhamin seitsenosainen Science and Civilisation in China (1954-2004).

Kun keskustelu pyöri yliopistojen historian ympärillä, voidaan mainita myös Matti Klingen kolmiosainen teos: Helsingin yliopisto 1640-1990 (Otava, 1987-1990).

Lähetyksen ennakkotiedoissa mainittiin jo yksi kansleri Raiviota käsittelevä artikkeli, joten laitetaan tähän vielä linkki toiseen.
http://yliopistolainen.helsinki.fi/52003/2.juttu.html

Mäntylällä ja minulla ei ole kummallakaan aivan puhtaat jauhot pussissa innovaatioyliopiston asioissa.

Helsingin yliopiston kansleri Kari Raivio on ollut ja on erinäisistä asioista eri mieltä.

Siispä on keskusteltava.

Vaikka käsillä olevaa yliopistouudistusta on kuvattu itsensä pääministerin suulla vuosisadan tapaukseksi, toistaiseksi on epäselvää,onko puhe suurimmasta tapauksesta sataan vuoteen vai tämän vuosisadan suurimmasta.

Tästä saamme varmaan selvän.

Ennen kaikkea yritämme - kaikilla puhujilla on kun on oma lehmä ojassa - selvittää kuulijoille, mistä todella on kysymys ja miten nämä tekeillä olevat hankkeet todella vaikuttavat asioihin ja elämään.

Jos joku haluaa vilkaista henkilökuvaa värikkääksi väitetystä perinataalilääketieteen spesialistista eli teho-osaston lääkäristä tehottomiksi arvioiduilla käytävillä, esimakua saa esimerkiksi verkko-osoitteesta www.ylioppilaslehti.fi/2000/000407/000407raivio.html

Lähetyksen musiikki oli siis Jean-Philippe Rameaun teoksesta Gavotte (et 6 doubles) A-molli. Pianisti jälleen Benno Moiseiwitsch.

Markku Fredmanin kirjoituksia lukuisista oikeudellisista asioista löytyy osoitteesta http://www.fredman-mansson.fi/kirjoituksia.htm

Keskustelussa viitattiin Brynolf Honkasalon teoksiin ja oppikirjoihin rikosoikeuden erityisestä osasta sekä yleisistä opeista (1948-1953; 1960-1964).

Kuten eräässä aikaisemmassa lähetyksessä, Juhani Forsberg siteerasi osaa Lutherin vähä- ja iso-katekismuksen sisältämästä niteestä. Molemmat löytyvät verkosta Suomen evankelis-luterilaisen kirkon sivuilta http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/

Asianajaja Markku Fredman saa vastatakseen Forsbergiltä ja Kemppiseltä ainakin kysymykset:

- mikä se sellainen "asianajaja" on eli mitä siinä hommassa tehdän;
- paljonko se maksaa;
- tarvitseeko kunniallinen ja lakiapelkääväinen ihminen koskaan asianajajaa.

Oikeastaan vastaus näihin kysymyksiin löytyy monista hyvistä hakuteoksista. Nyt on tilaisuus konkreettisiin ja käsitettäviin vastauksiin, koska Markku Fredman on kokenut mutta ei vanha juristi ja ollut mukana monissa isoissa asioissa, usein rikosasioissa, ja joutunut tutkimaan hyvinkin läheltä sekä maan tilaa että omaa ammattiaan sen pimeältä puolelta.

Samalla on tilaisuus ottaa kantaa siihen, missä määrin pitävä on se pohja, jonka kansalainen saa lukemalla lehtiä ja kirjoja, kuuntelemalla radiota ja katsomalla televisiota.

Mikä on rikollisuuden todellisuus ja miltä näyttävät sen kasvot?