Lähetyksen musiikki oli tällä kertaa Mozartia, Divertimento D-duuri KV-334 2. osa. Soittajana Lener Quartet. Kaanonkeskustelun taustalla vaikutti John Kobalin toimittama Top 100 Movies (1988).

Kemppisen mainitsemat "ensimmäiset elokuvakirjat" olivat Roland af Hällströmin Filmi - aikamme kuva (Gummerus, 1936) ja Arthur Knightin Elävät kuvat (1957, suom. 1960 Akateeminen filmikerho).

Donnerin mainitsema Münchhausen -elokuva lienee samanniminen Josef von Bakyn ohjaus vuodelta 1943.

Kemppinen kehui ensimmäisenä "kolahduksenaan" Alain Resnais'n elokuvaa Hiroshima Mon Amour (1959). Kehuja sai myös Francois Truffaut'n Jules et Jim (1962).

Bloginpitäjä haluaa kehua mainittujen David Lynchin Lost Highway (1997) ja Mulholland Drive (2001) -elokuvien lisäksi etenkin Lynchin uusinta elokuvaa, Inland Empirea (2006).

Puheena olleesta Henri Langlois'ta on kirjoitettu elämäkerta (Richard Roud: A Passion for Films: Henri Langlois and the Cinematheque Francaise).

Donnerin kirja Bergmanista (Djävulens ansikte) ilmestyi alunperin 1962, suom. nimellä Paholaisen kasvot, 1967.

Juhani Forsberg mainitsi mieltyneensä Josef Heifitzin elokuvaan Tsehovin novellista Nainen ja sylikoira (1960)

Kemppisen viittaama venäläinen Päällysviitta -elokuva on luultavasti Aleksei Batalovin ohjaus vuodelta 1959.

Donner mainitsi substanssia ja viihdettä sisältävistä elokuvista Uli Edelin Baader-Meinhof Komplexin (2008) sekä Phyllida Lloydin Mamma Mia! (2008).

Jörn Donner tulee mukaan keskustelemaan elokuvan kaanonista eli todella
katsomisen arvoisista filmeistä.

Muutama sana vaihdetaan kai nytkin siitä, ovatko tällaiset listat hyödyksi
vai haitaksi vai harmitonta hupia.

Tässä oma listani - en ole ottanut huomioon elokuvahistoriaa, vaan listannut
50 filmiä, joista todella pidän.

Jörn Donnerin valikoimaa pyörii Ylen Teemalla. Mitä hän sanonee luonnossa?

Citizen Kane (Welles)
The Godfather and The Godfather Part II (Coppola)
Notte di San Lorenzo - Tähtikirkas yö (Taviani)
un condamné a mort s'est échappe - Kuolemaantuomittu on karannut (Bresson)
Dr. Strangelove (Kubrick)
Lado dei bicicletti - Polkupyörävaras (De Sica)
Raging Bull (Scorsese)
Vertigo (Hitchcock)
Viridiana (Bunuel)
La Régle du jeu - Pelin säännöt (Renoir)
Derzu Uzala (Kurosawa)
Rio Bravo (Hawks)
Seven Samurai (Kurosawa)
2001: A Space Odyssey (Kubrick)
Sunset Blvd. (Wilder)
Il vangeli seconde del Mattelo - Matteuksen evankeliumi (Pasolini)

Ugetsu - Kalpean kuun tarinoita (Mizoguchi)
Apocalypse Now (Coppola)
Casablanca (Curtiz)
City Lights (Chaplin)
Fanny och Alexander (Bergman)
Singin' in the Rain (Kelly, Donen)
Andrei Rublev (Tarkovsky)
La Notte - Yö (Antonioni)
Chinatown (Polanski)
La Grande Illusion - Suuri illuusio (Renoir)
Some Like It Hot - Piukat paikat (Wilder)
Wild Bunch - Hurja Joukko (Peckinpah)
La strada - Tie (Fellini)
The Searchers (Ford)
Amarcord (Fellini)
A bout de souffle - Viimeiseen hengenvetoon (Godard)
Jules et Jim (Truffaut)
Les Enfants du paradis (Carné)
On the Waterfront - Alaston satama (Kazan)
Gertrud (Dreyer)
Det sjunde inseglet - Seitsemäs sinetti(Bergman)
Taxi Driver (Scorsese)
Smultronstället - Mansikkapaikka (Bergman)
I buoni, i bruti, i cattivi - Hyvät, pahat ja rumat (Leone)
Pickpocket (Bresson)
Pulp Fiction (Taratino
The Third Man (Reed)
Big Sleep - Syvä uni (Hawks)
Mujeres al borde de un ataque de nervios - Naisia hermoromahduksen partaalla
(Almodovar)
Aleksandr Nevski (Eisenstein)
Grozny Ivan - Iivana Julma (Eisenstein)
M - der Stad sucht nach ein Mörder - M - kaupunki etsii murhaajaa (Lang)
Great Guns - Miljoonamonnit motissa (Laurel & Hardy)
Shoah (Lanzman)

Ohessa vielä Teemalla esitettävät Donnerin valinnat

Viettelysten ilta (Bergman)
Aran-saarten mies (Flaherty)
Varastettu kuolema (Tapiovaara)
Muukalaisia junassa (Hitchcock)
Tuhkaa ja timanttia (Wajda)
Yö (Antonioni)
Tarkoin vartioidut junat (Menzel)
Kunnian polut (Kubrick)

http://www.yle.fi/teema/id16748.html

Tänään kuulimme välimusiikkina ensimmäistä osaa (Largo) Bachin sonaatista viululle ja cembalolle no. 5, f-molli BWV 1018. Viulua soitti David Oistrakh, pianoa Lev Oborin.

Markku Kuisman teokset olivat tietysti keskeisessä osassa tämän lähetyksen keskusteluissa. Niistä useampi mainittiin jo lähetyksen ennakkokirjoituksessa, mutta täsmennettäköön sen verran, että mainitun metsäteollisuuden historian nimi on Metsäteollisuuden maa ja Kuisma on vastuussa sarjan ensimmäisestä osasta (Suomi, metsät ja kansainvälinen järjestelmä 1620-1920 vuodelta 1993, korjattu painos 2006. SKS) sekä uusimman, viidennen osan (Kriisi ja kumous, SKS 2008) toimittamisesta.

Pietarista ja siirtolaisuudesta puhuttaessa mainittiin historiantutkija Max Engman, jonka teoksista aiheen osalta tärkein lienee Pietarinsuomalaiset (WSOY, 2004).

Koronkiskonnasta (usuria) keskuteltaessa mainittiin Tuomas Akvinolainen ja Giovanni Pico della Mirandola. Tuomas kirjoittaa usuriasta Summa Theologiaen kysymyksessä 78. Lutherin yhteydessä viitattiin saarnaaja Johann Tetzeliin, joka "inspiroi" Lutherin 95 teesiä.

Rothschildin pankkiirisuvusta on kirjoittanut mm. lähetyksessä muutenkin mainittu Niall Ferguson (The House of Rothschild, 2 osaa 1997-1998). Lähetyksen aiheen kannalta keskeinen on myös Fergusonin The Cash Nexus: money and power in the modern world 1700-2000 (2001).

Yrityshistorioista Kemppinen kehui Örnulf Tigerstedtin teosta Handelshuset Hackman (Kauppahuone Hackman, 1940; 1952, viimeinen osa Tigerstedtin keskeneräisen käsikirjoituksen pohjalta 1991).

Rintamamiestaloja käsittelevistä kirjoista voidaan mainita Åke Särkisen Jälleenrakennusajan pientalo (Rakennustieto, 2005) ja Jouko Taskisen toimittama Rintamamiestalot: rakentajien muistikuvia (Rakennustieto, 2006).

Helsingin yliopiston Suomen ja Pohjoismaiden historian professori Markku Kuisma on keskustelukumppanina perjantaina 7.11.

Kukaties eräät Kuisman edeltäjät tuossa virassa liikehtivät haudoissaan levottomasti. Suomen historiassa oli oppiaineen arvostelijoiden mielestä vuosikymmeniä vallalla tutkimusperinne, jota ei voinut moittia täsmällisyyden puutteesta - tyyppiä "Ylisen Satakunnan voudintilit lokakuusta 1629 marraskuun 5. päivään samana vuonna, Osa I, johdanto".

Kuisma on itse kirjoittanut ja vetänyt kolme hurjaa hanketta: "Kahlittu raha, kansallinen kapitalismi. Kansallis-Osake-Pankki 1940-1995"; Metsäteollisuuden historia, jonka uusin osa ilmestyy nyt nimellä "Kriisi ja kapina"; Neste oy:n historia, "Kylmä sota, kuuma öljy: Neste, Suomi ja kaksi Eurooppaa 1948-1979".

Hän on siis keskittynyt aiheisiin, joista on yleensä puhuttu vain vallan kabinettien vaiheilla, ja sielläkin kuiskaten. Puhe on tutkimuksesta; lähtökohtana on alkuperäisaineisto eli esimerkiksi 1970-luvun metsäteollisuudessa sama materiaali, joka joutui DDR:n Stasille.

Lähetyksen musiikki oli toinen osa (Pantoum, assez vif) Maurice Ravelin pianotriosta a-molli. Soittajina Arthur Rubinstein, Jascha Heifetz ja Gregor Piatigorsky.

Leica-kamerasta ja sen historiasta on kirjoittanut ainakin Alessandro Pasi teoksessaan Leica: Witness to a Century (2004).

Lähetyksessä selailtu valokuvateos oli William Manchesterin In Our Time: The World as Seen by Magnum Photographers (1989)

Salman Rushdiesta puhuttaessa Mäntylän mainitsemasta kirjasta bloginpitäjällä ei ole täydellistä varmuutta, mutta veikkaus osuisi teokseen Maa hänen jalkojensa alla (The Ground Beneath Her Feet, 1999; suom. WSOY, 1999). Kemppisen kehuma teos on Saatanalliset säkeet (The Satanic Verses, 1988; suom. WSOY, 1989)

Esko Putus toi esiin W. G. Sebaldin romaanin Austerlitz (2001, suom. Tammi 2002). Sebald käytti muissakin teoksissaan paljon mustavalkovalokuvia. Toisin kuin ohjelmassa väitettiin, hänen neljästä romaanistaan vain kaksi on suomennettu (edellisen lisäksi Die Ausgewanderten, 1992 nimellä Vieraalla maalla, Tammi 2004).

Pekka Visuri mainitsi Erkki Palolammen Kollaa kestää -teoksen (1940) Talvisota-kuvat.

Jossain yhteydessä mainittu kuuluisa Robert Capa -kuva Espanjan sisällissodasta löytyy mm. täältä
http://www.arts.rpi.edu/~ruiz/Lessons/Photojournalism/Frank%20Capra.jpg

Mccainin "kielikuva" http://z.about.com/d/politicalhumor/1/0/I/O/2/senator-mctongue.jpg

Tänä perjantaina vieraana on Esko Putus, joka tosin on liikkeenharjoittaja, mutta ainoa lajiaan - vanhojen kameroiden spesialisti (EP-kamera, Uudenmaankatu). Teema: missä kuljimme kerran? Mikä on vanhoihin valokuviin ja kameroihin liittyvä lievä mystiikka ja onko maailma tältä osin digitaalisena muuttunut aivan toiseksi?

Monet muistavat sotavalokuvan, jonka väitetään muuttaneen Yhdysvaltojen yleisen mielipiteen Vietnamin sodan vastaiseksi. Lähes kaikki ovat nähneet nyt manipuloiduksi tiedetyn neuvostovalokuvan punalipun kohottamisesta Berliinin valtakunnankanslian katolle. Mielikuvamme vanhasta Helsingistä on melkein kokonaan yhden naisen työtä, Signe Branderin, jolla oli käsittämätön kyky kuvata ihmisiä kaupunkiympäristössä.

Kamera oli 1920-luvun uusasiallisuuden tärkeimpiä työkaluja. Kinofilmikamera (Leica) oli yhtä kuin retusoimato reportaasikuva. Ja vanhojen kameroiden historiassa peilautuu vaikean hienomekaniikan siirtyminen Euroopasta Aasiaan, kun aikoinaan naureskeltu Japani valloitti markkinat viimeistä piirtoa myöten.

Ja nyt, yllättäen, kamera on puhelin tai tuijottava Ison Veljen silmä (valvontakamera).

Putus on puuhannut näiden ilmiöiden parissa vuosikymmeniä ja seurannut läheltä sitäkin, miten hyvin monilla miehillä ja useilla naisilla on ollut aktiivisen valokuvaamisen kausi ja siihen kuuluva kalusto.

Siirtyminen muun kuin filmimateriaalin käyttöön oli digitaalisen kulttuurin äkillisimpiä, kertakaikkisimpia ja vähiten tutkittuja. Lisäksi se on sangen heikosti ymmärretty.

Tästä perjantaina.

Lähetyksen musiikki oli tänään Schubertin kvintetti c-duuri op. 163 D 956 soittajina Stern, Schneider, Katims, Casals ja Tortelier. Kuultu ote oli osasta I Allegro ma non troppo.

Kemppisen viittaus edesmenneen esimiehensä kommenttiin lienee Paavo Haavikon teoksesta Kansakunnan linja (1977 Otava; 1990 Art House).

Puheena oli myös SKS:n viisiosaisen Metsäteollisuuden maa -sarjan viides ja viimeinen osa, Markku Kuisman toimittama Kriisi ja kumous - Metsäteollisuus ja maailmantalouden murros 1973-2008 (SKS 2008).

Keskeisessä osassa oli Charles Sabelin ja AnnaLee Saxenianin Sitralle tekemä raportti A Fugitive Success - Finland's Economic Future. Raportti löytyy verkosta osoitteesta
http://www.sitra.fi/fi/Ajankohtaista/Paauutinen/suomen_taloudellinen_tulevaisuus_katoaako_menestys.htm

Keskustelussa viitattiin myös Panu Nykäsen teospariin Kortteli sataman laidalla: Suomen teknillinen korkeakoulu 1908-1941 ja Otaniemen yhdyskunta: Teknillinen korkeakoulu 1942-2008 (WSOY 2007).

Perjantaina 24.10. aamukahvilassa puhutaan kahvila-asioista, kuten koulutuksesta ja työllisyydestä.

Keskustelun tekee erikoislaatuiseksi kavereitten tausta. Martti Mäenpää (Nurmon Jymy) on Teknologiateollisuuden puheenjohtaja. Antti Herlin (Kone Oyj.) on näkynyt ja kuulunut viime aikoina koko teollisuuden tai elinkeinoelämän kasvoina ja äänenä.

Suomalaisessa kahvilassa kun ollaan, keskustelijat ovat monimutkaisin tavoin vanhoja tai hyvin vanhoja tuttavia keskenään.

Siksi kysymyksiä on oikeastaan vain kaksi tai oikeastaan yksi: onko koulutuksen parantaminen se tie elämisen edellytysten turvaamiseen, jota elinkeinoelämä kannattaa. Eikö todella ole muuta keinoa?

Minä muistan ajan, jolloin työnantajia sanottiin kapitalisteiksi, ja heidän arveltiin ajattelevan, että kunhan pystytään repimään oikein isoja läimäreitä työmiehen selkänahasta, hyvin menee.

Oman tulkintani mukaan tuo ajattelutapa loppui tammikuussa 1940, mutta asiasta on esitetty muitakin tulkintoja.

Martti Mäntylä on yliopistomaailmassa myrskyn silmässä, koska juuri hän on Teknillisen korkeakoulun professorina veljeillyt muun muassa kauppakorkeakoulun ja taideteollisen korkeakoulun kanssa. Helsingin yliopiston kanssa olemme vanhastaan samaa putiikkia, siis tutkimuslaitos HIIT. Itse olen näissä puuhissa joo-miehenä.

Jos kuka haluaa kuunnella yleistä rähinää, viittaan esimerkiksi television vaaliohjelmiin.

Tässä on tavoitteena ennenkin yritetty päämäärä: sanoa ääneen edes muutama sellainen asia, joilla on vaikutusta ihmisten elämään ja ihmisen toivoon.

Lähetyksen musiikki oli Chopinia, Berceuse op.57 des-duuri. Pianistina Arthur Rubinstein.

Alussa mainittiin suomenruotsalaisista, aikanaan vaille yhteisönsä arvostusta jääneistä kirjailijoista Gunnar Björling ja Rabbe Enckell.

Westö kehui Marianne Alopaeuksen romaania Pimeyden ydin (Mörkets kärna) vuodelta 1965.

Kemppinen viittasi Samuel Pepysin Lontoo-kuvaukseen (Fleet Street), joka sisältyy hänen moniosaisiin päivkirjoihinsa. Näistä päiväkirjoista on myös suomennettu valikoima (Tammi, 1966).

Puheeksi tuli myös Sven Hirnin teos Huvia ja herkkuja: helsinkiläistä hotelli- ja ravintolaelämää ennen itsenäisyyden aikaa (SKS, 2007).

Ohimennen viitattiin J.E. Gordonin teokseen The New Science of Strong Materials (1968), joka mainittiin jo erään aiemman ohjelman viitteissä.

Kjell Westö mainitsi Angel Ganivet y Garcian teoksen Suomalaiskirjeitä (Cartas finlandesas, 1905; suom. 1964).

Valokuvista puhuttaessa Westö mainitsi lukeneensa Martin Friedmanin teosta The Frozen Image: Scandinavian Photography. Westö myös kehui Edgar Reitzin televisiosarjaa Zweite Heimat (1993) parhaaksi koskaan näkemäkseen, johon Kemppinen vastasi puolestaan kehumalla australialaista minisarjaa Anzacs (1985).

Puheena olivat mys ruotsalaiset historialliset romaanit, tekijöinä mm. Harald Hornborg ja Eirik Hornborg.

Tänä perjantaina vieraaksi saapuu kirjailija Kjell Westö, jota on toivottu ohjelmaan jo keväästä asti.

Aiheena on Helsinki sellaisena kun sen näkee Kahvisalongin ikkunasta ja
lähinnä Westön kahden romaanin kutsumat assosiaatiot 1970-luvulta ja
1920-1940-luvuilta. Sävy on kirjallinen eli todetaan varmaan taas kerran
ääneen, että näkökentässä on entinen Bronda ja Hattupäiden kahvila sekä
Opris, josta Westö on ilmeisesti tehnyt osittain korostetun.

"Drakarna" -teema on kahviloiden paljous - Nissen, Colombia, Primula jne. Samoin: valikoimien vähyys ja ainakin "grillien" synty.

Loppukaneettina seuraava salaperäinen toetamus: Kirjallisuus on se väline, joka näyttää hiilijalanjäljet ja pitää itsestään selvänä asiaa, jonka tiedekin on nyt ymmärtänyt. Jokapäiväiseen elämäämme vaikuttavat isien ja isoisien pahat teot paljon laajemmin kuin hiilidioksidipäästöinä. Tehokkain keino pysäyttää sattumanvarainen muuttuminen (Brownin liike) on taiteilijan valmistama preparaatti mikroskoopin alla.