huumorivirkkaajan päiväkirja
Poliisi ajaa virkatulla autolla, uaa, virkatulla autolla
Kommentoi 0Tamperelainen Kaija Papu on saanut valmiiksi huikean virkkaustyönsä. Huumorivirkkaaja on lähes tyrmistynyt nähtyään upea lopputuloksen, joka on 1:1 oikea poliisiauto. Voi sitä suunnittelun, kaavoituksen ja virkkaustyön määrää! Mitenköhän Kaija Pavun fysiikka on kestänyt moisen urheilusuorituksen?
Mitä tulee aikatauluun, niin siitä voidaan alkaa laskea kokonaisuutta, kun Papu sanoo yhden autonrenkaan virkkaamiseen ja tekemiseen kuluneen kuukauden (täyspäiväisenä työnä). Kokonaisuuden tekeminen on venynyt usean vuoden ajalle. Lankana on villalanka.
Kuva: Yle
Kumarran kunnioituksesta ja haukon henkeäni. Työn edistymisen voi katsoa Yle Tampereen sivuilta. Sieltä löytyy myös huimapään haastattelu.
P.S. Olin haastateltavana Yle Puheessa tänä aamuna (pe 18.11.11). Virkkausintoisen jutun voi kuunnella Areenasta.
P.P.S Huumorivirkkaaja vaikenee reiluksi viikoksi. Pakkaan virkkuukuokkuni ja lankani bikinien ja rantalelujen sekaan ja lomailen vähän. Nähdään kohteessa!
Rauno Repomies ja Kyösti Pöysti tekevät kunniaa kiinteille silmukoille
Kommentoi 2 Lue kommentitValtavan suosion saavuttanut Pasila-animaatiosarja pyöräytti maanantaina (7.11.11) käyntiin neljännen tuotantokautensa.
Minuun iski hirveä inspiraatio Rauno Repomiehen virkkaamiseksi viime maaliskuussa. En ollut aiemmin virkannut ilman ohjeita, joten jännää oli. Tosi jännää. Olotila kirjoitti tekemisestä maaliskuussa. Raunon tekemiseen meni valtavassa flow-tilassa viikko ja tekemistunteja kertyi noin 20. Aika urakka, mutta lopputulos on minustakin hieno. :)
Kyösti Pöystin tekeminen olikin sitten paljon pelottavampaa, koska tutti ja tukka tuntuivat liian vaikeilta, ja oli vähän sellainen olo kuin muusikoilla toisen levyn kanssa, jos ensimmäinen on onnistunut. Olin aloittanut liivin tekemistä lapselleni, joten minulla oli sopivasti oikean väristä keltaista lankaa, paitsi luulen, että Kyöstille olisi kelvannut muukin lanka kuin ryöstökallis ja pehmeä Baby Alpaca. Yritän kuitenkin aina käyttää käsillä olevia lankoja, koska niitä on niiin paljon. Nyt on Kyöstillä ihanan pehmeä takki, ihanan pehmeä takki on Kyöstillä.
Tein Kyöstin jalat kolmesti, kun en osannut tehdä oikean levyisiä ja trenssin kauluksista tein useita versioita, joista ainakin yksi päätyi imuriin.
Tutti koostuu huovasta ja ohuesta kuminauhasta. Kuminauhaa on vain tuttilenkin verran ja se on pistetty pienistä reijistä tutin toiselle puolelle ja ommeltu kiinni. Meni nyhräämiseksi. Todella. Ja tuli hiki.
Molemmat ukot on tehty samalla tavalla: jaloista aloittaen ja yhtenäisenä pötkönä aina kaulaan asti. Sama malli on käytössäni myös presidenttiehdokkaissa.
Ihan ensimmäisenä teen aina pään, koska siten saan tehtyä hahmolle luonteen, ilmeen, jota muut osat täydentävät. Lopuksi kiinnitän pään, mutta vasta sitten, kun kaikki muut osat on valmiit ja kiinnitetty. Kyöstin napit tein jälkikäteen vielä huovasta, kun tuntui, että hahmo tarvitsee lisää yksityiskohtia.
LÄÄÄÄKKEEET!!!
Sokerina pohjalla vielä pari Making of -kännykkäkuvaa. Liikkuvaa kuvaa löydät Yle Areenasta. Katsottavissa on Pasilan jaksoja ja extroja.
Ruumisvaras tunnistettu (Making of Paavo, osa 5)
Kommentoi 5 Lue kommentitViimekertainen blogi jäi vähän hämäriin tunnelmiin, mutta tärkein selvisi: Paavon ruumiin vei toinen ehdokas.
Ja koska toisella ehdokkaalla oli jo vartalo, sille piti saada pää pikimmiten. Ehdokas Soinin vartaloksi tunnistettu pötkylä vaati tunnistettavan pään ja jätti tässä vaiheessa kisaa Paavon pään rannalle ruikuttamaan.
Siinä ehti jo yö muuttua aamuksi ennen kuin sain kiinnitettyä Soinin tukan kunnolla kiinni. Laitoin pienin ompelein jakauksenkin ja leikkasin sivuille pari vallatonta irtosuortuvaa. Huovalla mentiin tälläkin kertaa pään yli.
Välinekatsaus. (Parkettia ei ole vahingoitettu näiden virkkausten yhteydessä.)
Päätin reunustaa silmät kahdella erillisellä huovan palalla. Yläpuolen puoliympyrän leikkasin tummanruskeasta huovasta ja alapuolen harmaasta, jotta saisin vähän tummemmat silmänaluset. Jälkeenpäin ajatellen olisi pitänyt laittaa harmaa puoliympyrä silmän päälle, kuten sarjakuvissa usein on.
Presidenttiehdokas Soinilla on siniharmaat silmät, joten kokeilin saada väriä kiinnittämällä iirikset siniharmaalla langalla. Efektiä tuli, mutta en ole ihan varma, tuliko toivottua. Varsin sokea efekti olisi sen sijaan tullut, jos olisin leikannut iiriksen siniharmaasta. Sitä en halunnut.
Vääntelin ensimmäistä kertaa rautalankaa korupihdeillä. Tässä rillit ovat vielä aika räjähtäneessä kunnossa, mutta sain niistä lopulta ihan siistit. Sieraimet ja kulmakarvat reunustin alle laitettavalla, isommalla huopapalalla. Sama idea kuin silmissä.
Kaulukset tein kolmesta palasta. Virkkasin kaksi lähes tasareunaista kolmiota eteen ja yhden kaarevan taakse. Voitte uskoa kanssasisaret ja -veljet, että tein palat kolmesti uudestaan, koska mokailemalla perille pääseminen on niin paljon rikkaampaa matkakokemuksia ajatellen. (Ja, koska olen niin kämmi.)
Kaikilla meillä on osamme tässä maailmassa. Soinin osa on nyt tulla valmiiksi virkkausnukeksi. Kravaatin tein isänmaallisen sinisestä virkkaamalla kaksirivisen suikeron, jonka toista päätä levensin lisäsilmukoilla, ja lopuksi kieputin langan levennysten päälle, jotta lopputuloksesta tulisi fiinimpi.
Soini-nukke valmistui yöllä, joten valonsaanti oli niukassa. Tässä kuitenkin tuhruinen kännykkäkuva kirkasvalolampun edessä. Ja aamun sarastaessa, tuli iso JYTKY.
Suhruisten kännykkäkuvien aateliaa! Timolla Timo kädessä. :) Ja vastaanotto oli suopea! (Vähän jännitti.)
- ‹ edellinen
- 5
- 6
- 7
- 8
- 9
- 10
- seuraava ›
kirjoittajasta
Tanja Iikkanen on 37-vuotias toimistotyöläinen, joka päivisin naputtelee tietokonetta ja kokouspöydän reunaa ja iltaisin pitää lankoja käsissään, konkreettisesti - virkkaa elämää ja ilmiöitä. Huumorivirkkaajan päiväkirja on harrastajavirkkaajan iloitteluosasto!
Tilaa RSS-syöte
kommentoiduimmat