Britanniassa oikeusistuimen valamies oli syksyllä lapsikaappaukseen ja seksuaalirikokseen liittyvässä jutussa kahden vaiheilla. Niinpä hän lasketteli Facebookiin keskeneräisen jutun yksityiskohdat ja järjesti kavereilleen äänestyksen: syyllinen vai syytön?
Kanadassa auto-onnettomuuden vaivojen jäljiltä kymmeniä tuhansia korvauksena vaatineen naisen naama venähti, kun puolustus esitteli Facebook-kuvia naisesta pyöräilemässä ja melomassa.
Yhdysvaltain Pohjois-Carolinassa opettaja pantiin viime vuonna pakkolomalle, kun hän sanoi Facebookissa opettavansa ”Charlotten pahimmassa slummikoulussa”.
Oletko sairauslomalla? Mene uimaan!
Facebook on laskenut valtavasti monien ihmisten kynnystä kertoa itsestään netissä. Samat aikuiset ihmiset, jotka vastikään kauhistelivat, miten teinit eivät IRC-galleriassa ymmärrä, että nettiin laitettua tietoa ei koskaan saa sieltä pois, julkaisevat nyt itsestään kuvia räkä poskella kymmenien, joskus jopa satojen puolituttujen ja viimeksi 20 vuotta sitten tapaamiensa Facebook-kavereiden iloksi.
Yksityisen ja yleisen raja menee iloisesti sekaisin, kun automaattiohjauksella Facebook-kavereiksi hyväksytyt lapsuudenkaverit ja kerran tavatut hyvänpäiväntutut saavat pyytämättä ja yllätyksenä ajantasaista ja joskus kiusallisen yksityiskohtaista tietoa rakkaushuolista, rahavaikeuksista ja terveysongelmista. Yhdysvalloissa yritykset ovat alkaneet kantaa huolta siitä, millaista kuvaa työnantajastaan työntekijät levittävät Facebookissa.
Suomessakin moni kertoo Facebookissa hyvinkin yksityiskohtaisesti esimerkiksi työprojekteistaan. Siinä ehkä joltakulta unohtuu, että päivityksiä voidaan lukea myös työnantajan kanssa kilpailevissa firmoissa.
Yritysten sisällä alaiset puolestaan paljastavat – myös Facebook-kavereina oleville pomoilleen, ja tuskin ihan aina tahallaan – että eivät ole viitsineet oikeasti tehdä töitä palkkansa eteen moneen viikkoon.
Paksummaksi menee: tiedän tapauksesta, jossa helsinkiläisyrityksen työntekijä päivitti Facebook-statuksensa esimiestensäkin nähtäville iloisesti Välimereltä – sairauslomallaan. ”Jos olet huomenna saikulla, mene uimaan, uimastadion on avattu”, patisti toisen suomalaisfirman työkaveri kollegaa Facebookissa. Molempien pomo ihmetteli keskustelua seuratessaan, miten kova se työkyvyn vienyt, mutta mahdollisesti uintikyvyn säilyttänyt tauti mahtaa olla.
Joidenkin työnantajien pinna on palanut jo. Sveitsissä vakuutusalan työntekijän potkut nousivat suureksi kansainväliseksi uutiseksi huhtikuun lopussa. Hän sai kenkää pelkästään siitä, että päivitti Facebook statuksensa sairauslomalla.
Helsingin Sanomat kertoi vastikään, että Suomessa jotkut opettajat hyväksyvät oppilaitaan Facebook-kavereiksi. Lehden haastattelemalla opettajalla oppilaita oli kavereina toistasataa. Tämä, jos mikä, on vaikeuksien kerjäämistä.
Toimittajille Facebook on siunaus ja ongelma
Toimittajille Facebook on verraton työkalu, mutta ammattikunnan oma suhtautuminen saittiin on ehkä vasta ns. vaiheessa. Toimittajat ovat perinteisesti varjelleet puolueettomuuttaan ja neutraaliuttaan hysteerisesti, mutta Facebookissa on joskus uusi ääni kellossa. Osa toimittajista lavertelee siellä muitta mutkitta poliittisia mielipiteitään tai jopa avoimesti lobbaa jonkun hankkeen, aatteen tai ehdokkaan puolesta.
Saa nähdä miten kauan, sillä tiedotusvälineiden ryhtiliike on jo kovassa vauhdissa.
New York Times varoittaa työntekijöitään ilmaisemaan netissä poliittisia kantojaan. Lehti muistuttaa toimittajiaan, että kaikkea netissä kirjoitettua voidaan käyttää kirjoittajaa vastaan.
Wall Street Journal varoittaa työntekijöitään kuvailemasta juttuprosessejaan Facebookissa, ja lähteiden kutsumiseen – tai hyväksymiseen – kaveriksi tarvitaan pomon lupa.
BBC:n käytännössä kieltää toimittajiltaan poliittisten mielipiteiden esittämisen Facebookissa, jotta töissä voi olla uskottavasti puolueeton.
Suomessakin yritykset joutuvat nyt pähkäilemään, pitäisikö tiukentaa otetta työtekijöidensä Facebook-käytöksestä. Kontrollia harkitessa moni pomo joutuu miettimään toisenkin kerran, sillä siinä koko yritys saa helposti tiukkapipoisen ja kivikautisen nettinatsin maineen.
Useimpien mielestä jutustelu yhteisösaiteilla varmasti onkin harmitonta hupia. Sellaiseksi Facebook-laverteluaan varmaan se britti-valamieskin luuli.
