Juha Vainion (1938-1990) levytysura alkoi vuonna 1963 pienellä Finndisc-merkillä. Samaan aikaan hän alkoi tehdä nimeä iskelmätekstittäjänä. Vuonna 1966 tuottaja Toivo Kärki palkkasi hänet Musiikki-Fazerin kuukausipalkkaiseksi sanoittajaksi, joka sanaili toimessaan melkoisen määrän kotimaisia hittejä.
Omissa nimissään Vainio levytti 1960-luvulla lähinnä humoristisia, ajankohtaisille ilmiöille irvisteleviä kupletteja. Hän oli mukana avaamassa populaarimusiikkia aihepiireille, joita aiemmin oli pidetty tabuina, kuten seksi ja alkoholikulttuuri. Muutama kappaleista joutui Yleisradion soittokieltoonkin.
Alkoholi liittyi kiinteästi myös Vainion omaan elämäntapaan. Vuonna 1976 hän kuitenkin taisteli itsensä siitä irti, ja jyrkkää elämänmuutosta seurasi myös laulujen muuttuminen.
1980-luvulla Vainio opittiin tuntemaan sellaisten nostalgisen kaihoisten laulelmien tulkkina kuin Albatrossi, Kotkan poikii ilman siipii tai Sellaista elämä on. Niistä tuli vuosien varrella hänen suosituimpia kappaleitaan.
1980-luku oli Vainiolle tasapainoista aikaa, mutta vuosikymmenen loppua kohti sydämen rytmihäiriöt yltyivät, ja lauluntekijä menehtyi sydänkohtaukseen 52-vuotiaana Sveitsin Gryonissa, jonne hän perheineen oli muuttanut vain muutamaa kuukautta aiemmin. Hänen elämänuralleen on omistettu vuosittain jaettava Juha Vainio -sanoittajapalkinto.
Teksti: Jukka Lindfors / Elävä arkisto
Kommentit (0)
Ei kommentteja.