Parapsykologinen kirjallisuus voisi avata ovia elämääsi, koska asenteesi tuntuu olevan avoin.
Lainasin tähän lähtölaukaukseksi erään blogiini taltioimani tapauksen, jossa samalla pohditaan skeptisen uskonnon reagointitapoja ja ulosselitysmalleja. Skeptinen maailmankuva kun on nykyinen valtauskonto, jonka teesejä kaikki itse asioihin perehtymättä kritiikittä toistavat:
"Koska parapsykologia on tuttua monelle vain skeptistä näkökulmaa ja toisen käden tietoa edustavista lähteistä, esitän erään satunnaisesti valitun tapauksen, jossa lähestymistapa pyrkii täyttämään tieteelliset kriteerit, mutta toimii ennakkoluulottomasti. Vastaavia on kirjallisuudessa runsaasti, kunhan ne poimii rojun seasta:
""Yksi huomattavimmista hankkeista ruumiin ulkopuolisten kokemusten tutkimushistoriassa käynnistettiin 1970 luvun alkupuolella, kun Amerikan Parapsykologinen tutkimusseura pani toimeen ainutlaatuisen tee se itse tutkimuksen. "Lentomatka" niminen hanke käynnistettiin seuraan kuuluvan tohtori Karlis Osisin johdolla. Aluksi esitettiin vetoomus koehenkilöille, jotka uskoivat pystyvänsä poistumaan ruumiistaan niin halutessaan, missä sitten olivatkin." (Uskon että ennakkomielipide nostaa vahvana päätään. Tarkkaile sitä samalla kun jatkat.)
"Koehenkilöitä pyydettiin suuntaamaan matkansa tietylle alueelle, tarkastelemaan tiettyjä esineitä ja kertomaan sen jälkeen yksityiskohtaisesti kokemuksistaan.
Hanke käynnistettiin vuoden 1973 tammikuun alussa, kokeeseen osallistui yli 100 vapaaehtoista, jotka oli valittu odottamattoman suuresta hakijajoukosta. Heitä kehoitettiin tekemään astraalimatka New Yorkiin Osisin ASPR:n rakenuksen kolmannessa kerroksessa olevaan toimistoon sovittuun aikaan ja tarkastelemaan kohde-esineitä tietystä kulmasta.
15% kykeni antamaan vakuuttavat todisteet siitä, että he olivat todellakin käyneet ASPR:n toimistossa."Epäonnistuneiden" joukossa oli kuitenkin muutamia, jotka näyttivät tehneen matkan, mutta joutuneen harhaan. Torontosta Kanadasta matkalle lähtenyt Terry Marmoreo esimerkiksi kertoi pysähtyneensä matkalla ASPR:n toimistoon katselemaan viereisessä rakennuksessa riehuvaa tulipaloa. Muuan toinen yliluonnollisia kykyjä omaava vierailija viivytteli kertomansa mukaan ASPR:n rakennuksen ensimmäisessä kerroksessa jossa pystytettiin parhaillaan taidenäyttelyä.
Todisteet väitetyistä onnistumisista tuntuivat vakuuttavilta. Meedio Alex Tanous, joka kertoi lähteneensä matkalle Portlandista Mainesta ei pelkästään tunnistanut oikein pöydällä olevia esineitä - kuten tehtävä edellytti - vaan hän näki myös erään tutkijan teekupin pöydällä. Elwood Babbit niminen meedio kertoi lentäneensä paikalle erämaasta sijaitsevasta kodistaan Wendellistä Massachusettsista. Hän onnistui kolmannella yrityksellään, jolloin hän havaitsi toimiston oikeassa takanurkassa olevan kasvin, seinällä riippuvan taulun, sekä hymyilevää tyttöä esittävän, kohdepöydän oikealla puolella olevan keramiikkahahmon, joista hän myöhemmin teki luonnokset.
Hymyilevä tyttö antoi kokeelle aivan erityisen ulottuvuuden. Osis oli salaa pyytänyt taiteilijaa tekemään siitä kaksipuolisen hahmon, joka edestä katsottuna näytti aivan erilaiselta kuin takaa katsottuna. Niinpä taiteilija oli leikannut pois pään takaosan korvien kohdalta. Sen tilalle hän pani Archie Bunkerin tuolista tehdyn veistoksen. Osis halusi saada selville näkikö Babbitt veistoksen jostakin tietystä kulmasta vai saisiko tämä kokonaisvaikutelman ESP:n avulla, näkemättä sitä mistään tietystä katselukulmasta. Ja vaikutti todellakin siltä, että Babbitt oli katsellut hahmoa ruumiinsa ulkopuolelta, sillä hän kuvasi sen kasvot mainitsematta mitään tuolista, jota ei näkynyt ovelta, missä hän oli väittänyt seisoneensa.
Toisen yllätyksen Osis koki myöhään eräänä iltana jäätyään yöksi tyhjään ASPR:n rakennukseen. Hän heräsi siihen että hänen toimistonsa lukittuun oveen koputettiin äänekkäästi useita kertoja, mutta hän ei löytänyt mitään merkkejä, että rakennukseen olisi murtauduttu. Seuraavana aamuna Osisille soitti Marmoreo, Torontolainen koehenkilö, joka nauroi sydämensä pohjasta ja kysyi Osisilta miten tämä oli nukkunut. Nainen kertoi kierrelleensä astraalimatkallaan ASPR:n rakennuksessa ja nähneensä siellä nukkuvan tutkijan."" (Tiedon rajamailla s.282)
Tyypillisiä skeptisiä reaktioita:
Unohtaa merkittävimmät kohdat ja kritisoida uskomuksiksi jäävillä väitteillä sivuseikkoja. Sen jälkeen unohtaa kokonaan ja varoa tutkimasta enempää ensikäden kirjallisuutta, ettei se tärkein; maine ja kunnia, vain väistyisi totuuden edessä ja henkilö joutuisi parjattujen leiriin. "Johan koulutuksenikin velvoittaa puolustamaan uljasta modernia maailmankuvaa ja koulutus se sentään kesti. Jos menetän maineeni, olen tehnyt turhaa työtä. Ei, paljon mielummin vietän mukavaa elämää ja nautin arvostusta."
Uskotella itselleen ja muille, että on mahdollista arvata mitä erään suurkaupungin pilvenpiirtäjän satunnaisen huoneen pöydällä on ja piirtää siitä kuva jne. (Vaikka tätä ei suoraan sanota, viestitetään tätä uskoa sanattomasti, puolitietoisesti, perusteettoman varmuuden avulla.)
Uskotella itselleen ja muille, että koska kokeellisista olosuhteista löytyy epäolennaisia puutteita, voidaan niistä riippumattomat tosiasiat sivuuttaa ja unohtaa.
Haluta uskoa, että juttu on keksitty ja koska se ei ole vielä tunkenut skeptisen valtaeliitin maailmankuvaan, se varmasti on merkityksetön (auktoriteettisusko).
Siirtää pohdiskelu tuonnemmaksi, koska asia ei voi yksinkertaisesti olla niin, sehän toisi pimeän keskiajan takaisin.
Uskotella itselleen ja muille, että kyseessä on vain yksi tapaus, kommentoimatta sen kiusallisia puolia ja poistumalla vähin äänin. (Totta onkin että tässä on vain yksi tapaus, mutta lukemattomat muut muodostavat määrällisen todistuksen. On harhaa tutkia niitä yksittäistapauksina ja unohtaa niiden joukkotodistusvoima. Ainakin soisi, että tukija voittaisi alitajuisen "yliluonnollisenpelkonsa" ja ryhtyisi lisätutkimuksiin tällä olennaisella elämänalueella. Ne voivat tarjota ennakkoluulottomalle mielelle olennaisia vastauksia elämän pääkysymyksiin, jotka kantavat silloinkin, kun maalliset lelut ja nippelitieto ovat jo menettäneet merkitystään - esim. silloin kun seisotaan sisäisen tai ulkoisen kuoleman edessä.)
Faktaksi julistettu materialistinen maailmankuva ei kykene asettamaan edes "on ehkä mahdollista että" kohtaa kirjoittamattomaan lakikirjaansa, joka jarruttaa tällä hetkellä maailmankehitystä, samoin, kuin kirkko ja taikausko tekivät aikoinaan. Taikauskon ajoista on heiluri heilahtanut toiseen ääripäähän, joka tulevaisuuden ihmisille tulee näyttämään outona jääräpäisyytenä."
"Toisen käden tietoihin luottavien skeptisten teoreetikoiden lisäksi olennaista yhteisöstämme puuttuvan henkisyyden palan löytymistä jarruttavat mm: valemeediot, huijarit, henkisyyden kaupallistajat ja kaiken uskovat henkiset materialistit, jotka ovat alueen eksoteerinen osasto. Oma lukunsa ovat mieleltään häiriintyneet, joiden kanavien auettua liian aikaisin heille on sielusta etääntyneen aikakautemme..."
Tahtoisin tietää, että jääkö näiden edellä mainittujen henkilöiden jälkeen jäljelle ketään "aitoa henkimaailman tulkitsijaa" (paremman termin puutteessa)? Oma kokemukseni on, ettei jää. Olen koettanut hakea tällaista aitoa ihmistä usean vuoden ajan ja useasta maasta, mutta aina olen joutunut toteamaan, että henkilö on joko selvä huijari tai omiin harhoihinsa uskova, joskin hyväntahtoinen, hullu.
Tahtoisin uskoa henkiin tai kummituksiin, mutten ole valmis uskomaan tai kokemaan asioihin ilman oikeita todisteita. Tähän mennessä kaikki kokemani on ollut loogisesti selitettävissä.
Elämänpohtija ja MT. Ohjelman aiheenahan eivät olleet haastateltavien tämän elämän traumaattiset kokemukset ja niiden prosessointi, vaan henkimaailman teemat. Tottakai käsittelykulmakin oli sen mukaan. 50 minuuttiin ei mahdu kuuden ihmisen voimin vain väläys henkimaailman teemasta - ei tässä ole ollut tarkoituskaan tehdä heidän historiansa syväanalyysiä ja luodata kaikkia niitä keinoja, joilla he ovat kokemuksiaan käsitelleet. Ainakaan minä en kuvittele, että tuossa olisi koko todellisuus, vaan valitun teeman mukainen tarkastelu. Minä ilahduin ilosta, joka ohjelmasta välittyi sekä kyvystä keskustella haastavasta asiasta tappelematta, syyttämättä ja paremmuudesta kilpaille. Kiitos jälleen hyvästä aiheesta ja keskustelusta.
Tiede ei tunne kuoleman arvoitusta. Sen välineet eivät yllä sen ja monen muun olennaisen aihealueen tutkimiseen. Asioiden nimeäminen ja ulkopuolinen tutkimus subjektiivisista aiheista johtavat hienoon ja exaktin tieteelliseltä kuulostavaan puheeseen, joka tarkemmin katsottaessa osoittautuu asian ympärillä kiertäväksi ympäripyöreäksi ja mitäänsanomattomaksi ulkomuistipuheeksi, jonka vakuuttavuus muistuttaa keisarin uusia vaatteita.
Henkimaailman ja parapsykologian tietoa kritisoivilla ei, hämmästyttävää kyllä, ole yleensä lainkaan omaa ensikäden tietoa kyseisistä ilmiöistä, vaan auktoriteettisidonnainen toisen käden; ”niin tiedeauktoriteetin Jumalat ovat sanoneet meille”, tieto on korvannut sen. Äärimmäisen harvoin saa törmätä Heikki Sauren kaltaiseen rehelliseen mieheen, joka kykenee, ensinnäkin puolueettomasti tutustumaan ensi käden lähteeseen ja sen jälkeen aidosti muuttamaan mielipiteitään, koska materialistiset selitysmallit alkavat näyttämään huomattavan voimakasta tunnustus-uskoa vaativilta.
Toisen käden tietoihin luottavien skeptisten teoreetikoiden lisäksi olennaista yhteisöstämme puuttuvan henkisyyden palan löytymistä jarruttavat mm: valemeediot, huijarit, henkisyyden kaupallistajat ja kaiken uskovat henkiset materialistit, jotka ovat alueen eksoteerinen osasto. Oma lukunsa ovat mieleltään häiriintyneet, joiden kanavien auettua liian aikaisin heille on sielusta etääntyneen aikakautemme ja mm. kyseisten psykiatrien toimesta vakuutettu, että he ovat sairaita, jonka jälkeen heidät on pumpattu täyteen lääkkeitä. Ts. Kulttuurissamme ei ole sijaa uudistajille, vaan 2000 luvun noitavainot saavat jatkoa sokeiden kyynikoiden ja ulkomuistikirjanoppineiden armottomissa käsissä.
Kivettynyt, vasemmalla aivopuoliskolla ajatteleva aikakautemme, tarvitsee ohjelmassa esiintyneiden naisten kaltaisia totuuden esitaistelijoita, jotka järkevästi ja leimautumisen pelosta vähät välittäen, nostavat olennaisia, aikamme kipeästi kaipaamia seikkoja esiin. Pisteet myös voimalan oikeasti puolueettomille ja asiallisille juontajille.
Nimimerkille Elämänpohtija: kirjoitit psykiatrin osuudesta ohjelmassa aivan samoin kuin itsekin olisin kirjoittanut. Traumaattisten elämänkokemusten käsittely ihmismielessä saa monenlaisia muotoja. Kiinnitin huomiota aivan samaan, että haastateltavien omien elämänkokemustensa käsittelyä ei ollut lainkaan, pelkästään "henkimaailma" ja "entisessä elämässä" tapahtunut trauma, josta kertoja sitten koki kärsivänsä tässä elämässä. Ehkä hän oli saanut riittävän ratkaisun omalta kannaltaan ja pystynyt päästämään kokemuksiaan tarpeeksi lähelle itseään sen kokemansa yhdeksänvuotiaan tytön avulla. Vähän surullinen olo ohjelmasta kyllä jäi.
Heikki Nikkilä viittasi depersonalisaatioon ja ohimennen myös "sivupersoonan" käsitteeseen, jota on joskus käytetty ilmeisesti samaa asiaa kuvaamaan. Aiheesta on olemassa varsin kiinnostava kirjakin, osin potilaskertomus, osin kaunokirjallinen. Aamulehden edesmennyt toimittajan Eeva Särkän kirja Seitsemän sisarta kertoo traagisen ja traumaattisen tarinan lapsuudessaan kovia kokeneesta naisesta, jonka persoonallisuus oli pirstoutunut noiden kokemustensa seurauksena. Ikään kuin ihminen ei pystyisi näkemään itseään kokonaisena, vaan typistää ja jakaa persoonansa sen mukaan, mitä pystyy sietämään ja mitä jaksaa sietää ja muistaa omasta menneisyydestään. Ja suo muistamisen vain jollekin persoonansa osalle ja sallii vain sille mielipahan, pettymyksen ja vihan tunteet kokemansa takia. Ilman, että on kyse mistään entisestä elämästä. Tämänkin "entisen elämän" persoonan kokemuksen puoli tulee Särkän kirjassa esille. Kirja on osaltaan myös terapiakuvaus.
Yhtenä piirteenä taikauskoisuuden, maagisuuden, tietoisuuden ja mielentasapainon välisessä vuorovaikutuksessa on merkitysten löytäminen asioille, joissa sitä ei välttämättä ole. Silloin ihminen voi mielestään ja mielessään kokea asioita tavalla, jotka tuntuvat hänestä itsestään tosilta, vaikka ovatkin vain mielen, tietoisuuden, aivojen ja neurologian tuotteita.
Edellisessä kommentissa mainitsemani kirja tuo kuitenkin mielenkiintoisia näkemyksiä ja lisäpiirteitä näihin kysymyksiin ja erityisesti aivojen toimintaan.
Perjantaina Strada käsitteli jo sattuvasti Voimalan aihetta. Yhdessä Stradan sketsissä "pyöreänhuoneen" potilas kotiutettiin, kun hän hoki raamatun mantroja. Aikaisemmin hän käyttäytyi samalla tavoin, mutta ilman raamattua. Seuraavana vuorossa oli Voimala, jossa psykiatri Heikki Nikkilä näytti sivukuvissa olevan liperit kaulassa. Katsokaa ja hämmästykää, hän piti vielä käsiään ristissä rintansa edessä, aivan kuin rukoilisi! Hänen sinänsä tieteelliset lausuntonsa olivat kuin jumalansanaa, joka valutetaan tietämättömän kansan päälle. Siis kaikki, mitä ei voi selittää tieteellä tai uskonnolla on traumatisoitujen raukkaparkojen houretta!
Kiitos siitä, että olitte ymmärtäneet kuinka tärkeää oli tähän tilaisuuteen saada mukaan ihmisen mieltä ja sen monimuotoisuutta edustava käyttäytymistieteen asiantuntija eli tässä tapauksessa psykiatri. Oli aika järkyttävää nähdä miten veteen piirretty terveen ja sairaan ero on.
Selvännäkijät ja "useamman aistin omaavat" antoivat tässä oman kuvansa siitä miten he olivat omia traumojaan käsitelleet. Oli kuitenkin aika mielenkiintoista, että missään emme kuitenkaan kuulleet montaakaan lausetta siitä, miten he olisivat kommentoineet omaa lapsuuttaan - siellä kun nyt useimmilla meillä on aika hurjia kehityskokemuksia. Traumoja on kaikilla ihmisillä ja jokainen työstää niitä kukin tavallaan - tässä työstämisen tapa oli jotensakin elokuvaohjaajan kohdalla aika luova - mikäpä siinä mutta siitä en pidä, että hän tekee tällä asialla rahaa kirjoittamalla kirjoja ja lisää usein niiden avuttomien ja henkisessä tyhjyydessä olevien ihmisten mielipahaa tarjoamalla kuudensia silmiä! Ihmiset saattavat kokea tällaisen avun hyvänä mutta kaikenkaikkiaan se voi johtaa moniin lisäongelmiin ja ainakin viedä henkilön toiveen saadan ns. elämän mukaista apua ongelmiinsa. Tässä siis näille haastateltaville ns. vastuupohdintaa omien traumatyökalujensa painamisesta paperille!
Ihmisen mielen rakenteeseen kuuluu taikauskon taso. Sen kanssa joudumme kaikki elämään - lapsena se on erittäin merkittävä kehityksen osa-alue - vanhempana se taas näkyy mm. aikuisten taikauskona. Tästä syystä se kuuluu osana mielemme rakenteeseen ja aikuisuus usein vaimentaa maagisen juonteemme taka-alalle. Sitä ei enää tarvita pelkojen, vihojen tai muiden tunteiden käsittelemiseen. Osalla ihmisistä tämä maaginen juonne näemmä jatkuu aina aikuisikään saakka ja se saa mielenkiintoisia ilmiöitä. Toivottavasti nämä ihmiset ovat myös sinut omien tunteidensa kanssa eivätkä käytä näitä taikauskon mekaniikkoja niiden korvikkeena. Monille tämä on kuitenkin aivan toimiva kanava.
Olin tyytyväinen, että vieraanne psykiatri osasi rauhallisesti kertoa että juuri nämä kaikki kerrotut tematiikat toistuvat myös ns. vakavampien mielen sairauksien ja mielen häiriöiden oireina. Elämä on suuri ihme - kokeva mieli vielä suurempi! Ja kun tästä mielestä puhumme meidän on pakko valita kielioppi kuten kaikissa kielissä. Elämän kieliopilla puhuttaessa emme voi samaan aikaan puhua taikauskon käsitteillä tai uskon käsitteillä.
Toimittajien olisi ollut hyvä tutustua ohjelmaa valmistellessaan kirjaan Diane Hennacy Powell: Kuudes aisti - Aivojen yliaistilliset mahdollisuudet.
"Kuudes aisti on ensimmäinen teos, joka etsii yliaistillisille ilmiöille – telepatialle, ennustamiselle, selvänäköisyydelle ja ajatuksen voimalla vaikuttamiselle – selityksiä aivojen toiminnasta."
Kirja antaa omasta mielestäni hienoja ja mielenkiintoisia vastauksia ja paljon ajateltavaa sillä tasolla, että siinä pystytään tuomaan em. kysymyksiin nimenomaan luonnontieteellisiä selityksiä. Todella kiehtova kirja erityisesti selväjärkisyytensä takia. Ihmisaivojen toiminta ja neurologia ovat kaikkea muuta kuin kattavasti tunnettua ja ymmärrettyä. Pidin kirjassa paljon myös sen vankasta kytkennästä muihin luonnontieteisiin, fysiikkaan, kemiaan, anatomiaan, ihmisen kehitykseen jne.
Olen itse sitä mieltä, että ns. henkimaailmaa huomattavasti kiinnostavampi, kiehtovampi ja antoisampi näkökulma on tutkia nimenomaan aivotoiminnan ja sen kaltaisen ymmärryksen kautta ohjelmassa "kuvattuja" asioita. Se näkökulma tuo myös paljon itseymmärrystä. Henkilökohtaisina kokemuksina asiat tietenkin ovat niitä, miten ihmiset ne itse mieltävät.
tavallinen suomalainen (ei varmistettu) 4.2.2011 23:03
"Kyse on siitä, että minä olen kiinnostunut moottorista ja te vauhdista."
Kuinka moni katsoja oikeasti luulee, että studioon tuodulla psykiatrilla on jotain tietoa tai todellista näkemystä niistä ilmiöistä, mistä studiossa keskusteltiin 4.2.2011?
Jos psykiatri antaa jollekin asialle nimen, niin eihän se tarkoita, että psykiatria tuntisi ilmiön tai ymmärtäisi sitä. Miten termi "dissosiaatiohäiriö" selittää, että voi nähdä itsensä ulkopuolelta? Jos dissosiaatio johtuu traumasta, mutta traumaa ei löydy tästä elämästä, niin missä ole selitysvoima. Psykiatri haluaa sanoa, ettei usko edellisiin elämiin, mutta se malli on aivan yhtä pätevä kuin psykiatrian omat mallit ihmisen mielestä ja olemuksesta.
On todella sääli, ettei Suomessa(kaan) ole toimivaa mallia näistä asioista puhmiseen, niiden ymmärtämiseen ja niiden kehittämiseen, vaan studioon tuodaan psykiatri, joka on todellakin aivan pihalla.
Timo Hännikkäinen ihan hyvin on tuonnut huolensa miten voi elää sovussa eri uskontojen ja kulttuurien keskella.
Globalisaatio vaati meistä että teemme synteesia kaikesta ja hylkäämme sellaista mitä ei toimi enää uudessa maassa,ajassa,ilmapiirissa.
Alaikäiset voivat hyvin ja mitä vanhemmista puhumme on vaikeampi oppia uutta kulttuuria mutta kyllä hekin hyvin pärjävät.Pitä pyrkiä olla suvaitsevaisia,omaksua perus asiat puoliin ja toisiin eli myös suomalaiset voivat hieman oppia maahanmuutajien kulttuurista kenen kanssa on tekemisissa työssä,naapurina,harrastuksissa.
Temperamentti,luonne,koulutus vaikuttaa-toiset elää tyystiin suomalaisena ja muut ei opi ikina suomea puhumaan.Jokainen ihmisena on arvokkas ja samassa perhessa laidasta laitaan varsinkin musliimien keskuudessa on hyvin ja huonosti sopeutuneena.
Globalisaatio ja maahanmuuto pitä olla järjestyksessa sen mukaisesti mitä haluamme tehda joka varsin hyvin yhdista niin kuin ammattikunta,harrastukset,ystävyyta,...
Joka tapauksessa rauhaa pitä olla ja se on lähtökohtana ja halu tehda järkevällä tavalla yhteistyötä.
Suomalaisille itsenäisyys on tärkeä ja ei voi antaa etteivät muut välitä siitä mutta myös ei voi pakotta kaikkia olla innokkaita oppia suomalaista kulttuuria.Pitä pyrkiä ettei tule liian paljön haasteita kerralla ja koko aikaa tehda työtä sen eteen että maahanmuuttajat oppivat kieltä,työllistyvät ja kotiutuvat hyvin.Siina varmaan myös vapaehtoistyötä tarvitaan.
Parapsykologinen kirjallisuus voisi avata ovia elämääsi, koska asenteesi tuntuu olevan avoin.
Lainasin tähän lähtölaukaukseksi erään blogiini taltioimani tapauksen, jossa samalla pohditaan skeptisen uskonnon reagointitapoja ja ulosselitysmalleja. Skeptinen maailmankuva kun on nykyinen valtauskonto, jonka teesejä kaikki itse asioihin perehtymättä kritiikittä toistavat:
"Koska parapsykologia on tuttua monelle vain skeptistä näkökulmaa ja toisen käden tietoa edustavista lähteistä, esitän erään satunnaisesti valitun tapauksen, jossa lähestymistapa pyrkii täyttämään tieteelliset kriteerit, mutta toimii ennakkoluulottomasti. Vastaavia on kirjallisuudessa runsaasti, kunhan ne poimii rojun seasta:
""Yksi huomattavimmista hankkeista ruumiin ulkopuolisten kokemusten tutkimushistoriassa käynnistettiin 1970 luvun alkupuolella, kun Amerikan Parapsykologinen tutkimusseura pani toimeen ainutlaatuisen tee se itse tutkimuksen. "Lentomatka" niminen hanke käynnistettiin seuraan kuuluvan tohtori Karlis Osisin johdolla. Aluksi esitettiin vetoomus koehenkilöille, jotka uskoivat pystyvänsä poistumaan ruumiistaan niin halutessaan, missä sitten olivatkin." (Uskon että ennakkomielipide nostaa vahvana päätään. Tarkkaile sitä samalla kun jatkat.)
"Koehenkilöitä pyydettiin suuntaamaan matkansa tietylle alueelle, tarkastelemaan tiettyjä esineitä ja kertomaan sen jälkeen yksityiskohtaisesti kokemuksistaan.
Hanke käynnistettiin vuoden 1973 tammikuun alussa, kokeeseen osallistui yli 100 vapaaehtoista, jotka oli valittu odottamattoman suuresta hakijajoukosta. Heitä kehoitettiin tekemään astraalimatka New Yorkiin Osisin ASPR:n rakenuksen kolmannessa kerroksessa olevaan toimistoon sovittuun aikaan ja tarkastelemaan kohde-esineitä tietystä kulmasta.
15% kykeni antamaan vakuuttavat todisteet siitä, että he olivat todellakin käyneet ASPR:n toimistossa."Epäonnistuneiden" joukossa oli kuitenkin muutamia, jotka näyttivät tehneen matkan, mutta joutuneen harhaan. Torontosta Kanadasta matkalle lähtenyt Terry Marmoreo esimerkiksi kertoi pysähtyneensä matkalla ASPR:n toimistoon katselemaan viereisessä rakennuksessa riehuvaa tulipaloa. Muuan toinen yliluonnollisia kykyjä omaava vierailija viivytteli kertomansa mukaan ASPR:n rakennuksen ensimmäisessä kerroksessa jossa pystytettiin parhaillaan taidenäyttelyä.
Todisteet väitetyistä onnistumisista tuntuivat vakuuttavilta. Meedio Alex Tanous, joka kertoi lähteneensä matkalle Portlandista Mainesta ei pelkästään tunnistanut oikein pöydällä olevia esineitä - kuten tehtävä edellytti - vaan hän näki myös erään tutkijan teekupin pöydällä. Elwood Babbit niminen meedio kertoi lentäneensä paikalle erämaasta sijaitsevasta kodistaan Wendellistä Massachusettsista. Hän onnistui kolmannella yrityksellään, jolloin hän havaitsi toimiston oikeassa takanurkassa olevan kasvin, seinällä riippuvan taulun, sekä hymyilevää tyttöä esittävän, kohdepöydän oikealla puolella olevan keramiikkahahmon, joista hän myöhemmin teki luonnokset.
Hymyilevä tyttö antoi kokeelle aivan erityisen ulottuvuuden. Osis oli salaa pyytänyt taiteilijaa tekemään siitä kaksipuolisen hahmon, joka edestä katsottuna näytti aivan erilaiselta kuin takaa katsottuna. Niinpä taiteilija oli leikannut pois pään takaosan korvien kohdalta. Sen tilalle hän pani Archie Bunkerin tuolista tehdyn veistoksen. Osis halusi saada selville näkikö Babbitt veistoksen jostakin tietystä kulmasta vai saisiko tämä kokonaisvaikutelman ESP:n avulla, näkemättä sitä mistään tietystä katselukulmasta. Ja vaikutti todellakin siltä, että Babbitt oli katsellut hahmoa ruumiinsa ulkopuolelta, sillä hän kuvasi sen kasvot mainitsematta mitään tuolista, jota ei näkynyt ovelta, missä hän oli väittänyt seisoneensa.
Toisen yllätyksen Osis koki myöhään eräänä iltana jäätyään yöksi tyhjään ASPR:n rakennukseen. Hän heräsi siihen että hänen toimistonsa lukittuun oveen koputettiin äänekkäästi useita kertoja, mutta hän ei löytänyt mitään merkkejä, että rakennukseen olisi murtauduttu. Seuraavana aamuna Osisille soitti Marmoreo, Torontolainen koehenkilö, joka nauroi sydämensä pohjasta ja kysyi Osisilta miten tämä oli nukkunut. Nainen kertoi kierrelleensä astraalimatkallaan ASPR:n rakennuksessa ja nähneensä siellä nukkuvan tutkijan."" (Tiedon rajamailla s.282)
Tyypillisiä skeptisiä reaktioita:
Unohtaa merkittävimmät kohdat ja kritisoida uskomuksiksi jäävillä väitteillä sivuseikkoja. Sen jälkeen unohtaa kokonaan ja varoa tutkimasta enempää ensikäden kirjallisuutta, ettei se tärkein; maine ja kunnia, vain väistyisi totuuden edessä ja henkilö joutuisi parjattujen leiriin. "Johan koulutuksenikin velvoittaa puolustamaan uljasta modernia maailmankuvaa ja koulutus se sentään kesti. Jos menetän maineeni, olen tehnyt turhaa työtä. Ei, paljon mielummin vietän mukavaa elämää ja nautin arvostusta."
Uskotella itselleen ja muille, että on mahdollista arvata mitä erään suurkaupungin pilvenpiirtäjän satunnaisen huoneen pöydällä on ja piirtää siitä kuva jne. (Vaikka tätä ei suoraan sanota, viestitetään tätä uskoa sanattomasti, puolitietoisesti, perusteettoman varmuuden avulla.)
Uskotella itselleen ja muille, että koska kokeellisista olosuhteista löytyy epäolennaisia puutteita, voidaan niistä riippumattomat tosiasiat sivuuttaa ja unohtaa.
Haluta uskoa, että juttu on keksitty ja koska se ei ole vielä tunkenut skeptisen valtaeliitin maailmankuvaan, se varmasti on merkityksetön (auktoriteettisusko).
Siirtää pohdiskelu tuonnemmaksi, koska asia ei voi yksinkertaisesti olla niin, sehän toisi pimeän keskiajan takaisin.
Uskotella itselleen ja muille, että kyseessä on vain yksi tapaus, kommentoimatta sen kiusallisia puolia ja poistumalla vähin äänin. (Totta onkin että tässä on vain yksi tapaus, mutta lukemattomat muut muodostavat määrällisen todistuksen. On harhaa tutkia niitä yksittäistapauksina ja unohtaa niiden joukkotodistusvoima. Ainakin soisi, että tukija voittaisi alitajuisen "yliluonnollisenpelkonsa" ja ryhtyisi lisätutkimuksiin tällä olennaisella elämänalueella. Ne voivat tarjota ennakkoluulottomalle mielelle olennaisia vastauksia elämän pääkysymyksiin, jotka kantavat silloinkin, kun maalliset lelut ja nippelitieto ovat jo menettäneet merkitystään - esim. silloin kun seisotaan sisäisen tai ulkoisen kuoleman edessä.)
Faktaksi julistettu materialistinen maailmankuva ei kykene asettamaan edes "on ehkä mahdollista että" kohtaa kirjoittamattomaan lakikirjaansa, joka jarruttaa tällä hetkellä maailmankehitystä, samoin, kuin kirkko ja taikausko tekivät aikoinaan. Taikauskon ajoista on heiluri heilahtanut toiseen ääripäähän, joka tulevaisuuden ihmisille tulee näyttämään outona jääräpäisyytenä."
"Toisen käden tietoihin luottavien skeptisten teoreetikoiden lisäksi olennaista yhteisöstämme puuttuvan henkisyyden palan löytymistä jarruttavat mm: valemeediot, huijarit, henkisyyden kaupallistajat ja kaiken uskovat henkiset materialistit, jotka ovat alueen eksoteerinen osasto. Oma lukunsa ovat mieleltään häiriintyneet, joiden kanavien auettua liian aikaisin heille on sielusta etääntyneen aikakautemme..."
Tahtoisin tietää, että jääkö näiden edellä mainittujen henkilöiden jälkeen jäljelle ketään "aitoa henkimaailman tulkitsijaa" (paremman termin puutteessa)? Oma kokemukseni on, ettei jää. Olen koettanut hakea tällaista aitoa ihmistä usean vuoden ajan ja useasta maasta, mutta aina olen joutunut toteamaan, että henkilö on joko selvä huijari tai omiin harhoihinsa uskova, joskin hyväntahtoinen, hullu.
Tahtoisin uskoa henkiin tai kummituksiin, mutten ole valmis uskomaan tai kokemaan asioihin ilman oikeita todisteita. Tähän mennessä kaikki kokemani on ollut loogisesti selitettävissä.
Elämänpohtija ja MT. Ohjelman aiheenahan eivät olleet haastateltavien tämän elämän traumaattiset kokemukset ja niiden prosessointi, vaan henkimaailman teemat. Tottakai käsittelykulmakin oli sen mukaan. 50 minuuttiin ei mahdu kuuden ihmisen voimin vain väläys henkimaailman teemasta - ei tässä ole ollut tarkoituskaan tehdä heidän historiansa syväanalyysiä ja luodata kaikkia niitä keinoja, joilla he ovat kokemuksiaan käsitelleet. Ainakaan minä en kuvittele, että tuossa olisi koko todellisuus, vaan valitun teeman mukainen tarkastelu. Minä ilahduin ilosta, joka ohjelmasta välittyi sekä kyvystä keskustella haastavasta asiasta tappelematta, syyttämättä ja paremmuudesta kilpaille. Kiitos jälleen hyvästä aiheesta ja keskustelusta.
Tiede ei tunne kuoleman arvoitusta. Sen välineet eivät yllä sen ja monen muun olennaisen aihealueen tutkimiseen. Asioiden nimeäminen ja ulkopuolinen tutkimus subjektiivisista aiheista johtavat hienoon ja exaktin tieteelliseltä kuulostavaan puheeseen, joka tarkemmin katsottaessa osoittautuu asian ympärillä kiertäväksi ympäripyöreäksi ja mitäänsanomattomaksi ulkomuistipuheeksi, jonka vakuuttavuus muistuttaa keisarin uusia vaatteita.
Henkimaailman ja parapsykologian tietoa kritisoivilla ei, hämmästyttävää kyllä, ole yleensä lainkaan omaa ensikäden tietoa kyseisistä ilmiöistä, vaan auktoriteettisidonnainen toisen käden; ”niin tiedeauktoriteetin Jumalat ovat sanoneet meille”, tieto on korvannut sen. Äärimmäisen harvoin saa törmätä Heikki Sauren kaltaiseen rehelliseen mieheen, joka kykenee, ensinnäkin puolueettomasti tutustumaan ensi käden lähteeseen ja sen jälkeen aidosti muuttamaan mielipiteitään, koska materialistiset selitysmallit alkavat näyttämään huomattavan voimakasta tunnustus-uskoa vaativilta.
Toisen käden tietoihin luottavien skeptisten teoreetikoiden lisäksi olennaista yhteisöstämme puuttuvan henkisyyden palan löytymistä jarruttavat mm: valemeediot, huijarit, henkisyyden kaupallistajat ja kaiken uskovat henkiset materialistit, jotka ovat alueen eksoteerinen osasto. Oma lukunsa ovat mieleltään häiriintyneet, joiden kanavien auettua liian aikaisin heille on sielusta etääntyneen aikakautemme ja mm. kyseisten psykiatrien toimesta vakuutettu, että he ovat sairaita, jonka jälkeen heidät on pumpattu täyteen lääkkeitä. Ts. Kulttuurissamme ei ole sijaa uudistajille, vaan 2000 luvun noitavainot saavat jatkoa sokeiden kyynikoiden ja ulkomuistikirjanoppineiden armottomissa käsissä.
Kivettynyt, vasemmalla aivopuoliskolla ajatteleva aikakautemme, tarvitsee ohjelmassa esiintyneiden naisten kaltaisia totuuden esitaistelijoita, jotka järkevästi ja leimautumisen pelosta vähät välittäen, nostavat olennaisia, aikamme kipeästi kaipaamia seikkoja esiin. Pisteet myös voimalan oikeasti puolueettomille ja asiallisille juontajille.
Nimimerkille Elämänpohtija: kirjoitit psykiatrin osuudesta ohjelmassa aivan samoin kuin itsekin olisin kirjoittanut. Traumaattisten elämänkokemusten käsittely ihmismielessä saa monenlaisia muotoja. Kiinnitin huomiota aivan samaan, että haastateltavien omien elämänkokemustensa käsittelyä ei ollut lainkaan, pelkästään "henkimaailma" ja "entisessä elämässä" tapahtunut trauma, josta kertoja sitten koki kärsivänsä tässä elämässä. Ehkä hän oli saanut riittävän ratkaisun omalta kannaltaan ja pystynyt päästämään kokemuksiaan tarpeeksi lähelle itseään sen kokemansa yhdeksänvuotiaan tytön avulla. Vähän surullinen olo ohjelmasta kyllä jäi.
Heikki Nikkilä viittasi depersonalisaatioon ja ohimennen myös "sivupersoonan" käsitteeseen, jota on joskus käytetty ilmeisesti samaa asiaa kuvaamaan. Aiheesta on olemassa varsin kiinnostava kirjakin, osin potilaskertomus, osin kaunokirjallinen. Aamulehden edesmennyt toimittajan Eeva Särkän kirja Seitsemän sisarta kertoo traagisen ja traumaattisen tarinan lapsuudessaan kovia kokeneesta naisesta, jonka persoonallisuus oli pirstoutunut noiden kokemustensa seurauksena. Ikään kuin ihminen ei pystyisi näkemään itseään kokonaisena, vaan typistää ja jakaa persoonansa sen mukaan, mitä pystyy sietämään ja mitä jaksaa sietää ja muistaa omasta menneisyydestään. Ja suo muistamisen vain jollekin persoonansa osalle ja sallii vain sille mielipahan, pettymyksen ja vihan tunteet kokemansa takia. Ilman, että on kyse mistään entisestä elämästä. Tämänkin "entisen elämän" persoonan kokemuksen puoli tulee Särkän kirjassa esille. Kirja on osaltaan myös terapiakuvaus.
Yhtenä piirteenä taikauskoisuuden, maagisuuden, tietoisuuden ja mielentasapainon välisessä vuorovaikutuksessa on merkitysten löytäminen asioille, joissa sitä ei välttämättä ole. Silloin ihminen voi mielestään ja mielessään kokea asioita tavalla, jotka tuntuvat hänestä itsestään tosilta, vaikka ovatkin vain mielen, tietoisuuden, aivojen ja neurologian tuotteita.
Edellisessä kommentissa mainitsemani kirja tuo kuitenkin mielenkiintoisia näkemyksiä ja lisäpiirteitä näihin kysymyksiin ja erityisesti aivojen toimintaan.
Perjantaina Strada käsitteli jo sattuvasti Voimalan aihetta. Yhdessä Stradan sketsissä "pyöreänhuoneen" potilas kotiutettiin, kun hän hoki raamatun mantroja. Aikaisemmin hän käyttäytyi samalla tavoin, mutta ilman raamattua. Seuraavana vuorossa oli Voimala, jossa psykiatri Heikki Nikkilä näytti sivukuvissa olevan liperit kaulassa. Katsokaa ja hämmästykää, hän piti vielä käsiään ristissä rintansa edessä, aivan kuin rukoilisi! Hänen sinänsä tieteelliset lausuntonsa olivat kuin jumalansanaa, joka valutetaan tietämättömän kansan päälle. Siis kaikki, mitä ei voi selittää tieteellä tai uskonnolla on traumatisoitujen raukkaparkojen houretta!
Kiitos siitä, että olitte ymmärtäneet kuinka tärkeää oli tähän tilaisuuteen saada mukaan ihmisen mieltä ja sen monimuotoisuutta edustava käyttäytymistieteen asiantuntija eli tässä tapauksessa psykiatri. Oli aika järkyttävää nähdä miten veteen piirretty terveen ja sairaan ero on.
Selvännäkijät ja "useamman aistin omaavat" antoivat tässä oman kuvansa siitä miten he olivat omia traumojaan käsitelleet. Oli kuitenkin aika mielenkiintoista, että missään emme kuitenkaan kuulleet montaakaan lausetta siitä, miten he olisivat kommentoineet omaa lapsuuttaan - siellä kun nyt useimmilla meillä on aika hurjia kehityskokemuksia. Traumoja on kaikilla ihmisillä ja jokainen työstää niitä kukin tavallaan - tässä työstämisen tapa oli jotensakin elokuvaohjaajan kohdalla aika luova - mikäpä siinä mutta siitä en pidä, että hän tekee tällä asialla rahaa kirjoittamalla kirjoja ja lisää usein niiden avuttomien ja henkisessä tyhjyydessä olevien ihmisten mielipahaa tarjoamalla kuudensia silmiä! Ihmiset saattavat kokea tällaisen avun hyvänä mutta kaikenkaikkiaan se voi johtaa moniin lisäongelmiin ja ainakin viedä henkilön toiveen saadan ns. elämän mukaista apua ongelmiinsa. Tässä siis näille haastateltaville ns. vastuupohdintaa omien traumatyökalujensa painamisesta paperille!
Ihmisen mielen rakenteeseen kuuluu taikauskon taso. Sen kanssa joudumme kaikki elämään - lapsena se on erittäin merkittävä kehityksen osa-alue - vanhempana se taas näkyy mm. aikuisten taikauskona. Tästä syystä se kuuluu osana mielemme rakenteeseen ja aikuisuus usein vaimentaa maagisen juonteemme taka-alalle. Sitä ei enää tarvita pelkojen, vihojen tai muiden tunteiden käsittelemiseen. Osalla ihmisistä tämä maaginen juonne näemmä jatkuu aina aikuisikään saakka ja se saa mielenkiintoisia ilmiöitä. Toivottavasti nämä ihmiset ovat myös sinut omien tunteidensa kanssa eivätkä käytä näitä taikauskon mekaniikkoja niiden korvikkeena. Monille tämä on kuitenkin aivan toimiva kanava.
Olin tyytyväinen, että vieraanne psykiatri osasi rauhallisesti kertoa että juuri nämä kaikki kerrotut tematiikat toistuvat myös ns. vakavampien mielen sairauksien ja mielen häiriöiden oireina. Elämä on suuri ihme - kokeva mieli vielä suurempi! Ja kun tästä mielestä puhumme meidän on pakko valita kielioppi kuten kaikissa kielissä. Elämän kieliopilla puhuttaessa emme voi samaan aikaan puhua taikauskon käsitteillä tai uskon käsitteillä.
Toimittajien olisi ollut hyvä tutustua ohjelmaa valmistellessaan kirjaan Diane Hennacy Powell: Kuudes aisti - Aivojen yliaistilliset mahdollisuudet.
"Kuudes aisti on ensimmäinen teos, joka etsii yliaistillisille ilmiöille – telepatialle, ennustamiselle, selvänäköisyydelle ja ajatuksen voimalla vaikuttamiselle – selityksiä aivojen toiminnasta."
Kirja antaa omasta mielestäni hienoja ja mielenkiintoisia vastauksia ja paljon ajateltavaa sillä tasolla, että siinä pystytään tuomaan em. kysymyksiin nimenomaan luonnontieteellisiä selityksiä. Todella kiehtova kirja erityisesti selväjärkisyytensä takia. Ihmisaivojen toiminta ja neurologia ovat kaikkea muuta kuin kattavasti tunnettua ja ymmärrettyä. Pidin kirjassa paljon myös sen vankasta kytkennästä muihin luonnontieteisiin, fysiikkaan, kemiaan, anatomiaan, ihmisen kehitykseen jne.
Olen itse sitä mieltä, että ns. henkimaailmaa huomattavasti kiinnostavampi, kiehtovampi ja antoisampi näkökulma on tutkia nimenomaan aivotoiminnan ja sen kaltaisen ymmärryksen kautta ohjelmassa "kuvattuja" asioita. Se näkökulma tuo myös paljon itseymmärrystä. Henkilökohtaisina kokemuksina asiat tietenkin ovat niitä, miten ihmiset ne itse mieltävät.
"Kyse on siitä, että minä olen kiinnostunut moottorista ja te vauhdista."
Kuinka moni katsoja oikeasti luulee, että studioon tuodulla psykiatrilla on jotain tietoa tai todellista näkemystä niistä ilmiöistä, mistä studiossa keskusteltiin 4.2.2011?
Jos psykiatri antaa jollekin asialle nimen, niin eihän se tarkoita, että psykiatria tuntisi ilmiön tai ymmärtäisi sitä. Miten termi "dissosiaatiohäiriö" selittää, että voi nähdä itsensä ulkopuolelta? Jos dissosiaatio johtuu traumasta, mutta traumaa ei löydy tästä elämästä, niin missä ole selitysvoima. Psykiatri haluaa sanoa, ettei usko edellisiin elämiin, mutta se malli on aivan yhtä pätevä kuin psykiatrian omat mallit ihmisen mielestä ja olemuksesta.
On todella sääli, ettei Suomessa(kaan) ole toimivaa mallia näistä asioista puhmiseen, niiden ymmärtämiseen ja niiden kehittämiseen, vaan studioon tuodaan psykiatri, joka on todellakin aivan pihalla.
Timo Hännikkäinen ihan hyvin on tuonnut huolensa miten voi elää sovussa eri uskontojen ja kulttuurien keskella.
Globalisaatio vaati meistä että teemme synteesia kaikesta ja hylkäämme sellaista mitä ei toimi enää uudessa maassa,ajassa,ilmapiirissa.
Alaikäiset voivat hyvin ja mitä vanhemmista puhumme on vaikeampi oppia uutta kulttuuria mutta kyllä hekin hyvin pärjävät.Pitä pyrkiä olla suvaitsevaisia,omaksua perus asiat puoliin ja toisiin eli myös suomalaiset voivat hieman oppia maahanmuutajien kulttuurista kenen kanssa on tekemisissa työssä,naapurina,harrastuksissa.
Temperamentti,luonne,koulutus vaikuttaa-toiset elää tyystiin suomalaisena ja muut ei opi ikina suomea puhumaan.Jokainen ihmisena on arvokkas ja samassa perhessa laidasta laitaan varsinkin musliimien keskuudessa on hyvin ja huonosti sopeutuneena.
Globalisaatio ja maahanmuuto pitä olla järjestyksessa sen mukaisesti mitä haluamme tehda joka varsin hyvin yhdista niin kuin ammattikunta,harrastukset,ystävyyta,...
Joka tapauksessa rauhaa pitä olla ja se on lähtökohtana ja halu tehda järkevällä tavalla yhteistyötä.
Suomalaisille itsenäisyys on tärkeä ja ei voi antaa etteivät muut välitä siitä mutta myös ei voi pakotta kaikkia olla innokkaita oppia suomalaista kulttuuria.Pitä pyrkiä ettei tule liian paljön haasteita kerralla ja koko aikaa tehda työtä sen eteen että maahanmuuttajat oppivat kieltä,työllistyvät ja kotiutuvat hyvin.Siina varmaan myös vapaehtoistyötä tarvitaan.