Olen todella pettynyt tapaan, jolla Rauhamaa ja Mattila haastattelivat vieraitaan. Lähes sosiaalipornoon kallistuva keino saada ongittua lestadiolaisyhteisöstä väkisin kuraa kansan pällisteltäväksi osoitti huonoa journalismia sekä epäkunnioitusta vieraita kohtaan. Jokainen vieraista myönsi, että yhteisössä on ongelmia ja parannettavan varaa. Ongelmia tulisi ratkaista lähimmäisen rakkauden periaatteella, kuten missä tahansa muussakin yhteisössä. Vahvempi ystävä, tarvittaessa auttakoon heikompaa, joka ei apua tilanteensaan osaa hakea.
Toimittajille tämä ei kuitenkaan riittänyt ratkaisuksi, vaan seuraavaksi vaadittiin, että miten haastattelevat voivat vierestä seurata "psyykosin partaalla synnyttäviä" naisia tai miten he aikovat muuttaa yhteisöä. Ikäänkuin kaikki lestadiolaiset suurperheiden äidit olisivat jollain lailla säälittäviä kaltoin kohdeltuja naisia ja nämä ohjelmassa vierailevat älykkäät nuoret olisivat vastuussa yhteisön muttamisesta.
Kyllä niitä ongelmia ja llikapyykkiä pestäväksi on muissakin yhteisöissä. Lestadiolaisuudesta olisi saanut muutakin sisältöä ohjelmaan. Tuntuu, että vieraitakin turhautti toimittajien sohiminen ja yhteisön epäkohtien osoittaminen, eikä mitään rakentavaa keskustelua saatu aikaiseksi, vaikka potentiaalia tässäkin joukossa olisi ollut.
Maistuisiko suurperheiden elämä paremmalta sekä lasten että vanhempien näkökulmasta katsottuna, mikäli yhteiskuntamme tukisi paremmin myös näitä perheitä ja siten ennaltaehkäisisi perheiden ongelmia?
Nykyinen perhepolitiikka on suunniteltu lähinnä 1 - 2-lapsisille kahden ansiotulonsaajan perheille. Esim. lapsivähennykset ja perheverotuksen mahdollisuus voisivat todellakin vähentää suurperheiden usein yhden ansiotulonsaajan työtaakkaa. Kotiavun mahdollisuus kriisitilanteissa ja myös ennaltehkäisevässä mielessä olisi välttämätöntä.
Suurperheitämme on yhteiskunnassamme aina ollut, on paraikaa ja tulee aina olemaan. Minusta suurperheitä ei tarvitse ennaltaehkäistä. Sen sijaan suurperheiden ongelmia voidaan ja tulee ennaltaehkäistä järkevällä perhepolitiikalla.
Olen hoitoalalla työssä ja päivittäin kohtaan vl-naisia työssäni. Lisäksi olen itse vl-perheessä kasvanut lapsuuteni ja murrosiässä yhteisöstä irrottautunut pitkän ja uuvuttavan prosessin jälkeen. Haluan kommentoida ko. asiaa koko perheen näkökulmasta. "Ehkäisykielto" kun ei yksinomaan ja ainoastaan kuormita naisia, perheiden äitejä. Ongelma heijastuu erittäin voimakkaasti koko perheeseen niin lapsiin kuin aikuisiinkin.
Vl-äiti joutuu tekemään itselleen selväksi että on valmis vastaanottamaan jokaisesta sukupuolikontaktista miehensä kanssa uuden pienen ihmisen. Seksielämä joka parhaimmillaan tuo parisuhteeseen iloa, voimaa ja lisää läheisyyttä kääntyykin usein itseään vastaan, koska voimien ollessa äärimmillään on vaikea heittäytyä seksuaaliseen nautintoon koska taustalla elää pelko jälleen uudesta raskaudesta. Nainen elää raskauksien, synnytysten ja imetysten jaksottamaa elämää. Hormonivaikutukset, väsymys ja uupumus kuormittavat vaikka isä olisikin osallistuvaa sorttia. Rajansa kaikella. Lisäksi koen surullisena asiana sen että nuori vl-nainen mennessään yleensä kovin nuorena naimisiin sitoutuu varhain rooliinsa äitinä. Harvoin vl-nainen onnistuu kouluttautumaan ja työllistymään haluamallen alalle. Vl-nainen ahkeruudestaan ja tunnollisuudestaan huolimatta ei ole kysyttyä kauraa työmarkkinoilla toistuvien vanhempien vapaiden johdosta. Masentunut ja uupunut äiti ei tee hyvää jälkikasvulleen. Elämä on sinnittelyä ja päivästätoiseen selviytymistä. Taloudelliset paineet ovat valtavat.
Entäpä sitten mies, vl-isä. Usein äärettömän nuorena naimisiin mennyt poikanen. Monesti nuorilla on kiire vihille, koska esiaviollisia suhteita ei sallita. Tästä seuraa se että monesti vl-äiti odottaa perheen ensimmäistä lasta isän ollessa suorittamassa varusmiespalvelustaan. Tästä eteenpäin nuoren miehen harteilla onkin sitten raskas taakka elättää ja huoltaa aina vain kasvavaa perhettä. Omille tarpeille ei aina löydy tilaa. Arki on kovaa.
Eniten huolta kannan lapsista. He ovat täysin syyttömiä tilanteeseen. Silti juuri lapset kärsivät eniten. Tai sekin on suhteellista... Monesti he tulevat koulukiusatuiksi, syrjityiksi, opettajien silmätikuiksi. Kotoa ei aina löydy tarvittavaa tukea lapselle ja hän jää yksin. Vanhemmilta ei aina vain yksinkertaisesti riitä aika ja voimaa kohdata jokainen lapsi yksilönä, ainutkertaisena ihmisenä. Vl-perheen lapset eivät ole yksilöitä vaan massaa. Tuntuu että riittää kun saavat ruokaa ja vaatteet päälle niin that`s it. Yhteiskunta korjaa jatkossa kalliilla rahalla vaurioita...Toivon todella hartaasti, että sivistysvaltio-Suomessa 2000-luvulla, asioita hoidettaisiin toisin..
Oman kokemukseni perusteella voin sanoa sen, että paljon mielummin olen "ei uskova" ja opetan lapsilleni suvaitsevaisuutta ja toisten huomioonottamista kuin lestadiolainen joka opettaa lapsiaan haukkumaan ja alistamaan muita ihmisiä. Tätä ei tietenkään voi yleistää mutta enpä ole vielä törmännyt lestadiolaislapseen joka ei alkaisi jossain vaiheessa puhumaan telkkarista, tulimerestä+mustista ja valkoisista lampaista. Jokainen tulkitkoon tämän niin kuin tahtoo...
Itse olen vl-äidin lapsi, joka kärsi vakavista mielenterveyshäiriöistä ja silti lapsia syntyi alle 11 vuodessa 9 kpl:tta. Äitini mielenterveysongelmia hoidettiin läpi yön kestävissä hoitokokouksissa ja hän ei koskaan eläissään saanut asianmukaista mielenterveyshoitoa. Ainakaan kukaan uskonystävä ei häntä koskaan ohjannut hoitoon. Seuraukset ovat olleet katastrofaaliset sekä yksilötasolla ja koko yhteiskunnalle; lasten laiminlyönti ja uskonnon väärinkäyttö on ajanut suurin osan sisaruksistani sellaisille elämänteille, ettei moni edes ymmärrä; vankilakierrettä, itsemurhayrityksiä, vuosien mielisairaalakierteitä jne. Kuka tästä on vastuussa? Vanhempaniko pelkästään? Liikkeen 'johto', joka on 'ohjeistanut' ja mahdollisesti painostanut? Kun tällaista tapahtuu, aina puhutaan henkilökohtaisesta vastuusta/uskosta ja johtohahmot voivat piiloutua poteroihinsa?
Minulla on edelleen joitain ystäviä ja lähisukulaisia vl-liikkeen parissa ja uskon, että he voivat elää onnellista elämää. Tiedän kuitenkin, että on monia, joilla on mm. vakavia fyysisiä tai psyykkisiä sairauksia, jotka erottavat heidät liikkeestä, koska tuo ehkäisyasia on niin vaikea. 'Johto' on sen vuosia ilmoittanut olevan kaikissa muodoissa väärin ja nyt yhtäkkiä yksilöllä olisisikin mahdollisuus päättää asiasta ja perutaan näitä puheita. Ihminen voi joutua niin vakavien ongelmien eteen, ettei pelkästään ole kyse omasta omastatunnosta vaan esimerksiksi perheen muiden jäsenten, lasten ja puolison tulevaisuudesta. Tietyt oman tunnon mukaan tehdyt päätökset voivat tuhota koko perheen elämän ja tulevaisuuden. Omantunnon vapaus ei voi olla mielestäni sitä, että päätöksien pohjalla on itsekäs oman omantunnon säilyttäminen puhtaana, vaikka se voisi ajaa tusinan ihmistä (esim.lasta) perikatoon. Omatunto ei ole mikään absoluuttisen totuuden ääni, vaan se on yhden ihmisen (joskus sairaan) 'sisäinen' ääni, joka ei estä yksilöä toimimasta väärin.
On niin helppo kertoa 'menestystarinota' siitä, kuinka on synnyttänyt vaikkapa 10 lasta ja ei ole kuitenkaan tarvinnut turvautua ehkäisyyn tai mielialalääkkeisiin vaikeuksista huolimatta. Ketä tämä palvelee, tarinan sankaria? On paljon ihmisiä, joilla vaikeudet ovat sitä luokkaa, ettei niistä selviä ystävien tuella. Kuvitteleeko joku, että se on tae pelastukselle, että ottaa vastaan kaikki lapset, jotka Jumala suo, mutta ei pysty heistä mahdollisesti kuitenkaan huolehtimaan? Jos ihminen ajattelee, että voi joillain teoilla tulla autuaaksi, on hän sivuuttanut kokonaan Jumalan armon ja pelastusopin.
mitä ajattelet näistä erilaisista omista tunnoista?
oletko havainnut samaa,että muutosta on tapahtunut paljon käytännön asioissa/tavoissa toimia ihan vain siksi että ollaan jo ihan 2000-luvulla. (tullut esim.netti jne.)
lapsiasia on kuitenkin ehdoton!!! hyvähän se sinänsä ois että ei alettas löysäilemään...
Onhan naisia jotka menevät psykoosiin jo yhdestä synnytyksestä ja väsyvät ja masentuvat.
Pitäiskö tehdä naisille tutkimus jo ennen , kun alkaa suunnittelemaan raskautta. Missä selvitetään riskitekijät ja kielletään synnyttämästä jos niitä esiintyy.
Itse olen seurannut Uskonto yhteisöjen painostusta aitio paikalta aikoinaan,
Painostuksen syy on ollut milloin mikäkin syy . esim. epä onnistuminen liike elämässä, elin tavat, synnyttänyt liian vähän ja ym.
Ja mitä pienempi paikkakunta niin ne korostuu.
Siinä kyllä erottuu tosi ystävät joille olet Ihminen virheineesi ja vikoinesi.
Olen vanhoillislestadiolaisena hyvin huolissaan siitä ulkoapäin tulevasta paineesta, mitä vanhoillislestadiolaisissa perheissä tällä hetkellä koetaan. Moni kokee mielestäni oikeutetusti, että heidän elämäntapaansa ollaan kriminalisoimassa ja lain voimalla kyseenalaistamassa. Moni elää siksi voimakkaan stressin ja paineen alla, tämä voi heijastua myös jaksamiseen.
Olen samaa mieltä siitä, että toimittajien omat ennakkokäsitykset ja stereotypiat paistoivat läpi koko ohjelman ajan. He yrittivät kaivaa näistä vl-edustajista esiin väkisin jotakin, mitä etukäteen olivat suunnitelleet. Mutta tässä kaivamisyrityksessä he näyttivät epäonnistuvan. Muihin katsomiini Voimalaohjelmiin verrattuna tässä ohjelmassa oli jotenkin hermostuneen hengästynyt tunnelma. Vastakkainasettelu oli jollakin tapaa voimakasta. Toimittajat puhuivat lestadiolaisista kuin he olisivat joku persoonaton massa irrallaan muusta yhteiskunnasta ja elämästä. Oli positiivista, että Salome Tuomaala ei lähtenyt toimittajien vetoon mukaan, kun hän kertoi näkevänsä myös lestadiolaisnaiset "toimijoina" eli ihmisinä eli kansalaisina eli suomalaisina jne.
En myöskään ymmärtänyt Kouroksen käsitystä ihmisoikeuksista. Kuinka ihmisoikeudet voidaan pitää erillään esimerkiksi terveydestä tai yhteiskunnallisesta pohdinnasta.
Kyllä Ihmisoikeusliitto on melkoisen haasteen edessä miettiessään yksilön uskomisen ja seksuaalisuuden oikeutuksia. Voiko henkilökohtaisempiin asioihin enää yrittää organisaation tasolla puuttua? Saapa nähdä leimataanko tässä koko lestadiolaisyhteisö mukaan lukien esim. nämä ohjelmassa olleet naiset, joille ihmisoikeuskysymys ja naisen oikeus omaan kehoon ja ajatuksiin näytti olevan täysin selkeä ja ihmisoikeuksien mukainen.
Olen todella pettynyt tapaan, jolla Rauhamaa ja Mattila haastattelivat vieraitaan. Lähes sosiaalipornoon kallistuva keino saada ongittua lestadiolaisyhteisöstä väkisin kuraa kansan pällisteltäväksi osoitti huonoa journalismia sekä epäkunnioitusta vieraita kohtaan. Jokainen vieraista myönsi, että yhteisössä on ongelmia ja parannettavan varaa. Ongelmia tulisi ratkaista lähimmäisen rakkauden periaatteella, kuten missä tahansa muussakin yhteisössä. Vahvempi ystävä, tarvittaessa auttakoon heikompaa, joka ei apua tilanteensaan osaa hakea.
Toimittajille tämä ei kuitenkaan riittänyt ratkaisuksi, vaan seuraavaksi vaadittiin, että miten haastattelevat voivat vierestä seurata "psyykosin partaalla synnyttäviä" naisia tai miten he aikovat muuttaa yhteisöä. Ikäänkuin kaikki lestadiolaiset suurperheiden äidit olisivat jollain lailla säälittäviä kaltoin kohdeltuja naisia ja nämä ohjelmassa vierailevat älykkäät nuoret olisivat vastuussa yhteisön muttamisesta.
Kyllä niitä ongelmia ja llikapyykkiä pestäväksi on muissakin yhteisöissä. Lestadiolaisuudesta olisi saanut muutakin sisältöä ohjelmaan. Tuntuu, että vieraitakin turhautti toimittajien sohiminen ja yhteisön epäkohtien osoittaminen, eikä mitään rakentavaa keskustelua saatu aikaiseksi, vaikka potentiaalia tässäkin joukossa olisi ollut.
Pidin kovasti nuorista naisista kekustelun aikana , jolloin puhuttiin lestadiolaisuudesta ja ihmisoikeuksista! Raikkaita fiksuja tyyppejä!
Maistuisiko suurperheiden elämä paremmalta sekä lasten että vanhempien näkökulmasta katsottuna, mikäli yhteiskuntamme tukisi paremmin myös näitä perheitä ja siten ennaltaehkäisisi perheiden ongelmia?
Nykyinen perhepolitiikka on suunniteltu lähinnä 1 - 2-lapsisille kahden ansiotulonsaajan perheille. Esim. lapsivähennykset ja perheverotuksen mahdollisuus voisivat todellakin vähentää suurperheiden usein yhden ansiotulonsaajan työtaakkaa. Kotiavun mahdollisuus kriisitilanteissa ja myös ennaltehkäisevässä mielessä olisi välttämätöntä.
Suurperheitämme on yhteiskunnassamme aina ollut, on paraikaa ja tulee aina olemaan. Minusta suurperheitä ei tarvitse ennaltaehkäistä. Sen sijaan suurperheiden ongelmia voidaan ja tulee ennaltaehkäistä järkevällä perhepolitiikalla.
Olen hoitoalalla työssä ja päivittäin kohtaan vl-naisia työssäni. Lisäksi olen itse vl-perheessä kasvanut lapsuuteni ja murrosiässä yhteisöstä irrottautunut pitkän ja uuvuttavan prosessin jälkeen. Haluan kommentoida ko. asiaa koko perheen näkökulmasta. "Ehkäisykielto" kun ei yksinomaan ja ainoastaan kuormita naisia, perheiden äitejä. Ongelma heijastuu erittäin voimakkaasti koko perheeseen niin lapsiin kuin aikuisiinkin.
Vl-äiti joutuu tekemään itselleen selväksi että on valmis vastaanottamaan jokaisesta sukupuolikontaktista miehensä kanssa uuden pienen ihmisen. Seksielämä joka parhaimmillaan tuo parisuhteeseen iloa, voimaa ja lisää läheisyyttä kääntyykin usein itseään vastaan, koska voimien ollessa äärimmillään on vaikea heittäytyä seksuaaliseen nautintoon koska taustalla elää pelko jälleen uudesta raskaudesta. Nainen elää raskauksien, synnytysten ja imetysten jaksottamaa elämää. Hormonivaikutukset, väsymys ja uupumus kuormittavat vaikka isä olisikin osallistuvaa sorttia. Rajansa kaikella. Lisäksi koen surullisena asiana sen että nuori vl-nainen mennessään yleensä kovin nuorena naimisiin sitoutuu varhain rooliinsa äitinä. Harvoin vl-nainen onnistuu kouluttautumaan ja työllistymään haluamallen alalle. Vl-nainen ahkeruudestaan ja tunnollisuudestaan huolimatta ei ole kysyttyä kauraa työmarkkinoilla toistuvien vanhempien vapaiden johdosta. Masentunut ja uupunut äiti ei tee hyvää jälkikasvulleen. Elämä on sinnittelyä ja päivästätoiseen selviytymistä. Taloudelliset paineet ovat valtavat.
Entäpä sitten mies, vl-isä. Usein äärettömän nuorena naimisiin mennyt poikanen. Monesti nuorilla on kiire vihille, koska esiaviollisia suhteita ei sallita. Tästä seuraa se että monesti vl-äiti odottaa perheen ensimmäistä lasta isän ollessa suorittamassa varusmiespalvelustaan. Tästä eteenpäin nuoren miehen harteilla onkin sitten raskas taakka elättää ja huoltaa aina vain kasvavaa perhettä. Omille tarpeille ei aina löydy tilaa. Arki on kovaa.
Eniten huolta kannan lapsista. He ovat täysin syyttömiä tilanteeseen. Silti juuri lapset kärsivät eniten. Tai sekin on suhteellista... Monesti he tulevat koulukiusatuiksi, syrjityiksi, opettajien silmätikuiksi. Kotoa ei aina löydy tarvittavaa tukea lapselle ja hän jää yksin. Vanhemmilta ei aina vain yksinkertaisesti riitä aika ja voimaa kohdata jokainen lapsi yksilönä, ainutkertaisena ihmisenä. Vl-perheen lapset eivät ole yksilöitä vaan massaa. Tuntuu että riittää kun saavat ruokaa ja vaatteet päälle niin that`s it. Yhteiskunta korjaa jatkossa kalliilla rahalla vaurioita...Toivon todella hartaasti, että sivistysvaltio-Suomessa 2000-luvulla, asioita hoidettaisiin toisin..
Oman kokemukseni perusteella voin sanoa sen, että paljon mielummin olen "ei uskova" ja opetan lapsilleni suvaitsevaisuutta ja toisten huomioonottamista kuin lestadiolainen joka opettaa lapsiaan haukkumaan ja alistamaan muita ihmisiä. Tätä ei tietenkään voi yleistää mutta enpä ole vielä törmännyt lestadiolaislapseen joka ei alkaisi jossain vaiheessa puhumaan telkkarista, tulimerestä+mustista ja valkoisista lampaista. Jokainen tulkitkoon tämän niin kuin tahtoo...
Itse olen vl-äidin lapsi, joka kärsi vakavista mielenterveyshäiriöistä ja silti lapsia syntyi alle 11 vuodessa 9 kpl:tta. Äitini mielenterveysongelmia hoidettiin läpi yön kestävissä hoitokokouksissa ja hän ei koskaan eläissään saanut asianmukaista mielenterveyshoitoa. Ainakaan kukaan uskonystävä ei häntä koskaan ohjannut hoitoon. Seuraukset ovat olleet katastrofaaliset sekä yksilötasolla ja koko yhteiskunnalle; lasten laiminlyönti ja uskonnon väärinkäyttö on ajanut suurin osan sisaruksistani sellaisille elämänteille, ettei moni edes ymmärrä; vankilakierrettä, itsemurhayrityksiä, vuosien mielisairaalakierteitä jne. Kuka tästä on vastuussa? Vanhempaniko pelkästään? Liikkeen 'johto', joka on 'ohjeistanut' ja mahdollisesti painostanut? Kun tällaista tapahtuu, aina puhutaan henkilökohtaisesta vastuusta/uskosta ja johtohahmot voivat piiloutua poteroihinsa?
Minulla on edelleen joitain ystäviä ja lähisukulaisia vl-liikkeen parissa ja uskon, että he voivat elää onnellista elämää. Tiedän kuitenkin, että on monia, joilla on mm. vakavia fyysisiä tai psyykkisiä sairauksia, jotka erottavat heidät liikkeestä, koska tuo ehkäisyasia on niin vaikea. 'Johto' on sen vuosia ilmoittanut olevan kaikissa muodoissa väärin ja nyt yhtäkkiä yksilöllä olisisikin mahdollisuus päättää asiasta ja perutaan näitä puheita. Ihminen voi joutua niin vakavien ongelmien eteen, ettei pelkästään ole kyse omasta omastatunnosta vaan esimerksiksi perheen muiden jäsenten, lasten ja puolison tulevaisuudesta. Tietyt oman tunnon mukaan tehdyt päätökset voivat tuhota koko perheen elämän ja tulevaisuuden. Omantunnon vapaus ei voi olla mielestäni sitä, että päätöksien pohjalla on itsekäs oman omantunnon säilyttäminen puhtaana, vaikka se voisi ajaa tusinan ihmistä (esim.lasta) perikatoon. Omatunto ei ole mikään absoluuttisen totuuden ääni, vaan se on yhden ihmisen (joskus sairaan) 'sisäinen' ääni, joka ei estä yksilöä toimimasta väärin.
On niin helppo kertoa 'menestystarinota' siitä, kuinka on synnyttänyt vaikkapa 10 lasta ja ei ole kuitenkaan tarvinnut turvautua ehkäisyyn tai mielialalääkkeisiin vaikeuksista huolimatta. Ketä tämä palvelee, tarinan sankaria? On paljon ihmisiä, joilla vaikeudet ovat sitä luokkaa, ettei niistä selviä ystävien tuella. Kuvitteleeko joku, että se on tae pelastukselle, että ottaa vastaan kaikki lapset, jotka Jumala suo, mutta ei pysty heistä mahdollisesti kuitenkaan huolehtimaan? Jos ihminen ajattelee, että voi joillain teoilla tulla autuaaksi, on hän sivuuttanut kokonaan Jumalan armon ja pelastusopin.
mitä ajattelet näistä erilaisista omista tunnoista?
oletko havainnut samaa,että muutosta on tapahtunut paljon käytännön asioissa/tavoissa toimia ihan vain siksi että ollaan jo ihan 2000-luvulla. (tullut esim.netti jne.)
lapsiasia on kuitenkin ehdoton!!! hyvähän se sinänsä ois että ei alettas löysäilemään...
Onhan naisia jotka menevät psykoosiin jo yhdestä synnytyksestä ja väsyvät ja masentuvat.
Pitäiskö tehdä naisille tutkimus jo ennen , kun alkaa suunnittelemaan raskautta. Missä selvitetään riskitekijät ja kielletään synnyttämästä jos niitä esiintyy.
Itse olen seurannut Uskonto yhteisöjen painostusta aitio paikalta aikoinaan,
Painostuksen syy on ollut milloin mikäkin syy . esim. epä onnistuminen liike elämässä, elin tavat, synnyttänyt liian vähän ja ym.
Ja mitä pienempi paikkakunta niin ne korostuu.
Siinä kyllä erottuu tosi ystävät joille olet Ihminen virheineesi ja vikoinesi.
Olen vanhoillislestadiolaisena hyvin huolissaan siitä ulkoapäin tulevasta paineesta, mitä vanhoillislestadiolaisissa perheissä tällä hetkellä koetaan. Moni kokee mielestäni oikeutetusti, että heidän elämäntapaansa ollaan kriminalisoimassa ja lain voimalla kyseenalaistamassa. Moni elää siksi voimakkaan stressin ja paineen alla, tämä voi heijastua myös jaksamiseen.
Olen samaa mieltä siitä, että toimittajien omat ennakkokäsitykset ja stereotypiat paistoivat läpi koko ohjelman ajan. He yrittivät kaivaa näistä vl-edustajista esiin väkisin jotakin, mitä etukäteen olivat suunnitelleet. Mutta tässä kaivamisyrityksessä he näyttivät epäonnistuvan. Muihin katsomiini Voimalaohjelmiin verrattuna tässä ohjelmassa oli jotenkin hermostuneen hengästynyt tunnelma. Vastakkainasettelu oli jollakin tapaa voimakasta. Toimittajat puhuivat lestadiolaisista kuin he olisivat joku persoonaton massa irrallaan muusta yhteiskunnasta ja elämästä. Oli positiivista, että Salome Tuomaala ei lähtenyt toimittajien vetoon mukaan, kun hän kertoi näkevänsä myös lestadiolaisnaiset "toimijoina" eli ihmisinä eli kansalaisina eli suomalaisina jne.
En myöskään ymmärtänyt Kouroksen käsitystä ihmisoikeuksista. Kuinka ihmisoikeudet voidaan pitää erillään esimerkiksi terveydestä tai yhteiskunnallisesta pohdinnasta.
Kyllä Ihmisoikeusliitto on melkoisen haasteen edessä miettiessään yksilön uskomisen ja seksuaalisuuden oikeutuksia. Voiko henkilökohtaisempiin asioihin enää yrittää organisaation tasolla puuttua? Saapa nähdä leimataanko tässä koko lestadiolaisyhteisö mukaan lukien esim. nämä ohjelmassa olleet naiset, joille ihmisoikeuskysymys ja naisen oikeus omaan kehoon ja ajatuksiin näytti olevan täysin selkeä ja ihmisoikeuksien mukainen.