On varmasti aiheellista keskustella ihmisoikeuskysymyksistä naisen osalta, mutta laajentaisin mielelläni keskustelua koskemaan myös lasten oikeuksia. Itse synnyin vanhoillislestadiolaiseen perheeseen Jumalan lahjana ja olen sittemmin tullut yhteiskunnalle melko kalliiksi vuosia kestäneiden terapioiden vuoksi. Mielestäni tällaiset kommentit "kenenkään ei tarvitse olla lestadiolainen" osoittavat hyvin kapea-alaista katsantokantaa. Lestadiolaisperheeseen syntyvällä ei ole oikeutta valintaan. Voin kertoa, että kyseessä ei ole mikään "valinta", kun ihminen joutuu irrottautumaan koko peruskivijalastaan, vanhemmistaan, perheestään, ystävistään. Se mikä varhaisvuosina lapseen valetaan, se jättää jälkensä koko ihmisen loppuelämään.
Haluan tuoda esille näkökulman lestadiolaisen suurperheen lapsen puolesta, omasta puolestani, sillä koen olleeni yhteiskunnalle ensisijaisesti taakka. Kasvoin suurperheessä ja äitini oli koko lapsuuteni väsynyt, ylityöllistetty ja masentunutkin. Koen että minun tarpeeni lapsena ovat jääneet huomiotta ja tästä on ollut seurauksia mielenterveysongelmien muodossa vielä aikuisiälläkin. Olen ollut äidilleni liian raskas taakka, hän ei ole jaksanut minua tukea, ohjata, kannustaa, auttaa. Koen, että minut ovat "kasvattaneet" kipeät kokemukset kantapään kautta ja yhteiskunnan maksama terapia. Minun on ollut vaikeaa nähdä elämässäni mitään ylevää Jumalan lahjaa.
Vanhoillislestadiolainen yhteisö on tehokkaasti suojannut minuun lapsena kohdistuneita rikoksia.
No joka tapauksessa, minusta yhteiskunnalla on oikeus puuttua epäkohtiin, jonka seurauksista se maksaa. Oli sitten kyse uskonnollisesta yhteisöstä tai ei.
Usko, järki ja tunne tasapainossa (ei varmistettu) 3.3.2009 23:48
Ihmettelen koko kysymyksenasettelua. Ketä voi syyttää naisen raskaudesta? Ei liene epäselvää, että lapsen syntymään tarvitaan lähinnä miestä ja naista, siinä ei paljon yhteisöllä saati johtajilla ole väliintulemista. Mielestäni nämä asiat ovat parisuhdekysymyksiä, oli kysymyksessä sitten lestadiolainen tai ei.
Senpä vuoksi, jos joku haluaa nostaa syytteen pakkosynnyttämisestä, nostakoon sen miestään vastaan. Itse olen lestadiolainen äiti, sulassa sovussa ottanut ilolla vastaan lapseni mieheni kanssa. Jos väsymystä ollut, yhteisymmärryksessä jätetty aviollinen nautinto väliin. Kun taas olemme olleet valmiita kantamaan vastuuta mahdollisesta uudesta elämästä, olemme jatkaneet sukupuolielämäämme. Voihan toki läheisyyttä perheessä osoittaa muutenkin. Mielestäni kaikkien vanhempien täytyy pystyä ottamaan vastuu tekosistaan, siis myös lapsistaan. Jos on valmis sukupuolielämään, on otettava vastuu myös seurauksista. Mieheltä tämä vaatii myös ymmärrystä ja kokonaisuuden huomioonottamista, erityisesti vaimon ja aiempien lasten kannalta.
Vielä- muistuttaisin, että ongelmansa kaikissa perheissä. Ei liene asiat ihanteellisella tavalla kaikissa muissakaan kuin vl-perheissä. Perheitä hajoaa, päihdeongelmia, lapsia heitteillä ehkä jopa enemmän kuin vl-perheissä. Kaikkiin ihmisryhmiin mahtuu niin onnistujia kuin epäonnistujiakin. Myös kuolema voi kohdata yhtä hyvin ei-vl-äitiä, vaikka sitten ensimmäistä lastaan synnyttävää (kuten läheistäni). Mitenkään omaa häntää nostamatta voin kertoa, että yleensäottaen vl-perheet sitoutuvat perheisiinsä, perheissä tunnetaan suurta jaettua iloa uusista perheenjäsenistä ja lapset saavat elää onnellista lapsuutta turvallisessa kodissa.
"Uskon, ettei elämä ole kenelläkään helppoa, koska kaikilla on oma 'ristinsä'. Totuus on kuitenkin se, että toisia elämä koettelee enemmän; menee terveys, menettää läheisensä, menettää kaiken:/ Voi menettää esim. kaiken sen, mitä sinulla on."
Nimenomaan. Juuri siksi olen kokenut, etten ainakaan Jumalan valtakunnasta halua luopua. Sieltä olen saanut apua ja tukea, enkä halua hylätä Jumalan huolenpitoa.
Saat pitää mielipiteesi, mutta olen monenlaista kokenut, eikä ison perheen kasvattaminen ole/ ole ollut helppoa, mutta täytyy myöntää, että olen jollain tavalla selviytyjäluonne, mikä on osaltaan auttanut jaksamaan - en ole ensimmäisten joukossa luovuttamassa. Silti ymmärrän ERITTÄIN HYVIN väsyneitä äitejä ja yleensäkin monenlaisia tunteita ja kokemuksia, mutta silti itse väsyneenäkin olen halunnut uskoa tällä tavalla. Se on kuitenkin vastannut rauhalla omassa tunnossa. On ollut kuitenkin rauha ja turva - synnit anteeksi ja rauha Jumalan kanssa. Ja Jeesus on luvannut kantaa heikot helmassaan Taivaaseen. Mitä hätää siis meillä heikoilla on?
Mikään ei ole uutta auringon alla, kuka voi sanoa onko se plussaa vai miinusta jos menettää kaiken.
Se voi oll jonkun uuden alku, mistä ei tiedä.
Koettelemusten aikoja annetaan.
Nykyaika opettaa ihmisiä vain helpon elämän perään, ettei vain mistään tulisi meille vaivaa.
Se ei ole Raamatun mukaista elämää etsiä helpointa tietä.
Aina helpoin tie ei ole minulle parhaaksi.
Varsinkin jos päämääränä on Taivas.
Tuohon että JOS ehkäisy on syntiä niin sekin on jos kieltäytyy seksistä puolison knssa kun toinen haluaa.
Aika äärimmilleen vietyä.
Normaalisti tässä eletään ja on aikoja puolin ja toisin että halut on vähempänä syystä tai toisesta.Oli sitten vl tai ei.
Luulen että suurin osa vl pareista elää ko asian kanssa tasapainoista ja antoisaa elämää.
Tuntuu että näissä keskusteluissa on kyllä hyvä tahto kaukana.
On aivan sama minkäpositiivisen asian ilmaiset löytyy joku joka lynttää senkin.
Tämmösenä turvattomana aikana yritetään horjuttaa sellaisten ihmisten elämää ja arvoja joilla on vielä turva Jumalassa.
Siihen se siunaus tältä kansaltakin on loppunut kun päättäjät ovat hylänneet kritilliset arvot.
Sekin on pahasta kun on uskollinen kumppanilleen.
se on ällistyttävää se.
Jyräämistä on se mielestäni, ettei ymmärrä kuin omia lähtökohtia. Tämän kautta heikkojen ongelmat voivat olla yhdentekeviä. Tässä ollaan kuitenkin keskusteltu mm. lähtökohtana 'heikot' vl-yhteisössä ja heidän asemansa.
Uskon, ettei elämä ole kenelläkään helppoa, koska kaikilla on oma 'ristinsä'. Totuus on kuitenkin se, että toisia elämä koettelee enemmän; menee terveys, menettää läheisensä, menettää kaiken:/ Voi menettää esim. kaiken sen, mitä sinulla on.
Jokaisella on oikeus uskoa oman vakaumuksensa mukaan, mutta se ei estä tarkastelemasta omia asenteita muita esim. heikkoja kohtaan. Moni ihminen elää omantuntonsa mukaan ja silti tekee vääryyksiä esim. lähimmäisiään kohtaa. Ajan takaa mm. sitä, että jokaisella ihmisellä myös vl-yhteisössä on tietty vastuu myös suhteessa muihin ihmisiin. Tuollaisella vahvalla ihmisellä on myös yhteisössä vaikutusvaltaa ja myös näin vastuu sanomisistaan/tekemisistään. Tiedän, että lähipiirin kokemuksista, että sattumalta juuri tällainen vahva 9 lapsen äiti tuo jatkuvasti omia ajatuksiaan esille Sisarilloissa, epäilee muiden (joilla liberaalimpia näkemyksiä eri asioista)uskoa ja muutenkin aiheuttaa ikävyyksiä mm. lauman 'heikoille' naisille. Hänellä on sitten omat myötäilijänsä. Kun tällä rouvalla on elämä kohdellut suht lempeällä kädellä, ei hän voi ymmärtää esim. masennuksesta kärsiviä äitejä yms.
Sinä saat elää oman vakaumuksen mukaan, senhän takaa perustuslakikin. Minä olen onnellinen elämässäni, mutta hyvin läheltä olen seurannut kamppailua näiden asioiden kanssa. Minulla on rakkaus näitä ihmisiä kohtaan ja olen heitä myös tukenut pysymään vl-yhteisössä. Ehkäpä heidän ei tämän avoimemman keskustelun takia tarvitse jättää liikettä, vaan he saavat toimia terveytensä antamissa puitteissa. Tiedän, että tämä ehkäisyaihe on vain yksi ongelmakysymys, johon moni nykyinen vl ja entinen vl haluaa saada vastauksia ja näkökulmia.
Minulla olisi vähän sanottavaa, olisi kiva jos joku jaksaisi lukea..:
Ihanat asiat :
-Koko pienen ikäni olen ollut lestadiolaisten ympäröimä.
-Perheet ovat ihania, turvallinen ympäristö, ihanan paljon leikkikavereita.
-Itsekin haluan ison perheen!
-Arvot ovat kohdallaan alkoholin suhteen.. (mutta se TUPAKKA. ihan niinku ihmisen keuhkojen tappaminen ei olis syntiä, voisiki srk tämänkin lopettaa ihmisten keskuudesta, kun alkoholikin on pois. ois kivempi ku ois savuttomia ystäviä enemmän :( )
-Hyvin opetetut ja luotettavat vl-ystävät ovat olleet tärkeitä.
Minua huolettavat asiat:
-Harmikseni olen itse kristittynä nuorena huomannut, että olen ilosanomaa Kristuksesta enemmän levittänyt kuin vl-nuoret koulussani.
Ei ole mukavaa, kun he eivät halua levittää Jumalaltaan saamaa rakkautta niille jotka sitä tarvitsevat, joilla sitä ei vielä ole.
-On kurja mennä kristittynä nuorena kylään vl-perheeseen, kun muille kavereille toivotetaan Jumalan rauhaa ja minulle ei.
-Onko oikein sulkea pienen lapsen silmät siltä Jumalan armolta mitä Jumala kertoo: Joh 3:16 "Niin paljon on Jumala maailmaa rakastanut, että antoi ainoan poikansa, ettei yksikään, joka Häneen uskoo, joutuisi kadotukseen vaan saisi iankaikkisen elämän.
-On tylyä sanoa toisia epäuskoisiksi ja syntisiksi, kun itse kokeilee kuitenkin kaikkea syntistä ja kiertelee porsaanreikien kautta. :'(
Toisaalta olen hyväksynyt osani:
Ihanat ja oikeasti minulle rakkaat vanhoillislestadiolais kaverini ovat olleet minulle uskoni koettelijoita, jotka yrittävät kadottaa minulta Jumalan hyvyyden näkemisen. Onneksi Jumalan rakkaus ei lopu, koska Hän on rakkaus ja en ole vielä lakannut uskomasta Jeesuksen sovitustyöhön. Rakastan näitä ystäviäni vaikka he satuttavat minua välillä, eivät he itse ole päättäneet miten heidät on opetettu ja kyllä muutkin ihmiset minua loukkaavat. He saavat uskoa miten haluavat,
kun vaan antavat minullekin rauhan uskoa.
PS.
Tsemppiä ison perheen äideille, arvostan kotitöitänne ja jaksamistanne.
Olette upeita ja ihania kun huolehditte välillä muidenkin lapsista.
Kyllä te tiedätte mikä on teille itsellenne parhaaksi ja uskallatte ajatella itse.
voisitko neuvoa hunompaa ja nuorempaa?? lapsiasia on vaikea! itselläni vasta kolme. ja kyllä se oli hienoa kun ensimmäisen sai! ..ja toisen,ja kolmannenkin.. mutta kyllä se tästä eteen päin alkaa olemaan harjoittelua ison perheen äidiksi,jos vain lapsia siunaantuu!
ei tämmöisiä miettiny yhtään ku oli vaan kaksi. kolmas jo alkaa olemaan..että kädet ei aina riitä!yhden tai kahden kanssa oli suorastaan juhlaa!!
syntejä/vääryyksiä/kiusauksia täällä meillä riittää,se on selvä. mutta on huomattu että joissakin asioissa ollaan tosiaan erilaisilla omilla tunnoilla varustettuja. esimerkiksi monet juovat ykköskaljaa ihan että siitä ystäväpiiri tietää,itselläni ei tulisi mieleenkään juoda. eli minun omatuntoni ei salli sitä! se on maailman tavan matkimista...joka vie helposti kolmosen juontiin!!
toinen on tv-ohjelmat /tv-uutiset ...joita en halua katsoa netistä. jonkun omatunto sen sallii,puhujiakin tiedän!!! ennen vanhaan ei olisi tullut kuuloonkaan!!! eli onko muutosta tapahtunut useammissakin asioissa??? ei kiistetä ja kielletä!!! muutosta on tapahtunut!!!! aika ihmeellistä kyllä,tiedän myös monia hiusten värjääjiä,itse en kyllä lähtisi värjäämään!!näistä väripäistähän kaikki näkee että mitä ovat tehneet.
tämä ehkäisyasia onkin sitte asia,missä ei muutoksia hyväksytä/oteta vastaan!!!
mutta itselläni omatunto sallisi vaikka luonnonmenetelmiä,että ei tarvitsisi pelätä,kiemurrella seksihaluista miehelle pelon takia,pilata omaakin seksistä nauttimista,vaan haluaisin aidosti nauttia synnytysten jälkeen itsestä,miehestä,lapsista ja etenkin pienestä vastasyntyneestä ihmeestä!!!
tiedä mitä pitäisi tehdä,keltään en kehtaa tällaista suoraan kysyä,onko oikein jos omatunto sen oikeasti sallii...??? miten meillä voikin olla näin erilaiset omat tunnot?
Mielelläni olen tukemassa heikkoja ja kaikkia apua tarvitsevia. Sanoinkin, ettei KENENKÄÄN ole PAKKO näin toimia. Miksi siis sanot minua jyrääjäksi, kun kerroin vain miten ITSE USKON?
Ei ole kuules helppoa ollut minunkaan elämäni, mutta Jumala on auttanut kaikissa elämänvaiheissa ja tulee auttamaankin. Puoliso, ystävät ja muut läheiset ovat myös tukena.
Oletko Tuulia sitä mieltä, ettei minulla ole OIKEUTTA USKOA NÄIN? Oletko sitä mieltä, ettei minulla ole omantunnon vapautta? Mitä ajat takaa?
Toivottavasti olet onnellinen elämässäsi. Minulle on AIVAN SAMA miten haluat elää, mihin uskot ja miten toimit. Anna minunkin elää kuten haluan. :)
Kohta kymmenen lapsen äitinä voin sanoa että ei olla ihmisinä sen kummempia kuin muutkaan. Tosi lyhytpinnainen ja väliin kova komentelemaan. Jopa vieraita lapsia komennan jos aihetta ilmenee.
Kuulemma poikia hävettää joskus kun puutun toistenkin lasten tekemisiin.
Olen vain sanonut että se on jokaisen vanhemman velvollisuus kasvattaa kaikkia lapsia tarpeen vaatiessa.
No, onko ne ei-vl.t sitten parempia kasvattajia?
Sitä minä en oikeen allekirjoita. Molemmista löytyy lyhyttä pinnaa ja pitempää.
Se että on kymmenes tulossa ja elämä puuhakasta ynnä muuta tohinaa, vaatii kyllä kieltämättä venymistä.
Kuitenkin koen että vaikka haluankin uskoa ramatun mukaan ja elämä on väliin raskasta puurtamista, elämääni ohjaa Jumala joka tietää tarpeeni parhaiten. Minun on turvallista ajatella myös ettei mitään tapahdu Jumalan sitä sallimatta.
Kysymys myös siitä minkälaisena tavallinen lestadiolais-isä nähdään,
suorastaan kuvottaa minua.
Siihenkin voin sanoa että monenlaista ihmistä löytyy joka joukosta.
Punainen lanka on se että ei-vl.t kuvittelee meidän pitävän itseämme parempina ihmisinä.
Siinä valossa näyttäisimme viheliäisimmiltä jo omastakin mielestä.
Kuitenkin on totta Raamatun mukaan sekin että näytämme säälittäviltä muiden ihmiten silmissä.
Ja se Raamatun sana on myös todeksi eletty, että elämä on parhaimmillaankin työtä ja vaivaa.
Taisteluun me olemme olleet valmiit siinä vaiheess kun olemme valinneet haluammeko kulkea tässä joukossa.
On varmasti aiheellista keskustella ihmisoikeuskysymyksistä naisen osalta, mutta laajentaisin mielelläni keskustelua koskemaan myös lasten oikeuksia. Itse synnyin vanhoillislestadiolaiseen perheeseen Jumalan lahjana ja olen sittemmin tullut yhteiskunnalle melko kalliiksi vuosia kestäneiden terapioiden vuoksi. Mielestäni tällaiset kommentit "kenenkään ei tarvitse olla lestadiolainen" osoittavat hyvin kapea-alaista katsantokantaa. Lestadiolaisperheeseen syntyvällä ei ole oikeutta valintaan. Voin kertoa, että kyseessä ei ole mikään "valinta", kun ihminen joutuu irrottautumaan koko peruskivijalastaan, vanhemmistaan, perheestään, ystävistään. Se mikä varhaisvuosina lapseen valetaan, se jättää jälkensä koko ihmisen loppuelämään.
Haluan tuoda esille näkökulman lestadiolaisen suurperheen lapsen puolesta, omasta puolestani, sillä koen olleeni yhteiskunnalle ensisijaisesti taakka. Kasvoin suurperheessä ja äitini oli koko lapsuuteni väsynyt, ylityöllistetty ja masentunutkin. Koen että minun tarpeeni lapsena ovat jääneet huomiotta ja tästä on ollut seurauksia mielenterveysongelmien muodossa vielä aikuisiälläkin. Olen ollut äidilleni liian raskas taakka, hän ei ole jaksanut minua tukea, ohjata, kannustaa, auttaa. Koen, että minut ovat "kasvattaneet" kipeät kokemukset kantapään kautta ja yhteiskunnan maksama terapia. Minun on ollut vaikeaa nähdä elämässäni mitään ylevää Jumalan lahjaa.
Vanhoillislestadiolainen yhteisö on tehokkaasti suojannut minuun lapsena kohdistuneita rikoksia.
No joka tapauksessa, minusta yhteiskunnalla on oikeus puuttua epäkohtiin, jonka seurauksista se maksaa. Oli sitten kyse uskonnollisesta yhteisöstä tai ei.
Ihmettelen koko kysymyksenasettelua. Ketä voi syyttää naisen raskaudesta? Ei liene epäselvää, että lapsen syntymään tarvitaan lähinnä miestä ja naista, siinä ei paljon yhteisöllä saati johtajilla ole väliintulemista. Mielestäni nämä asiat ovat parisuhdekysymyksiä, oli kysymyksessä sitten lestadiolainen tai ei.
Senpä vuoksi, jos joku haluaa nostaa syytteen pakkosynnyttämisestä, nostakoon sen miestään vastaan. Itse olen lestadiolainen äiti, sulassa sovussa ottanut ilolla vastaan lapseni mieheni kanssa. Jos väsymystä ollut, yhteisymmärryksessä jätetty aviollinen nautinto väliin. Kun taas olemme olleet valmiita kantamaan vastuuta mahdollisesta uudesta elämästä, olemme jatkaneet sukupuolielämäämme. Voihan toki läheisyyttä perheessä osoittaa muutenkin. Mielestäni kaikkien vanhempien täytyy pystyä ottamaan vastuu tekosistaan, siis myös lapsistaan. Jos on valmis sukupuolielämään, on otettava vastuu myös seurauksista. Mieheltä tämä vaatii myös ymmärrystä ja kokonaisuuden huomioonottamista, erityisesti vaimon ja aiempien lasten kannalta.
Vielä- muistuttaisin, että ongelmansa kaikissa perheissä. Ei liene asiat ihanteellisella tavalla kaikissa muissakaan kuin vl-perheissä. Perheitä hajoaa, päihdeongelmia, lapsia heitteillä ehkä jopa enemmän kuin vl-perheissä. Kaikkiin ihmisryhmiin mahtuu niin onnistujia kuin epäonnistujiakin. Myös kuolema voi kohdata yhtä hyvin ei-vl-äitiä, vaikka sitten ensimmäistä lastaan synnyttävää (kuten läheistäni). Mitenkään omaa häntää nostamatta voin kertoa, että yleensäottaen vl-perheet sitoutuvat perheisiinsä, perheissä tunnetaan suurta jaettua iloa uusista perheenjäsenistä ja lapset saavat elää onnellista lapsuutta turvallisessa kodissa.
"Uskon, ettei elämä ole kenelläkään helppoa, koska kaikilla on oma 'ristinsä'. Totuus on kuitenkin se, että toisia elämä koettelee enemmän; menee terveys, menettää läheisensä, menettää kaiken:/ Voi menettää esim. kaiken sen, mitä sinulla on."
Nimenomaan. Juuri siksi olen kokenut, etten ainakaan Jumalan valtakunnasta halua luopua. Sieltä olen saanut apua ja tukea, enkä halua hylätä Jumalan huolenpitoa.
Saat pitää mielipiteesi, mutta olen monenlaista kokenut, eikä ison perheen kasvattaminen ole/ ole ollut helppoa, mutta täytyy myöntää, että olen jollain tavalla selviytyjäluonne, mikä on osaltaan auttanut jaksamaan - en ole ensimmäisten joukossa luovuttamassa. Silti ymmärrän ERITTÄIN HYVIN väsyneitä äitejä ja yleensäkin monenlaisia tunteita ja kokemuksia, mutta silti itse väsyneenäkin olen halunnut uskoa tällä tavalla. Se on kuitenkin vastannut rauhalla omassa tunnossa. On ollut kuitenkin rauha ja turva - synnit anteeksi ja rauha Jumalan kanssa. Ja Jeesus on luvannut kantaa heikot helmassaan Taivaaseen. Mitä hätää siis meillä heikoilla on?
Mikään ei ole uutta auringon alla, kuka voi sanoa onko se plussaa vai miinusta jos menettää kaiken.
Se voi oll jonkun uuden alku, mistä ei tiedä.
Koettelemusten aikoja annetaan.
Nykyaika opettaa ihmisiä vain helpon elämän perään, ettei vain mistään tulisi meille vaivaa.
Se ei ole Raamatun mukaista elämää etsiä helpointa tietä.
Aina helpoin tie ei ole minulle parhaaksi.
Varsinkin jos päämääränä on Taivas.
Tuohon että JOS ehkäisy on syntiä niin sekin on jos kieltäytyy seksistä puolison knssa kun toinen haluaa.
Aika äärimmilleen vietyä.
Normaalisti tässä eletään ja on aikoja puolin ja toisin että halut on vähempänä syystä tai toisesta.Oli sitten vl tai ei.
Luulen että suurin osa vl pareista elää ko asian kanssa tasapainoista ja antoisaa elämää.
Tuntuu että näissä keskusteluissa on kyllä hyvä tahto kaukana.
On aivan sama minkäpositiivisen asian ilmaiset löytyy joku joka lynttää senkin.
Tämmösenä turvattomana aikana yritetään horjuttaa sellaisten ihmisten elämää ja arvoja joilla on vielä turva Jumalassa.
Siihen se siunaus tältä kansaltakin on loppunut kun päättäjät ovat hylänneet kritilliset arvot.
Sekin on pahasta kun on uskollinen kumppanilleen.
se on ällistyttävää se.
Tuo aiempi kirjoitukseni oli vastaus nimimerkille 'Yhdeksän äiti'.
Jyräämistä on se mielestäni, ettei ymmärrä kuin omia lähtökohtia. Tämän kautta heikkojen ongelmat voivat olla yhdentekeviä. Tässä ollaan kuitenkin keskusteltu mm. lähtökohtana 'heikot' vl-yhteisössä ja heidän asemansa.
Uskon, ettei elämä ole kenelläkään helppoa, koska kaikilla on oma 'ristinsä'. Totuus on kuitenkin se, että toisia elämä koettelee enemmän; menee terveys, menettää läheisensä, menettää kaiken:/ Voi menettää esim. kaiken sen, mitä sinulla on.
Jokaisella on oikeus uskoa oman vakaumuksensa mukaan, mutta se ei estä tarkastelemasta omia asenteita muita esim. heikkoja kohtaan. Moni ihminen elää omantuntonsa mukaan ja silti tekee vääryyksiä esim. lähimmäisiään kohtaa. Ajan takaa mm. sitä, että jokaisella ihmisellä myös vl-yhteisössä on tietty vastuu myös suhteessa muihin ihmisiin. Tuollaisella vahvalla ihmisellä on myös yhteisössä vaikutusvaltaa ja myös näin vastuu sanomisistaan/tekemisistään. Tiedän, että lähipiirin kokemuksista, että sattumalta juuri tällainen vahva 9 lapsen äiti tuo jatkuvasti omia ajatuksiaan esille Sisarilloissa, epäilee muiden (joilla liberaalimpia näkemyksiä eri asioista)uskoa ja muutenkin aiheuttaa ikävyyksiä mm. lauman 'heikoille' naisille. Hänellä on sitten omat myötäilijänsä. Kun tällä rouvalla on elämä kohdellut suht lempeällä kädellä, ei hän voi ymmärtää esim. masennuksesta kärsiviä äitejä yms.
Sinä saat elää oman vakaumuksen mukaan, senhän takaa perustuslakikin. Minä olen onnellinen elämässäni, mutta hyvin läheltä olen seurannut kamppailua näiden asioiden kanssa. Minulla on rakkaus näitä ihmisiä kohtaan ja olen heitä myös tukenut pysymään vl-yhteisössä. Ehkäpä heidän ei tämän avoimemman keskustelun takia tarvitse jättää liikettä, vaan he saavat toimia terveytensä antamissa puitteissa. Tiedän, että tämä ehkäisyaihe on vain yksi ongelmakysymys, johon moni nykyinen vl ja entinen vl haluaa saada vastauksia ja näkökulmia.
Minulla olisi vähän sanottavaa, olisi kiva jos joku jaksaisi lukea..:
Ihanat asiat :
-Koko pienen ikäni olen ollut lestadiolaisten ympäröimä.
-Perheet ovat ihania, turvallinen ympäristö, ihanan paljon leikkikavereita.
-Itsekin haluan ison perheen!
-Arvot ovat kohdallaan alkoholin suhteen.. (mutta se TUPAKKA. ihan niinku ihmisen keuhkojen tappaminen ei olis syntiä, voisiki srk tämänkin lopettaa ihmisten keskuudesta, kun alkoholikin on pois. ois kivempi ku ois savuttomia ystäviä enemmän :( )
-Hyvin opetetut ja luotettavat vl-ystävät ovat olleet tärkeitä.
Minua huolettavat asiat:
-Harmikseni olen itse kristittynä nuorena huomannut, että olen ilosanomaa Kristuksesta enemmän levittänyt kuin vl-nuoret koulussani.
Ei ole mukavaa, kun he eivät halua levittää Jumalaltaan saamaa rakkautta niille jotka sitä tarvitsevat, joilla sitä ei vielä ole.
-On kurja mennä kristittynä nuorena kylään vl-perheeseen, kun muille kavereille toivotetaan Jumalan rauhaa ja minulle ei.
-Onko oikein sulkea pienen lapsen silmät siltä Jumalan armolta mitä Jumala kertoo: Joh 3:16 "Niin paljon on Jumala maailmaa rakastanut, että antoi ainoan poikansa, ettei yksikään, joka Häneen uskoo, joutuisi kadotukseen vaan saisi iankaikkisen elämän.
-On tylyä sanoa toisia epäuskoisiksi ja syntisiksi, kun itse kokeilee kuitenkin kaikkea syntistä ja kiertelee porsaanreikien kautta. :'(
Toisaalta olen hyväksynyt osani:
Ihanat ja oikeasti minulle rakkaat vanhoillislestadiolais kaverini ovat olleet minulle uskoni koettelijoita, jotka yrittävät kadottaa minulta Jumalan hyvyyden näkemisen. Onneksi Jumalan rakkaus ei lopu, koska Hän on rakkaus ja en ole vielä lakannut uskomasta Jeesuksen sovitustyöhön. Rakastan näitä ystäviäni vaikka he satuttavat minua välillä, eivät he itse ole päättäneet miten heidät on opetettu ja kyllä muutkin ihmiset minua loukkaavat. He saavat uskoa miten haluavat,
kun vaan antavat minullekin rauhan uskoa.
PS.
Tsemppiä ison perheen äideille, arvostan kotitöitänne ja jaksamistanne.
Olette upeita ja ihania kun huolehditte välillä muidenkin lapsista.
Kyllä te tiedätte mikä on teille itsellenne parhaaksi ja uskallatte ajatella itse.
voisitko neuvoa hunompaa ja nuorempaa?? lapsiasia on vaikea! itselläni vasta kolme. ja kyllä se oli hienoa kun ensimmäisen sai! ..ja toisen,ja kolmannenkin.. mutta kyllä se tästä eteen päin alkaa olemaan harjoittelua ison perheen äidiksi,jos vain lapsia siunaantuu!
ei tämmöisiä miettiny yhtään ku oli vaan kaksi. kolmas jo alkaa olemaan..että kädet ei aina riitä!yhden tai kahden kanssa oli suorastaan juhlaa!!
syntejä/vääryyksiä/kiusauksia täällä meillä riittää,se on selvä. mutta on huomattu että joissakin asioissa ollaan tosiaan erilaisilla omilla tunnoilla varustettuja. esimerkiksi monet juovat ykköskaljaa ihan että siitä ystäväpiiri tietää,itselläni ei tulisi mieleenkään juoda. eli minun omatuntoni ei salli sitä! se on maailman tavan matkimista...joka vie helposti kolmosen juontiin!!
toinen on tv-ohjelmat /tv-uutiset ...joita en halua katsoa netistä. jonkun omatunto sen sallii,puhujiakin tiedän!!! ennen vanhaan ei olisi tullut kuuloonkaan!!! eli onko muutosta tapahtunut useammissakin asioissa??? ei kiistetä ja kielletä!!! muutosta on tapahtunut!!!! aika ihmeellistä kyllä,tiedän myös monia hiusten värjääjiä,itse en kyllä lähtisi värjäämään!!näistä väripäistähän kaikki näkee että mitä ovat tehneet.
tämä ehkäisyasia onkin sitte asia,missä ei muutoksia hyväksytä/oteta vastaan!!!
mutta itselläni omatunto sallisi vaikka luonnonmenetelmiä,että ei tarvitsisi pelätä,kiemurrella seksihaluista miehelle pelon takia,pilata omaakin seksistä nauttimista,vaan haluaisin aidosti nauttia synnytysten jälkeen itsestä,miehestä,lapsista ja etenkin pienestä vastasyntyneestä ihmeestä!!!
tiedä mitä pitäisi tehdä,keltään en kehtaa tällaista suoraan kysyä,onko oikein jos omatunto sen oikeasti sallii...??? miten meillä voikin olla näin erilaiset omat tunnot?
Mielelläni olen tukemassa heikkoja ja kaikkia apua tarvitsevia. Sanoinkin, ettei KENENKÄÄN ole PAKKO näin toimia. Miksi siis sanot minua jyrääjäksi, kun kerroin vain miten ITSE USKON?
Ei ole kuules helppoa ollut minunkaan elämäni, mutta Jumala on auttanut kaikissa elämänvaiheissa ja tulee auttamaankin. Puoliso, ystävät ja muut läheiset ovat myös tukena.
Oletko Tuulia sitä mieltä, ettei minulla ole OIKEUTTA USKOA NÄIN? Oletko sitä mieltä, ettei minulla ole omantunnon vapautta? Mitä ajat takaa?
Toivottavasti olet onnellinen elämässäsi. Minulle on AIVAN SAMA miten haluat elää, mihin uskot ja miten toimit. Anna minunkin elää kuten haluan. :)
Kohta kymmenen lapsen äitinä voin sanoa että ei olla ihmisinä sen kummempia kuin muutkaan. Tosi lyhytpinnainen ja väliin kova komentelemaan. Jopa vieraita lapsia komennan jos aihetta ilmenee.
Kuulemma poikia hävettää joskus kun puutun toistenkin lasten tekemisiin.
Olen vain sanonut että se on jokaisen vanhemman velvollisuus kasvattaa kaikkia lapsia tarpeen vaatiessa.
No, onko ne ei-vl.t sitten parempia kasvattajia?
Sitä minä en oikeen allekirjoita. Molemmista löytyy lyhyttä pinnaa ja pitempää.
Se että on kymmenes tulossa ja elämä puuhakasta ynnä muuta tohinaa, vaatii kyllä kieltämättä venymistä.
Kuitenkin koen että vaikka haluankin uskoa ramatun mukaan ja elämä on väliin raskasta puurtamista, elämääni ohjaa Jumala joka tietää tarpeeni parhaiten. Minun on turvallista ajatella myös ettei mitään tapahdu Jumalan sitä sallimatta.
Kysymys myös siitä minkälaisena tavallinen lestadiolais-isä nähdään,
suorastaan kuvottaa minua.
Siihenkin voin sanoa että monenlaista ihmistä löytyy joka joukosta.
Punainen lanka on se että ei-vl.t kuvittelee meidän pitävän itseämme parempina ihmisinä.
Siinä valossa näyttäisimme viheliäisimmiltä jo omastakin mielestä.
Kuitenkin on totta Raamatun mukaan sekin että näytämme säälittäviltä muiden ihmiten silmissä.
Ja se Raamatun sana on myös todeksi eletty, että elämä on parhaimmillaankin työtä ja vaivaa.
Taisteluun me olemme olleet valmiit siinä vaiheess kun olemme valinneet haluammeko kulkea tässä joukossa.