ja todellakin "lestadiolaisäidit" joutuivat aika koville, koska tiesivät koko ajan sanomistensa tulevan yleistetyksi. Ehkäisyasiassa tuntuu vl-yhteisön sisällä olevan monenlaista kantaa. Toisaalta yksiselitteinen ehkäisykielto ja toisaalta näkemys, että kukin perhe voi valita oman elämäntapansa. Itse uskon elämän suojelun ja kunnioittamisen olevan tärkeää. Luotan siihen, että kukin saa Luojalta sopivan määrän lapsia. Mutta olen myös sitä mieltä, että mikäli raskaus tai synnyttäminen uhkaa äidin henkeä, elämän suojelussa jo olemassa olevan elämän (äidin) suojelu on ensisijaista.
Monesti otetaan esille näitä psykoosin partaalla olevia äitejä. Luultavasti heitä on lestadiolaisissa, vaikken yhtään tunnekaan. Käsittääkseni heitä on myös muissa väestöryhmissä, eikä psyykkisiin ongelmiin usein ole yksiselitteisiä syitä. Ihan varmasti ison perheen keskellä uupuu ja voi uupua voimiensa äärirajoille. Samalla pitäisi muistaa, että elämässä on myös muita uuvuttavavia tekijöitä, jotka voivat ajaa psykoosin partaalle; ihmissuhdeongelmat, työhön liittyvät paineet, taloudelliset tekijät jne. Mutta tottakai, jos äiti tuntee uupuvansa mistä tahansa syystä, hän tarvitsee apua. Se, että enää yhtään lasta ei synny perheeseen, ei tietenkään pelasta äitiä psykoosilta, vaikka voikin olla tarpeen.
Toisaalta ihan ok, että ihmisoikeusliitto on ottanut asian omakseen, mutta kenet ko. liitto voisi haastaa oikeuteen kyseiseen asiaan liittyen? Sitä en ymmärrä."
Muutama huomio ohjelmassa esiin tulleeseen synnytyspelko asiaan. On hassua, että isojen perheiden äitejä arvostellaan tälläisestä asiasta, sillä onhan se ihan terveen järjen mukaistakin, että jos olet ollut vaikkapa kolarissa, niin pelkäät sitä asiaa. Useammat synnytykset ovat harvinaisempia ja lääkärit ja terveydenhoitajat kyllä muistavat kertoa riskeistä, joskus jopa suorastaan pelotella äitiä. On hyvin normaali reaktio tällöin alkaa pelkäämään ja miettimään riskejä. Monien pelon taustalla on monesti myös pelko ja kokemus siitä, että ison perheen äitinä olet ns. pohjasakkaa, jolta pahimmillaan ollaan evätty kivunlievitys synnytysten määriin vedoten. Ison perheen äitiin suhtaudutaan usein ylenkatseellisesti ja heidän älykkyysosamääränsä tuntuu tippuvan lapsiluvun tahdissa.
Kuka 1-2 lapsen äiti suostuisi tulemaan kohdelluksi toisenluokan kansalaisina?
Uskon, että ihmisten on hyvin vaikeaa suhtautua ison perheen äitiin, koska he saattavat laittaa sen "viitan" omille harteilleen=miten tuo voi jaksaa, kun minäkään en tahdo näiden kahden kanssa jaksaa-ja koska ajatus on niin outo ja vaikea, niin aletaan uskoa että tuo äiti ei oikeasti voi olla onnellinen, vaan esittää. Uskovainen ihminen on aivan samanlaista tekoa kuin muutkin. Mutta se miksi jaksamme, johtuu siitä, että uskomme saavamme voimat Taivaan Isältä. Usko tuo rauhan ja elämä on monesti onnellista ja tasapainoista.
Joku täällä sääli ison perheen lapsia. Ei kannata sääliä, sääli mieluummin niitä lapsia, joilla on rikkinäiset kodit.
Olen sitä mieltä, että koko väestöstä onnellisimmat lapset ovat niillä, joilla elämässä on jotkin pysyvät arvot ja kunnioitus toisia ihmisiä kohtaan. Arvo voi olla jokin muukin kuin usko.
Minä ihan oikeasti haluaisin, että tälläisten yhteyksissä puhuttaisiin kuinka montaa perhettä tämä suurperhe 10+enemmän lasta edes koskee, sillä jokunen vuosi kelan tilastojen mukaan koko suomessa oli esim. perheitä, joissa kaikki vaikkapa 13 lasta saivat lapsilisää PERÄTI 8 kpl:tta.
On harhaanjohtavaa puhua, että näitä perheitä olisi todella paljon. Näin ollen on myöskin harhaanjohtavaa puhua, että kaikki 15 lapsen äidit ovat psykoosin partaalla-niinkuin toimittaja kertoi.
Täältä olen nyt lukenut monenlaisia kirjoituksia kuin kamalia kokemuksia on ollut ja suorastaan vihaa, ivaa, halveksuntaa. Missä on teidän oma suvaitsevaisuutenne? Kehoittaisin kaikkia, jotka ovat kokeneet tulleensa epäreilusti kohdelluiksi selvittämään asiat. Mitkään asiat eivät parane, jos niitä hautoo ja katkeroituu. Tälläiseen selvitystyöhön voi käyttää vaikkapa psykologia. Vapautuu kummasti energiaakin, kun ei tarvitse ikuisesti pohtia samaa asiaa.
Henkilökohtaisesti voisin kehoittaa ihmisoikeusliittoa samaan syssyyn tutkimaan miksi isojen perheiden äitien oikeudet poljetaan esim. terveydenhuollossa tai vaikkapa opettajien taholta. Varmasti he saisivat satoja esimerkkejä tälläisistä tilanteista. Kaikki väsymys, masennus, sairaudet, jopa vakavatkin peitetään sen alle, että lapsia on "liikaa". Eikö tasapuolisuuden nimissä tulisi masentuneelle kahden lapsen äidille sanoa, että olet varmaan masentunut siksi, kun sinulla on lapsia.
Kuuntelisiko kerrankin joku oikeasti ison perheen äitejäkin-myöskin tältä kannalta ?
voi nyt täytyy sanoa teille kaikille että ihan olen itse kuullut sanottavan että joku ei ole oikeasti uskossa ja joku on väärässä uskossa, todellakin vain Jumala tietää sen kuka on oikeassa tai väärässä. mutta edelleen odottelen kommenttelja kun lestaadiolaisuus on jakautunut kolmeen haaraa esikoiset, uudestiheränneet ja vanhoilliset niin mikä näistä on se ns. oikea uskonhaara vai onko mikään? ja vielä haluan sanoa herätysliikkeestä eronneille juu kyllä erota voit, mutta unohda et koskaan !!! olisi kiva kuulla myös esikoisl. kommentteja .
Lapsenusko ilman lahkoja (ei varmistettu) 4.3.2009 20:37
Eikös kuitenkin annettaisi mahdollisuus niillekin, jotka eivät uskossaan ole onnellisia? Heillä ei ole voimia tai uskallusta "uhmata" kanssasisariaan ja -veljiään. Olisiko niin väärin, jos ihmisoikeudet annettaisiin heillekin? Siis vain päätösvalta OMAN elämänsä suhteen. Siitä kai tässä alunperin oli kysymys?
Miten kukaan ihminen voi erotella ja sanoa että joku toinen ei ole oikeasti uskova tai ei usko oikealla tavalla !!! Kyllä minä itse haluan jättää kaiken tuomiovallan Kolmiyhteiselle Jumalalle ! Vain Hän näkee ja tuntee ihmisen sydämen ja tietää meistä kaiken. - Ihan sama miten ihmiset tuomitsevat tai ajattelevat..
itsenäinen uskovainen (ei varmistettu) 4.3.2009 20:19
Pequel, epäilit "entisenä uskovaisena" miten itsenäisesti ihminen, joka on "aina pyörinyt vl-ympäristössä", pystyy ajattelemaan. Epäiletkö minunkin ajattelemiseni itsenäisyyttä, kun olen entinen ei uskovainen ja nykyinen uskovainen. Olen elänyt elämäni ensimmäiset 40v. tavallisessa suomalaisessa perheessä enkä ole ollut erityisen hengellinen ihminen. Minä kuitenkin voin vakuuttaa sinulle että ihan kuule täyspäisenä ihmisenä uskon ymmärryksen saatuani ajattelen niin, että omatunto ohjaa tekemisiäni. Ja olen muuten nykyään huomattavasti onnellisempi kuin ennen, usko tai älä. Harmitti se sinua sitten kuinka paljon tahansa. Niin vain on.
Tämä keskustelu on muuten hiukka naurettavaa. Nyt on tainnut mennä puurot ja vellit vähän sekaisin. Ihmisistä itsestään johtuvia ongelmia on alettu liittää jotenkin uskosta johtuviksi. Miksi ihmeessä minä , eikä kukaan erittäin laajasta tuttavapiiristäni ole törmännyt puheena oleviin ongelmiin. Kaikenlaisia ihmisten ongelmia on myös vl joukossa, ihmisiä kun ovat, vaikkei heille oikein tunneta ihmisarvoa ulkopuolisten taholta annettavankaan. Toteutuuko vl ihmisten ihmisoikeudet? Sehän on tosi ärsyttävää, jos joku kertoo olevansa onnellinen ja elää täysin eri tavalla kuin itse. Sehän on kyseenalaistettava. Jotain epäilyttävää ja outoa täytyy olla tuollaisessa joukossa, jotka noin uskovat. Tämähän on tuttu kuvio, ettekö tunnista: koulu- ja työpaikkakiusaaminen menee juuri samalla kaavalla. Ihminen, joka pärjää ja näyttää olevan onnellinen, saattaa jostakin vähemmän onnellisesta alkaa tuntua liian ärsyttävältä. Ja keino puuttua asiaan on se kaikkien tuntema ihmisen kiusaamisen aloittaminen, perättömien huhujen levittäminen jne. Siis nämä: se ja se luotettava tuttu kertoi sitä ja sitä...
Joo-o. Tämä on turhaa. Siis kun minä en kuitenkaan puhu tässä mitä ajattelen. Joku kun joidenkin mielestä määrää, mitä tässä puhun. Varmaan, jos kirjoittaisin mukamas kamalista kokemuksistani mukamas entisenä vl ihmisenä, kaikki tietenkin uskoisivat. Ikävä juttu.
Onnellista omaa elämää teille kaikille, jotka epäilette minun onneani.
voit hankkia 20 lasta , käydä joka sunnuntai seuroissa rutiininomaisesti ohjeiden mukaan kuitenkaan se ei automaattisesti anna taivaspaikkaa, usko on henkilökohtaisesti koettava ja saatava sitä ei voi toinen ihminen antaa eikä luvata pakottamalla toimimaan tiettyjen ohjeiden tai sääntöjen mukaan. miksi muuten käsitellään vain vanhoillislest. asioita onhan olemassa myös uudestiheranneet lestaadiolaiset ja myös esikoislestaadiolaiset jotka vaikuttavat lahden seudulla. niin mikäköhän näistä on niitä oikeita kysyy epätietoinen
Ei ohjelmaan osalistumisen esteeksi nouse pelko. Syy ainakin itselläni on se, etten millään voi saada samasta uskosta osatonta ymmärtämään minun maailmankatsomustani. On täysin mahdotonta selittää ulkopuoliselle, miksi toimin noin tai näin. Monet asiat avautuvat uskon kautta. Toisaalta, moni asia ei ole niinkään vakaumuksen asia kuin ihmisen oma henkilökohtainen asia. Kaikkihan me teemme valintoja joka hetki.
Muuten, myös vl-joukossa on ihmisiä, jotka eivät usko samalla tavalla kuin Raamattu opettaa. He voivat kokea yhteisön hyvinkin ahdistavana ja voivat väittää, että kieltolistoja ja esim. ehkäisykielto on olemassa. Oikealla tavalla uskova ihminen ei koe, että olisi olemassa esim. ehkäisykieltoa.
Väliin tuntuu, että suurella osalla ihmisistä kokemukset omista lapsistaan ovat siksi paljon kamalia, etteivät he voi millään uskoa, että jotkut toiset haluavat suuren perheen ja ottavat kiitollisin mielin vastaan kaikki lapset, joita Jumala lahjoittaa. Jos itse kokee onnen, voi uskoa, että onnea on muillakin.
Ketäpä tässä sitten uskoa - sinua vai montaa muuta kirjoittajaa, jotka myös näyttävät tuntevan monia lestadiolaisia?
Lainaus: >Siltikään en ymmärrä, miksi ei haluta uskoa, että valtaosa on onnellisia tehdessään valintansa omantuntonsa mukaan. Sitä ei vaan uskota. Siitä vaan ei ole lupa puhua.<<
Voin entisenä uskovaisena vain kuvitella, miten "itsenäisiä" päätöksiä lestadiolaisperheessä kasvatettu ja samoissa piireissä koko ikänsä pyörinyt pystyy tekemään. Varmaan ne tuntuu ihmisestä itsestään ihan "omantunnon mukaan" tehdyiltä ja onneen johtavilta, sitä en epäile hetkeäkään.
Totuus tekee hyvin usein kipeää. Se voi satuttaa niin paljon, että ihminen ei kerta kaikkiaan halua kohdata sitä. Uskokaa tai älkää, mutta kun ihmisellä on usko sydämessään, vaikka kukaan muu ei sitä tietäisi, ihminen lopulta selviää ja kestää. Enkä nyt puhu enkä tarkoita muuta kuin minkä olen itse kokenut.
Niille, jotka syyttävät toimittajia: ettekö te todella näe ja ymmärrä että toimittajat suorastaan varoivat järkyttämästä tavallisia, uskossaan ja viattomudessaan rehellisiä VL-liikkeeseen kuuluvia ? Mutta tosiasia on, että moni kirjoittajista voisi varmasti kertoa paljon sellaista joka todella järkyttäiisi niitä rehellisiä.
Koettakaa nyt ymmärtää. Totta kai vl-liikkeessä on tosi paljon hyvää ! Tuskin sitä kukaan tahtoo kieltää. Mutta on vamasti täysin kiistatonta, että on myös ongelmia jotka aiheuttavat paljon tuskaa ja hätää myös lapsille. - Jos ei ongelmia olisi, tuskinpa niin kärkkäästi myöskään tulisi syytöksiä toimittajille ja niille, jotka tänne edes jotakin omista kokemuksistaan kirjoittavat.
Toimittajathan sanoivat, että oli vaikeata saada ihmisiä ohjelmaan. Ymmärrän hyvin. Kuinkahan monella ohjelmaan tulemisen esteenä on ollut pelko ? Ja miksi, mitä he pelkäävät ?
"Katselin Voimalan keskustelua
ja todellakin "lestadiolaisäidit" joutuivat aika koville, koska tiesivät koko ajan sanomistensa tulevan yleistetyksi. Ehkäisyasiassa tuntuu vl-yhteisön sisällä olevan monenlaista kantaa. Toisaalta yksiselitteinen ehkäisykielto ja toisaalta näkemys, että kukin perhe voi valita oman elämäntapansa. Itse uskon elämän suojelun ja kunnioittamisen olevan tärkeää. Luotan siihen, että kukin saa Luojalta sopivan määrän lapsia. Mutta olen myös sitä mieltä, että mikäli raskaus tai synnyttäminen uhkaa äidin henkeä, elämän suojelussa jo olemassa olevan elämän (äidin) suojelu on ensisijaista.
Monesti otetaan esille näitä psykoosin partaalla olevia äitejä. Luultavasti heitä on lestadiolaisissa, vaikken yhtään tunnekaan. Käsittääkseni heitä on myös muissa väestöryhmissä, eikä psyykkisiin ongelmiin usein ole yksiselitteisiä syitä. Ihan varmasti ison perheen keskellä uupuu ja voi uupua voimiensa äärirajoille. Samalla pitäisi muistaa, että elämässä on myös muita uuvuttavavia tekijöitä, jotka voivat ajaa psykoosin partaalle; ihmissuhdeongelmat, työhön liittyvät paineet, taloudelliset tekijät jne. Mutta tottakai, jos äiti tuntee uupuvansa mistä tahansa syystä, hän tarvitsee apua. Se, että enää yhtään lasta ei synny perheeseen, ei tietenkään pelasta äitiä psykoosilta, vaikka voikin olla tarpeen.
Toisaalta ihan ok, että ihmisoikeusliitto on ottanut asian omakseen, mutta kenet ko. liitto voisi haastaa oikeuteen kyseiseen asiaan liittyen? Sitä en ymmärrä."
Lainasin tämän toiselta palstalta.
Muutama huomio ohjelmassa esiin tulleeseen synnytyspelko asiaan. On hassua, että isojen perheiden äitejä arvostellaan tälläisestä asiasta, sillä onhan se ihan terveen järjen mukaistakin, että jos olet ollut vaikkapa kolarissa, niin pelkäät sitä asiaa. Useammat synnytykset ovat harvinaisempia ja lääkärit ja terveydenhoitajat kyllä muistavat kertoa riskeistä, joskus jopa suorastaan pelotella äitiä. On hyvin normaali reaktio tällöin alkaa pelkäämään ja miettimään riskejä. Monien pelon taustalla on monesti myös pelko ja kokemus siitä, että ison perheen äitinä olet ns. pohjasakkaa, jolta pahimmillaan ollaan evätty kivunlievitys synnytysten määriin vedoten. Ison perheen äitiin suhtaudutaan usein ylenkatseellisesti ja heidän älykkyysosamääränsä tuntuu tippuvan lapsiluvun tahdissa.
Kuka 1-2 lapsen äiti suostuisi tulemaan kohdelluksi toisenluokan kansalaisina?
Uskon, että ihmisten on hyvin vaikeaa suhtautua ison perheen äitiin, koska he saattavat laittaa sen "viitan" omille harteilleen=miten tuo voi jaksaa, kun minäkään en tahdo näiden kahden kanssa jaksaa-ja koska ajatus on niin outo ja vaikea, niin aletaan uskoa että tuo äiti ei oikeasti voi olla onnellinen, vaan esittää. Uskovainen ihminen on aivan samanlaista tekoa kuin muutkin. Mutta se miksi jaksamme, johtuu siitä, että uskomme saavamme voimat Taivaan Isältä. Usko tuo rauhan ja elämä on monesti onnellista ja tasapainoista.
Joku täällä sääli ison perheen lapsia. Ei kannata sääliä, sääli mieluummin niitä lapsia, joilla on rikkinäiset kodit.
Olen sitä mieltä, että koko väestöstä onnellisimmat lapset ovat niillä, joilla elämässä on jotkin pysyvät arvot ja kunnioitus toisia ihmisiä kohtaan. Arvo voi olla jokin muukin kuin usko.
Minä ihan oikeasti haluaisin, että tälläisten yhteyksissä puhuttaisiin kuinka montaa perhettä tämä suurperhe 10+enemmän lasta edes koskee, sillä jokunen vuosi kelan tilastojen mukaan koko suomessa oli esim. perheitä, joissa kaikki vaikkapa 13 lasta saivat lapsilisää PERÄTI 8 kpl:tta.
On harhaanjohtavaa puhua, että näitä perheitä olisi todella paljon. Näin ollen on myöskin harhaanjohtavaa puhua, että kaikki 15 lapsen äidit ovat psykoosin partaalla-niinkuin toimittaja kertoi.
Täältä olen nyt lukenut monenlaisia kirjoituksia kuin kamalia kokemuksia on ollut ja suorastaan vihaa, ivaa, halveksuntaa. Missä on teidän oma suvaitsevaisuutenne? Kehoittaisin kaikkia, jotka ovat kokeneet tulleensa epäreilusti kohdelluiksi selvittämään asiat. Mitkään asiat eivät parane, jos niitä hautoo ja katkeroituu. Tälläiseen selvitystyöhön voi käyttää vaikkapa psykologia. Vapautuu kummasti energiaakin, kun ei tarvitse ikuisesti pohtia samaa asiaa.
Henkilökohtaisesti voisin kehoittaa ihmisoikeusliittoa samaan syssyyn tutkimaan miksi isojen perheiden äitien oikeudet poljetaan esim. terveydenhuollossa tai vaikkapa opettajien taholta. Varmasti he saisivat satoja esimerkkejä tälläisistä tilanteista. Kaikki väsymys, masennus, sairaudet, jopa vakavatkin peitetään sen alle, että lapsia on "liikaa". Eikö tasapuolisuuden nimissä tulisi masentuneelle kahden lapsen äidille sanoa, että olet varmaan masentunut siksi, kun sinulla on lapsia.
Kuuntelisiko kerrankin joku oikeasti ison perheen äitejäkin-myöskin tältä kannalta ?
voi nyt täytyy sanoa teille kaikille että ihan olen itse kuullut sanottavan että joku ei ole oikeasti uskossa ja joku on väärässä uskossa, todellakin vain Jumala tietää sen kuka on oikeassa tai väärässä. mutta edelleen odottelen kommenttelja kun lestaadiolaisuus on jakautunut kolmeen haaraa esikoiset, uudestiheränneet ja vanhoilliset niin mikä näistä on se ns. oikea uskonhaara vai onko mikään? ja vielä haluan sanoa herätysliikkeestä eronneille juu kyllä erota voit, mutta unohda et koskaan !!! olisi kiva kuulla myös esikoisl. kommentteja .
Eikös kuitenkin annettaisi mahdollisuus niillekin, jotka eivät uskossaan ole onnellisia? Heillä ei ole voimia tai uskallusta "uhmata" kanssasisariaan ja -veljiään. Olisiko niin väärin, jos ihmisoikeudet annettaisiin heillekin? Siis vain päätösvalta OMAN elämänsä suhteen. Siitä kai tässä alunperin oli kysymys?
Miten kukaan ihminen voi erotella ja sanoa että joku toinen ei ole oikeasti uskova tai ei usko oikealla tavalla !!! Kyllä minä itse haluan jättää kaiken tuomiovallan Kolmiyhteiselle Jumalalle ! Vain Hän näkee ja tuntee ihmisen sydämen ja tietää meistä kaiken. - Ihan sama miten ihmiset tuomitsevat tai ajattelevat..
Pequel, epäilit "entisenä uskovaisena" miten itsenäisesti ihminen, joka on "aina pyörinyt vl-ympäristössä", pystyy ajattelemaan. Epäiletkö minunkin ajattelemiseni itsenäisyyttä, kun olen entinen ei uskovainen ja nykyinen uskovainen. Olen elänyt elämäni ensimmäiset 40v. tavallisessa suomalaisessa perheessä enkä ole ollut erityisen hengellinen ihminen. Minä kuitenkin voin vakuuttaa sinulle että ihan kuule täyspäisenä ihmisenä uskon ymmärryksen saatuani ajattelen niin, että omatunto ohjaa tekemisiäni. Ja olen muuten nykyään huomattavasti onnellisempi kuin ennen, usko tai älä. Harmitti se sinua sitten kuinka paljon tahansa. Niin vain on.
Tämä keskustelu on muuten hiukka naurettavaa. Nyt on tainnut mennä puurot ja vellit vähän sekaisin. Ihmisistä itsestään johtuvia ongelmia on alettu liittää jotenkin uskosta johtuviksi. Miksi ihmeessä minä , eikä kukaan erittäin laajasta tuttavapiiristäni ole törmännyt puheena oleviin ongelmiin. Kaikenlaisia ihmisten ongelmia on myös vl joukossa, ihmisiä kun ovat, vaikkei heille oikein tunneta ihmisarvoa ulkopuolisten taholta annettavankaan. Toteutuuko vl ihmisten ihmisoikeudet? Sehän on tosi ärsyttävää, jos joku kertoo olevansa onnellinen ja elää täysin eri tavalla kuin itse. Sehän on kyseenalaistettava. Jotain epäilyttävää ja outoa täytyy olla tuollaisessa joukossa, jotka noin uskovat. Tämähän on tuttu kuvio, ettekö tunnista: koulu- ja työpaikkakiusaaminen menee juuri samalla kaavalla. Ihminen, joka pärjää ja näyttää olevan onnellinen, saattaa jostakin vähemmän onnellisesta alkaa tuntua liian ärsyttävältä. Ja keino puuttua asiaan on se kaikkien tuntema ihmisen kiusaamisen aloittaminen, perättömien huhujen levittäminen jne. Siis nämä: se ja se luotettava tuttu kertoi sitä ja sitä...
Joo-o. Tämä on turhaa. Siis kun minä en kuitenkaan puhu tässä mitä ajattelen. Joku kun joidenkin mielestä määrää, mitä tässä puhun. Varmaan, jos kirjoittaisin mukamas kamalista kokemuksistani mukamas entisenä vl ihmisenä, kaikki tietenkin uskoisivat. Ikävä juttu.
Onnellista omaa elämää teille kaikille, jotka epäilette minun onneani.
voit hankkia 20 lasta , käydä joka sunnuntai seuroissa rutiininomaisesti ohjeiden mukaan kuitenkaan se ei automaattisesti anna taivaspaikkaa, usko on henkilökohtaisesti koettava ja saatava sitä ei voi toinen ihminen antaa eikä luvata pakottamalla toimimaan tiettyjen ohjeiden tai sääntöjen mukaan. miksi muuten käsitellään vain vanhoillislest. asioita onhan olemassa myös uudestiheranneet lestaadiolaiset ja myös esikoislestaadiolaiset jotka vaikuttavat lahden seudulla. niin mikäköhän näistä on niitä oikeita kysyy epätietoinen
Ei ohjelmaan osalistumisen esteeksi nouse pelko. Syy ainakin itselläni on se, etten millään voi saada samasta uskosta osatonta ymmärtämään minun maailmankatsomustani. On täysin mahdotonta selittää ulkopuoliselle, miksi toimin noin tai näin. Monet asiat avautuvat uskon kautta. Toisaalta, moni asia ei ole niinkään vakaumuksen asia kuin ihmisen oma henkilökohtainen asia. Kaikkihan me teemme valintoja joka hetki.
Muuten, myös vl-joukossa on ihmisiä, jotka eivät usko samalla tavalla kuin Raamattu opettaa. He voivat kokea yhteisön hyvinkin ahdistavana ja voivat väittää, että kieltolistoja ja esim. ehkäisykielto on olemassa. Oikealla tavalla uskova ihminen ei koe, että olisi olemassa esim. ehkäisykieltoa.
Väliin tuntuu, että suurella osalla ihmisistä kokemukset omista lapsistaan ovat siksi paljon kamalia, etteivät he voi millään uskoa, että jotkut toiset haluavat suuren perheen ja ottavat kiitollisin mielin vastaan kaikki lapset, joita Jumala lahjoittaa. Jos itse kokee onnen, voi uskoa, että onnea on muillakin.
Ketäpä tässä sitten uskoa - sinua vai montaa muuta kirjoittajaa, jotka myös näyttävät tuntevan monia lestadiolaisia?
Lainaus: >Siltikään en ymmärrä, miksi ei haluta uskoa, että valtaosa on onnellisia tehdessään valintansa omantuntonsa mukaan. Sitä ei vaan uskota. Siitä vaan ei ole lupa puhua.<<
Voin entisenä uskovaisena vain kuvitella, miten "itsenäisiä" päätöksiä lestadiolaisperheessä kasvatettu ja samoissa piireissä koko ikänsä pyörinyt pystyy tekemään. Varmaan ne tuntuu ihmisestä itsestään ihan "omantunnon mukaan" tehdyiltä ja onneen johtavilta, sitä en epäile hetkeäkään.
Saatan tietysti olla väärässäkin.
Totuus tekee hyvin usein kipeää. Se voi satuttaa niin paljon, että ihminen ei kerta kaikkiaan halua kohdata sitä. Uskokaa tai älkää, mutta kun ihmisellä on usko sydämessään, vaikka kukaan muu ei sitä tietäisi, ihminen lopulta selviää ja kestää. Enkä nyt puhu enkä tarkoita muuta kuin minkä olen itse kokenut.
Niille, jotka syyttävät toimittajia: ettekö te todella näe ja ymmärrä että toimittajat suorastaan varoivat järkyttämästä tavallisia, uskossaan ja viattomudessaan rehellisiä VL-liikkeeseen kuuluvia ? Mutta tosiasia on, että moni kirjoittajista voisi varmasti kertoa paljon sellaista joka todella järkyttäiisi niitä rehellisiä.
Koettakaa nyt ymmärtää. Totta kai vl-liikkeessä on tosi paljon hyvää ! Tuskin sitä kukaan tahtoo kieltää. Mutta on vamasti täysin kiistatonta, että on myös ongelmia jotka aiheuttavat paljon tuskaa ja hätää myös lapsille. - Jos ei ongelmia olisi, tuskinpa niin kärkkäästi myöskään tulisi syytöksiä toimittajille ja niille, jotka tänne edes jotakin omista kokemuksistaan kirjoittavat.
Toimittajathan sanoivat, että oli vaikeata saada ihmisiä ohjelmaan. Ymmärrän hyvin. Kuinkahan monella ohjelmaan tulemisen esteenä on ollut pelko ? Ja miksi, mitä he pelkäävät ?
Valhe paljastaa lopulta itse itsensä..