Kafka: surkea pikkuvirkamies vai tehokas tuloksentekijä?

Kuten tunnettua, Franz Kafka oli päivätyössä vakuutusyhtiössä. Kirjailijan elämäkertalegendat alentavat hänet pikkuvirkamieheksi, koneiston avuttomaksi rattaaksi, koska sellaisia hän itse kuvaa. Mutta tosiasiassa hän oli antaumuksellinen ja arvostettu vakuutusanalyytikko, joka kehitti korvausjärjestelmiä ja onnettomuusluokituksia.

Kafka, keskijohdon uratykki! Tämä ajatus sai minut lukemaan aivan toisin silmin Oikeusjuttua, joka on 10 kirjaa vallasta –sarjan päivän teos.

Ohjelman vieraalle, EU-komission varapuheenjohtajalle Olli Rehnille kafkamaiset tilanteet ovat tuttuja. Kreikan kriisi tai EVM-sotkut ovat oma juttunsa, mutta aivan konkreettisesti absurdi oikeusjuttu osui hänen ystävänsä Alpo Rusin kohdalle.

Kafkan päähenkilö Josef K saa yllättäen syytteen, mutta rikosta ei koskaan osoiteta, eikä tuomioistuimen sijaintia tai aikataulua. Samoin Rusin yllätti Suojelupoliisin julkinen syytös vakoilusta DDR:n hyväksi. Olli Rehn osallistui ystävänsä ja puoluetoverinsa oikeustaisteluun, joka onnellisesta lopusta huolimatta jätti Rehnin sieluun vamman.

”Kafkan perusviesti on se, että yhteiskunnan mielettömyyttä vastaan pitää pyrkiä kamppailemaan", Rehn tulkitsee. "Hän ei sitä sano, mutta pelkästään kuvaamalla tämän järjestelmän mielettömyyden ja sen, miten se tietyissä tilanteissa polkee ihmistä tavalla, joka saa ihmisen itsekin uskomaan omaan syyllisyyteensä. Tämä on niin mieletön tarina, ettei sellaista saa tapahtua tosielämässä.”

Mutta Josef K:n ongelma ei ole se, ettei hän saa oikeutta, vaan se, että sitä tulee liikaa ja kaikkialta. Hän etsii turhaan sitä valtaa, joka voisi hänet vapauttaa tai edes kertoa totuuden.

Tragikoomisinta on se ponnekkuus, jolla Josef K hakee oikeutta järjettömään syytteeseensä. Jos kirjailijan omakuvan kääntää toisinpäin, eli hän ei olekaan surkimus vaan firman tuloksentekijä, silloin päähenkilökään ei ole avuton yksilö vaan tarmokas sarasvuolainen sankari. Kun tarpeeksi tsemppaa, omasta itsestä löytyy ratkaisu ulkoiseen kaaokseen.

Samalla Josef K uppoaa syvälle narsistiseen pakkomielteeseen.  "Koko hänen ympärillään oleva yhteisö on olemassa vain häntä varten ja hänen ongelmansa ratkaisua varten", sanoo ohjelman vakiovieras Anna Kortelainen. "Hän takertuu erilaisiin ihmisiin vain saadakseen heistä hyötyä, heillä on vain välinearvo. Joskus vähän koomisellakin tavalla - hän toimii hyvin irrationaalisesti.”

Olli Rehn hämmästelee, miten osuvasti Kafka kuvaa tulevaisuutta, sosialistista pakkovaltaa, vaikka itse eli kaikin puolin lempeässä Itävalta-Unkarin kaksoismonarkiassa.

Vai kuvaako? Ehkei Kafkan kohteena ollutkaan tietty järjestelmä, vaan moderni hallinto yleensä. Tässä kohtaa kannattaa muistaa Kafkan päivätyö: vakuutusmatematiikka ja riskienhallinta.

Ranskalainen filosofi Michel Foucault väitti, että moderni yhteiskunta alkoi kehittyä 1700-luvulla, kun siirryttiin itsevaltiuden kurinpidosta kohti järkiperäistä väestön hallintaa. (Dramaattista muutosta kuvaa oivallisesti Laila Hirvisaaren Minä, Katariina, uskokaa tai älkää. Puhutaan siitä lisää kahden viikon päästä.)

Nykyaikaisen hallinnan taito on sitä, että tunnistetaan yleiset lainalaisuudet ja todennäköisyydet. Yksilö on valtion kannalta vain persoonaton keskiarvo, jota hallitaan vain osana väestöä, erilaisten luokitusten ja riskianalyysien tyypillisenä edustajana.

Modernissa, liberaalissa yhteiskunnassa yksilö on vapaa – mutta samaan tapaan kuin orpo lapsi on vapaa vanhemmistaan. Välinpitämätön valta jättää yksilön yksin, tekemään mitä tahtoo, eikä enää kerro hänelle, mikä on oikein ja väärin - ainoastaan sen, mikä lisää hyvinvointia ja tuottavuutta.

Valta ei siis vastaa Josef K:lle, mikä on hänen rikoksensa, missä hänet tuomitaan, mikä on hänen rangaistuksensa, sillä Josef K:ta ei ole olemassa. Kafkan sankarin johtopäätös on ainoa mahdollinen: hän lakkaa olemasta.

Tämä on siis minun tulkintani Kafkan Oikeusjutusta, ja illalla kuullaan kaksi muuta, paikka paikoin ihan vastakkaista näkemystä. Siksi se onkin klassikko, se avautuu aivan erilaisena eri ihmisille ja uudella lukemalla uudella tavalla.

Kaiken lisäksi Olli Rehn paljastaa, miten englantilainen punk-yhtye Clash on vaikuttanut Suomen EU-politiikkaan ja Keskustan johtovalintoihin.

10 kirjaa vallasta TV1 torstaina 2.8. klo 21.05

Kuuntele teksti radiokolumnina Yle Radio 1:n Kultakuumeen sivuilla