Onko naisen ruumis Nuuksio?

Dystopia eli tulevaisuuden kauhuvisio on uudehko kirjallisuudenlaji. Vielä sata vuotta sitten tieteisfantasiaa leimasi usko hienoihin keksintöihin ja ihmiskunnan edistykseen. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen näkymä synkistyi.

Uhkakuva oli koneellinen massayhteiskunta, jossa valta siirtyy roboteille. Uudissanan esitteli Karel Capek näytelmässään R.U.R 1920-luvulla. Tämän lajin huipennus on George Orwellin klassikko Vuonna 1984, jossa Iso Veli valvoo kaikkialla ja aivopesee kansan kuuliaiseksi.

Yksilö vastaan koneisto on toki pelottava asetelma. Mutta minusta Aldous Huxleyn Uljas uusi maailma on tarjonnut astetta  tarkkanäköisemmän uhkakuvan: ihmistä ei tarvitse pakottaa, vaan hän lupuu itse omasta tahdostaan nauttimalla soma-huumetta. Tämä ajankohtainen näky kirjoitettiin 80 vuotta sitten.

Valta haluaa hallita ihmisen ruumista. Tämä on Margaret Atwoodin lähtökohta Orjattaresi-romaanissa, joka on vuorossa 10 kirjaa vallasta –sarjassa.

Kirja sijoittuu lähitulevaisuuteen, jollon Yhdysvalloissa valtaan on astunut äärikristillinen lahko. Fundamentalistivaltiossa naisen arvo riippuu pelkästään hänen ruumistaan, hänen hedelmällisyydestään.

”Naisen ruumis, tai ainakin hedelmällisen naisen ruumis, on kansallinen luonnonvara, vähän niin kuin Nuuksio", summaa ohjelman vakiovieras Anna Kortelainen. Ympäristökatastrofi on tuhonnut hedelmällisyyden, joten se on naisen taakka, hänen on pakko synnyttää, muuten ihmiskunta katoaa."

Ohjelman vieras, City-lehden päätoimittaja Maria Pettersson korostaa kuitenkin: "Feminismi ei ole tärkein kirjan teema, vaan vapaus, ja mitä vapauden menetys tekee paitsi naisille, myös miehille; koko yhteiskunnalle. Uskonnollinen fundamentalismi rajoittaa kaikkien vapauksia ja kaikkia vapauksia.”

 Ruumis on sekä yksilöllinen että julkinen. Demokraattinenkin valta kajoaa ruumiseemme koko ajan terveyden ja työkyvyn nimissä. Yhteiskunnan päähuolia ovat syntyvyys, alkoholisairaudet, sotilaiden huono kunto sekä vanhuuttaan rappeutuvien ruumiiden kansantaloudellinen hinta.

Suomesta on tullut liberaali valtio vähän nykyamerikkalaiseen tyyliin. Kukin saa elää ja ajatella miten tahtoo, kunhan sen tekee terveellisesti. Oman ruumiin laiminlyönti on kiellettyä ja rajoitettavaa.

Samoin sekä entinen pääministeri että nykyinen presidentti ovat kehottaneet kansalaisia tekemään lapsia. Anna Kortelaista tämä huvittaa: "Siitä voisi tehdä kampanjan, julistesarjan, jossa sanottaisiin, että kun menette sänkyyn, älkää ajatelko rakkaussuhdetta - ajatelkaa huoltosuhdetta!"

Myös elämänkaaren toisessa päässä käydään poliittista valtataistelua. Maria Pettersson havaitsee, että orjattaret eivät myöskään saa haltuunsa veitsiä eivätkä muita esineitä, joilla voisivat vahingoittaa itseään. "Kyllä se jollain tavalla liittyy eutanasiakeskusteluun: saako Suomessa ihminen tappaa itsensä, jos haluaa."

Maria Pettersson luki Atwoodin Orjattaresi-kirjaa häämatkallaan, mikä ei kenties ole kaikkein romanttisin valinta. Sitä ei tosin ollut häämatkan kohdekaan - Pohjois-Korea. Tämän illan ohjelmassa Maria Pettersson kertoo, miksi hän keräilee kuolleita diktaattoreita.

10 kirjaa vallasta, TV1 torstaina 26.7. klo 21:05. Kirjaesittely

Kuuntele kolumni Yle Radio Yhden Kultakuume-ohjelman sivulla tästä.