|
|
 |
Karjalan luonto on vielä kaunis - kuinka kauan
Luovutettu Karjala kaakkoisrajan takana väikkyy sieltä runsaat 60 vuotta sitten lähtemään joutuneiden mielissä luonnoltaan verrattoman kauniina kotiseutuna. Miltä Karjalan luonto näyttäytyy kulkijalle tänä päivänä, siihen pyritään vastaamaan lyhyesti alla olevassa katsauksessa.
Jos Karjala olisi jäänyt Suomelle, epäilemättä maisemat, metsät, maaseutu ja yhteiskuntarakenteet olisivat paljolti nykyisen Suomen kaltaisia. Luonnontilaisesti varttumaan jääneitä metsiä ja peltomaita ei olisi, rannat olisivat mökitetyt ja tiestö sekä asutus olisivat levinneet lähes alueen kaikkiin kolkkiin.
|
 |
|
Luonnon monimuotoisuuden perusta: maaperä ja ilmasto
Jääkauden jälkeen Vuoksen synnyttyä noin 5 700 vuotta ja Laatokan vesien löydettyä uuden purku-uoman Nevan noin 3 300 vuotta sitten sai Karjala lopullisesti nykyisen ilmeensä. Se jaetaan seuraaviin luonnontieteellisiin maakuntiin: Karjalan Kannas, Etelä-Karjala, Laatokan Karjala ja osa Pohjois-Karjalasta.
Karjalan kallioperä kuuluu vanhaan Fennoskandian peruskalliokilpeen, jota ympäröivät Vienanmereltä Suomenlahdelle ulottuvat sedimenttikivimuodostumat. Kallioperä on näkyvissä Äänisen ja Kannaksen pohjoisosien kautta kulkevan linjan luoteispuolella, mutta kaakkoispuolella on kaikkialla paksujen irtainten maalajien peite. Ravinteikkaita kivilajeja on lähinnä Sortavalan ympäristössä, mistä osittain johtuu alueen runsas kasvilajisto.
Ilmasto-oloiltaan Kannas on suotuisa alue, terminen kasvukausi on lähes kuusi kuukautta, kun se Raja-Karjalan (Korpiselkä, Suojärvi, osa entisestä Ilomantsista) ylänköseuduilla jää noin viiteen kuukauteen. |
Karjalan kunnaiden maisema
Kannaksen eteläosat sekä Suomenlahden että Laatokan rannikoilla ovat alavia ja tasaisia mutta keskiosissa korkokuva ylenee. Suurimmillaan korkeudet ovat Valkjärvellä, Kivennavalla ja Raudussa, missä on Kannaksen korkein kohta, hieman yli 200 metriä merenpinnasta.
Pohjoisosissa korkeudet ovat yleensä 50 metrin molemmin puolin, mutta korkokuva on vaihtelevampi kuin eteläosissa.
Maaperään muodostuneista laaksoista merkittävin maisemaelementti on Vuoksenlaakso, joka alkaa Saimaalta Kannaksen pohjoisosassa. Kaakkoon kaartaen Vuoksi virtaa Suvannon korkeiden moreeni- ja hiekkarinteiden jälkeen Taipaleenjokena Laatokkaan. Vuoksen pohjoinen Käkisalmen haara muodostaa pienipiirteisemmän maisematekijän Kannaksen luoteisosassa.
Vuoksenlaakson lisäksi maisemallisesti huomattavia ovat eräät jokien ja järvien syvät laaksot, kuten Valkjärven Punnusjärvellä. Sen eteläpäästä työntyy kohti kaakkoa komea viisi kilometriä pitkä ja noin kilometrin levyinen jokilaakso, jonka rinteet kohoavat parhaimmillaan lähes 100 metrin korkeuteen.
Selvimmin jääkauden jälkeisen Itämeren muinaisrannan vaihtelun jäljet maisemassa ovat nähtävissä Suomenlahden rannikolla. Litorinameren aikainen (noin 8 000 vuotta sitten - nykyinen Itämeri) rantatörmä seuraa lähes katkeamatta Suomenlahden rantatietä kilometrin tai muutaman päässä rannasta Terijoelta Johannekseen 10 - 20 metrin korkuisena.
Laatokan Karjalassa Hiitolan seudulta alkaen kallioperä tulee näkyviin. Laatokan saariston maisemaa luonnehtivat jyrkät ja korkeat kalliorannat. Korkeimmat kalliot nousevat lähes 90 metriin, kumpuilevalla mannerrannikolla Kirjavalahden - Impilahden seudulla reippaasti yli 100 metriin.
Laatokan luoteiskulmasta alkaa Karjalan vaaravyöhyke, joka jatkuu luoteeseen Suomen puolelle. Raja-Karjala Laatokan itäpuolella Korpiselän - Suojärven - Ilomantsin seuduilla on metsien ja soiden kattamaa karua ylänköseutua. Loivasti kumpuilevaan maisemaan antavat vaihtelua lukuisat joki- ja järvivesistöt sekä yleisinä suotyyppeinä aavat ja nevat. |
Metsä- ja maatalousmaiden 60-vuotinen rauhoitusaika
Sotien jälkeen Karjala Venäjällä syrjäisenä rajaseutuna sai uinua pitkään rauhassa metsien hakkuulta mm. puunkorjuuta rajoittavan vähäisen tiestön takia. Myös entiset pienemmät pelto- ja niittyalat jäivät pois käytöstä neuvostomaatalouden keskittyessä suuriin kolhoosi- ja sovhoosiyksiköihin.
60 vuoden koskemattomuus näkyy metsien ja maatalousmaiden luonteessa. Luonnontilaisesti kasvaneet, paikoin pitkälti yli satavuotiaat metsät tarjoavat elinympäristön monipuoliselle eliölajistolle, josta osa on meillä saanut kyytiä tehokkaan metsä- ja maatalouden jaloista. Esimerkiksi lahopuuta ja kulon polttamia metsiä on niitä tarvitseville eliölajeille tarjolla monin kerroin Suomen metsiin verrattuna.
Kaikkialla Karjalassa rajavyöhykkeen sekä vesistöjen ranta- ja Laatokan saaristometsät ovat olleet metsätalouskäytön ulkopuolella. Nykyään metsien hakkuut laajenevat jatkuvasti eivätkä kaikki suojelualueetkaan ole aina saaneet olla rauhassa. Paikallisten yhtiöiden lisäksi myös ulkomaiset, ennen kaikkea suomalaiset metsäyhtiöt hankkivat puuta rajan takaa, vuosittain miljoonia kuutiometrejä Karjalan alueelta.
|
Yhteenveto
Tälle sivustolle kootusta katsauksesta saanee käsityksen, että arvokasta, talouskäytön ulkopuolella olevaa luontoa on rajan takana vielä runsaasti. Mutta kauniissa Karjalassa on myös murheita. Jätevesiä pääsee vesistöihin, päästöt ilmaan ovat mittavat, jätehuoltoa ei enimmäkseen ole, rakennusten, teiden ym. yhdyskuntarakenteiden hoito on rempallaan, metsien hakkuut lisääntyvät ja metsäpalot ovat yleisiä ja suunnittelematon rakentaminen leviää rannoilla.
Ympäristön- ja luonnonsuojelu on yhteiskunnallisessa päätöksenteossa koko Venäjällä tätä nykyä täysin toissijaisessa asemassa. Nähtäväksi jää, säilyykö edes osa luonnon monimuotoisuudesta nykyisessä tilassa lähitulevaisuudessa.
Pertti Siilahti
Suomen luonnonsuojeluliiton liittovaltuuston puheenjohtaja |
|
|
|
