Tanskalaisten televisiosarjojen menestyksen syyt

Kuten tanskalaiset elokuvat, myös tanskalaiset televisiosarjat ovat menestyneet poikkeuksellisen hyvin. Sarjat eivät kerää pelkästään isoja katsojaluku Tanskassa, vaan ne ovat levinneet myös ulkomaille ja voittaneet vuoden 2002 jälkeen peräti neljä parhaan fiktion Emmy-palkintoa.

Tanskan yleisradion draamaosaston johtaja Ingolf Gabold vieraili hiljattain Media & Message seminaarissa kertomassa tanskalaisten menestyksen syistä. Hänelle on kertynyt kiitosta kansainvälisesti palkituista fiktiosarjoista The Killing ja The Government.

Kun Gaboldilta kysyttiin, mitä meidän pitäisi tehdä, jotta yltäisimme tanskalaisten menestykseen, pitäisikö kaikki rahat satsata muutamaan isoon tuotantoon vai miten tulisi menetellä, Gabold alkoi kertoa 15 dogmista, jotka heidän draamaosastonsa kehitti 90-luvulla. En löytänyt dogmeja kirjallisena mistään, mutta tässä käännöksenä ne, joista Gabold ehtii puheessaan kertoa.

”Ensimmäinen dogmi. Kirjoittaja on edellytys koko draamaosaston olemassaololle. Kirjoittajat ovat fokuksessa. He ovat kuninkaita ja kuningattaria. Tämä on hyvin, hyvin tärkeää.

Toinen dogmi. Kirjoittajaa täytyy kunnioittaa yhden vision konseptin tähden. Mikä on yhden vision konsepti? Se tarkoittaa sitä, että kirjoittajalla uskotaan olevan visio siitä mitä hän haluaa, että hän täyttää konseptin, idean, tunnelman, juonen jne. Ja että hän tietää ainakin miten sarja alkaa, mikä on sen keskikohta ja kuinka se päättyy. Usko kirjoittajaan ja hänen visioonsa on hyvin, hyvin tärkeää.”

Seuraavaksi Gabold painottaa yhteistyön merkitystä:

”Kirjoittaja kirjoittaa käsikirjoituksensa läheisessä yhteistyössä draamaosaston kanssa niin, että kehittelyeksperttimme jättävät jälkensä käsikirjoitukseen. Olemme tuottaneet televisiodraamaa menestyksekkäästi jo vuosia, joten emme halua hukata tietoamme siitä. Keitä ovat me? Ensinnäkin minä. Työskentelen pari ensimmäistä kuukautta kirjoittajan kanssa. Minun on saatava tietää onko hänen ideansa hyvä, onko se sarja, onko se julkista palvelua. Sitten menen ohjaajien ja kanavapäällikköjen luo ja kysyn ovatko he kiinnostuneita ideasta. Jos he sanovat kyllä, yksi meidän tuottajistamme tulee sarjaan. Jos kirjoittajalla on ollut aiemmin tuottaja talossamme, hän tulee saamaan saman tuottajan. Yritämme tehdä pareja tuottajista ja kirjoittajista.”

Lopuksi hän ehtii kommentoida myös sisältöä:

”Julkinen palvelu edellyttää, että pelkkä hyvä tarina ei riitä, vaan vaaditaan myös kokonaisjuoni, jossa on sekä eettistä että sosiaalista sisältöä.”

Näin siis Tanskassa. Jos joltain löytyvät nuo draamaosaston dogmit kokonaisuudessaan, niin laittakaa linkki tämän tekstin kommentteihin tai meilatkaa ne Kohtaus-sivuston ylläpitäjille, kiitos.

Tanskalainen ajattelumalli ei ole ainutlaatuinen. Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Englannissa on nykyisin käytössä nimike showrunner.

Showrunner vastaa sarjan kaikista taiteellisista puolista ja on vastuussa vain tuotantoyhtiölle tai kanavalle. Hän on koko sarjan päällikkö ja yleensä kirjoittaja. Showrunner palkkaa muut kirjoittajat ja ryhmän jäsenet, kehittää tarinalinjoja, kirjoittaa käsikirjoituksia, valitsee näyttelijät, huolehtii budjetista ja on yhteydessä tuotantoyhtiöön sekä kanavan johtoon. Yleensä showrunner on koko sarjan luoja, mutta pitkissä sarjoissa idean isä saattaa siirtyä eteenpäin ja showrunnerin rooli siirtyy toiselle kirjoittajalle tai kirjoitustiimille. Esimerkkejä tällaisista sarjoista ovat Laki ja järjestys, Teho-osasto, Simpsonit, The West Wing, Star Trek: Deep Space Nine ja NYPD Blue.

Toisin kuin elokuvissa, joissa kokonaisuuden taiteellinen johto on ohjaajalla, Yhdysvaltain, Kanadan ja Englannin menestyneimmissä televisiosarjoissa johto on siis kirjoittajalla.

Yritämme saada Käsikirjoittajien Killan kanssa ensi keväänä ansioituneen showrunnerin Suomeen kertomaan hieman tarkemmin, että mikä on homman nimi ja kuinka se hoidetaan.

Ingolf Gaboldin Media & Message tapahtumassa pitämä puhe löytyy kokonaisuudessaan tuolta: http://www.mediamessage.fi/#/netti-tv