Aalto-yliopiston rottakoe

”Unohtakaa kirjan teema, ette te kuitenkaan ymmärrä siitä mitään. Kiinnittäkää sen sijaan huomiota yksityiskohtiin”, kirjailija Vladimir Nabokov sanoi joskus luennolla opiskelijoille. Syynäämällä Aalto-yliopiston taskukalenteria ymmärtää innovaatioyliopistosta enemmän kuin tuhannesta strategiajulistuksesta.

Ylioppilaskalenteri jaetaan opiskelijoille aina syksyn alussa. Tänä syksynä sama kalenteri jaettiin ensimmäistä kertaa kaikille Aalto-yliopistolaisille. Kalenteri on ainoa tänne Aalto-yliopiston kellariin kantautunut merkki siitä, että tämä valtiolle puoli miljardia maksava kokeilu on alkanut. Huhujen mukaan Otaniemessä myös pyörii jo kaikenlaisia työpajoja Aalto-rahoilla, mutta meitä ei niihin ole kutsuttu. Maabrändityöryhmät visioivat omiaan, mutta nousukausi ei näy köyhän kukkarossa.

Kalenterin sisäsivut paljastavat, kenen ehdoilla Aalto-yliopisto on rakennettu: sivukaupalla vain teekkareille suunnattuja mainoksia. ”Asiantuntijaksi huipputiimiin?” ”Tule rakentamaan!” ”International career in the field of modern technology”. Revin saman tien kymmenen sivua turhaa painolastia. Sama toistuu viikkokalenterissa, jonne on ripoteltu muistutuksia: 26.10. verenluovutus Dipolissa, 3.12. fuksien yösähly, 5.12. teekkarimaanpuolustuksen vuosipäivä. Teekkarimaanpuolutus? Joko niillä on oma armeijansakin?

Opettajillemme Aalto-yliopisto on merkinnyt vain loputonta kokousrumbaa. Koko syksyn kestäneen kokoustamisen jälkeen strategiatyöryhmä on valmis siirtymään vaiheeseen, jossa suunnitellaan strategian toimeenpanon toteutusta. Optimistisen arvion mukaan jotain näkyvää saadaan aikaan jo 2020-luvulla.

Ylioppilaskalenterin viimeisille sivuille on vielä kirjattuna suurin draama, Aalto-yliopistolaisilla tehdyn rottakokeen tulos. Siinä testattiin, miten käy, kun teekkarien, ekonomien ja taiteilijoiden ylioppilaskunnat pakotetaan yhdistymään. Teekkarit antoivat auliisti sijoituksensa ja kerhotilansa muiden käyttöön, mutta ekonomirotat kätkivät rahavaransa säätiöihin, pois insinöörien ja köyhien ulottuvilta. Taiteilijoilla ei ollut antaa mitään, köyhät kuin kirkonrotat. Tulos näkyy ylioppilaskunnan palveluja esittelevillä sivuilla: kaikilla Aalto-yliopistolaisilla on nyt mahdollisuus esim. vuokrata teekkareiden saunatiloja ja saada heidän apurahojaan. Kauppatieteilijöiden tarjonnasta ei mainita mitään. Ensi vaikutelmalta insinöörin arvomaailma on lähempänä sydäntäni kuin kylterin. Siinä maailmassa voi pyörittää teekkari-tv:tä ja tehdä teekkaripiloja, ihan vaan omaksi iloksi. Kylteri ei edes kerro vitsiä, jos ei siitä makseta.

Ylioppilaskalenteri on vähän kuin raamattu, joka on lähetetty meille uskon vahvistukseksi. Että uskoisimme Aalto-yliopiston olemassaoloon, vaikkei se näy oikein missään. Ettemme alkaisi kysellä, kuka oikein tuhlaa niitä 500 miljoonaa euroa, jotka valtio antoi Aalto-yliopiston perustamiseen.

Kuka?

Paula Korva

elokuvataiteen opiskelija

Aalto-yliopiston taideteollinen korkeakoulu, elokuvataiteen laitos
6. vuosikurssi. Kandin tutkinto elokuvatuotannosta, maisteriopinnot dokumentaarisen elokuvan linjalla.