Onko murros tapahtunut?

Toisen vuoden käsikirjoitusopiskelijana olen saanut vasta raapaista pintaa alan työstä. Pelkotilat onnistumisesta elokuvakäsikirjoittajana tulevaisuudessa valvottavat öisin. Sänky hiestä märkä, tyyny on kuin sitä olisi uitettu. Nousen ylös ja menen koneeni äärelle. Avaan ”The Script Magazinen” sivuston ja eteeni aukeaa Iron Man II koskeva artikkeli. Elokuva sinänsä on tavanomainen kakkosjakso Marvell-sarjakuviin perustuvan hittileffan menestykseen. Pysähdyn miettimään pystynköhän tähän koskaan itse? Onko Suomessa koskaan tähän mahdollisuutta?

En missään tapauksessa väitä, että Suomessa olisi koskaan helppoa saada aikaan kymmenien miljoonien budjettia vaativaa elokuvatuotantoa. Aikaisempi huomioni on enemmänkin huoli siitä, onko tulevaisuuden elokuvakäsikirjoittajan työ suuren epävarmuuden ja usvapilven peitossa. Niin kuin aikaisemmissa blogeissa on jo huomioitu, niin meidän tulevaisuuden työpaikkoja ei mainosteta lehdissä, vaan ne ilmaantuvat enemmänkin hyvien näyttöjen perusteella. Tämä ei sinänsä ole huono asia, sillä työmmehän on hyvin projektikohtaista. Näin ollen käsikirjoittajat pysyvät motivoituneina eivätkä leipäänny tekemiseensä. Olen itse erittäin kiinnostunut elokuvakäsikirjoittamisesta ja omana tavoitteenani on lähitulevaisuudessa käsikirjoittaa elokuvakäsikirjoitus, joka saadaan tuotantoon asti. Olen erittäin inspiroitunut viimeaikaisen muutoksen tuomasta suuntauksesta, jos näin voi sanoa. On ehkä liian aikaista puhua genrestä, mutta viime aikana tuotetut elokuvat ovat nuorten ohjaajien sekä käsikirjoittajien upea tuleminen vanhan kansallisromanttisen suomalaisen elokuvan tilalle. Jatko-osa Starwrekille (Iron Sky) oli ensimmäinen merkki jostain uudesta, Dome Karukosken roadmovie Napapiirin sankarit Lapin karuissa oloissa oli loistavaa jatkoa nuoren polven tuotannosta. Juuri ilmestynyt Rare Exports on taas Jalmari Helanderin taidonnäyte nuoren käsikirjoittajan ja ohjaajan taidoista. Nämä ovat mm. niitä inspiraation lähteitä, mitkä saavat nuoren elokuvakäsikirjoittajan uskomaan tulevaisuuteen.

Kuinkas sitten televisiokäsikirjoittajan puolella? Katselin menneen viikon televisiotarjontaa kaikilta maksuttomilta kanavilta ja totesin, että sisustusohjelmien ja kokkiohjelmien synkän viidakon keskellä oli muutama valopilkku, joihin saattoi tarrautua. Dokumenttiohjelmien laaja kirjo toimii uteliaan elämänjanoisen ihmisen pohjattomana tiedonlähteenä. Tämän lisäksi viihdyttävät ajankohtaisohjelmat rakentavat hyvää pohjaa tulevaisuuden keskusteluohjelmille. Olen todellakin kiitollinen, että esimerkiksi Uutisvuodon kirjoittajat saavat ohjelman pysymään viihteellisenä ja ajankohtaisena. Itsenäisyyspäivänä tullut dokumenttiohjelma Hangon sodan vaiheista sekä siihen liittyneistä henkilöistä oli perinteisesti mutta raikkaasti toteutettu ohjelma. Tämä kaikki indikoi vahvasti muutokseen elokuva- sekä televisiotuotannon maailmassa. Uskon, että tulevaisuuden käsikirjoittajalla on paremmat mahdollisuudet saada tuotantovaiheeseen omia elokuvaideoita, vaikka ne eivät tukisikaan perinteisempiä linjoja, joita on maassamme kuvattu jo vuosikymmeniä. Myös televisiotuotannon puolella on varmasti mahdollista lisätä poliittisen satiirin sekä komiikan maustamia ajankohtaisohjelmia. Vai onko?

Kuka?

Fredi Lilius

käsikirjoitusopiskelija

Tampereen ammattikorkeakoulu, Taide ja viestintä,
Elokuvailmaisu, käsikirjoittamisen 2. vuosikurssi