Kolme mekaanista virhettä

Vanhan totuuden mukaan kaikesta kirjoittamisesta on komedian kirjoittaminen vaikeinta. Itse asiassa komedian kirjoittaminen ei ole vain vaikeinta kirjoittamista, se on myös vaikeinta kaikista vaikeista asioista. Vain Higgsin bosonin löytäminen saattaa olla vaikeampaa. Ja eräät kohokasreseptit.

Jokainen, joka joskus on epäonnistunut hauskana olemisessa saa kouristuksia muistaessaan kuinka mokasi. Jännitystarinaa kirjoitettaessa voi lopputulos onnistua osittain, eikä kukaan välttämättä pahastu. Kun komediakirjoittaja epäonnistuu, yleisö ei ainoastaan ei-naura, se muuttuu vihamieliseksi.

Miksi naurattaminen on sitten niin vaikeaa? Hyväkin teksti voidaan näyttämöllä tai kameran edessä toteuttaa huonosti, mutta se ei oikeastaan kuulu tähän. Kirjoittajan jäljiltä huonoa tekstiä saa harvoin enää kukaan hauskaksi, korkeintaan naurettavaksi – ja se taas kuuluu.

Toimimattoman komediatekstin taustalla on usein yksi tai useampi kolmesta rakenteellisen tason epäonnistumisesta, joita voisi kutsua kolmeksi mekaaniseksi virheeksi: 1) rytmittömyys, 2) petoksen puute ja 3) riittämätön liikemäärä.

Selitän.

1) Rah rah ah-ah-ah

Sydämen rytmihäiriö on arrytmia. Komedian kyvyttömyyttä päästä naurua tuottavaan rytmiin voi nimittää komedialliseksi arrytmiaksi, koska sekin iskee sydämeen ja tappaa.

Tärkeä osa komediankirjoittamisen taidosta on kirjoittajan kyky pidättää katsojan oivallusta ja vapauttaa se oikealla hetkellä. Jos nauru paljastaa itsensä liian aikaisin, tai tekee sen liian myöhään, ei katsoja pääse komedian rytmin transportoimaksi: komedia ei kuljeta katsojaa omaan todellisuuteensa. Hyvä komedia stimuloi motorista järjestelmäämme. Niin kuin musiikki ja tanssi, se tuo dionyysisen hulluuden ihmiseen; se liikuttaa, kiihottaa katsojaa fyysisesti ja siirtää hänet toiseen paikkaan. ”Beam me up, Scotty!”

Sanataiteen lajina komedia on yhtä musiikillinen kuin runous. Komedian musiikki on puheen, toiminnan ja liikkeen kautta tapahtuvaa kasvattamista, kiinni pitämistä ja irti päästämistä. Hyvä komedia luo rakenteen, jossa nauru tulee samalla välttämättömyydellä kuin musiikissa seuraava tahti. Komediallisessa arrytmiassa iskut putoavat väärin, eikä teos onnistu luomaan sen paremmin musiikillista hulluutta kuin illuusiota omasta todellisuudestaan. Se rientää yli kohtien, joille olisi pitänyt antaa aikaa, juuttuu paikkoihin, jotka katsoja jo tajusi. Huono komedia tökkii. Se ei tunnu raajoissa. Dionysos totaalikieltäytyy, Scotty vaikenee ja katsoja jää seisomaan arkensa planeetalle. Ei naurata.

Hyvä komedia on biisi. Ensimmäinen mekaaninen virhe on säveltää kappale, joka ei soi.

2) Taikatemppu ja miten se jätetään tekemättä

Paras nauru syntyy, kun tajuamme näkevämme jotakin, jota vain sekunnin osia sitten emme osanneet odottaa, mutta joka nyt paljastuu väistämättömäksi. Joudumme suuntautumaan maailmaan uudestaan. Ihmettelemme kuinka kaikki oikein tapahtui, emmekä oikein usko havaintojamme. Husserlin termein: komedia räjäyttää noemamme.

Onnistunut komediallinen hetki on taikatemppu. Katsoja saadaan hetkeksi katsomaan muualle ja hänen tarkkaavaisuutensa herpaantuminen palkitaan tuottamalla yllätys. Taikatemppu perustuu harhautukselle, tila-ajan keskeyttämiselle ehjältä näyttävästä kohdasta. Maailmassamme on katkos ja löydettyämme itsemme sen toiselta puolelta olemme riemuissamme.

Sekä taikatempun että komedian tuottama mielihyvä on meidän subjektiteettimme katkeamisesta, jatkuvuutemme katkaisemisesta syntyvää mielihyvää. Me nautimme siitä, että meille tehdään tietoisuuttamme koetteleva kepponen, sielunpetos, trompe l’esprit.

Komediassa on kysymys samanlaisesta luottamuksen synnyttämisestä ja tämän luottamuksen pettämisestä kuin taikatempussa. Pettäminen tapahtuu luvallamme. Luvan ehto on, että emme täsmälleen tiedä millä tavalla ja milloin meidät petetään.

Jos komedia tyytyy raahaamaan meidät läpi ilmiselvyyksien ketjun, pohjustaa kaiken liian tarkoin ja kuuluttaa käänteensä ennakolta, emme saa kokea todellisuuden epäjatkuvuudesta syntyvää huimausta. Ajatuksemme ei loikkaa, eikä havaintomme tunneloidu ulos kuopastaan. Taikuri paljastuu huijariksi ja hänen näyttämönsä kauhtuneeksi lavasteeksi. Lipun teltan suulla ostaessamme halusimme tulla petetyiksi, mutta valojen syttyessä joudumme olemaan vain pettyneitä.

Toinen kolmesta mekaanisesta virheestä on jättää katsoja pettämättä.

3) Aja hiljaa isi, my ass

Kansainväliset standardit EN 12640 – 42 antavat ohjeet kuorma-auton lastin kiinnittämisestä. Jos kuorma ei ole kunnolla tuettu ja sidottu, on vaara, ettei se pysy kyydissä mutkassa tai onnettomuudessa. Betoninen kaivonrengas tulee äkkijarrutuksessa kuljettajan niskaan; harjaraudat sinkoavat keihäinä.

Komediassa kirjoittajan on vakuutettava katsojalle, että kuorma – katsoja itse – on kiinnisidottu, vaikkei olekaan. Komedian nauru syntyy nimittäin siitä, että katsoja jatkaa matkaansa tarinan pysähdyttyä tai käännyttyä äkisti.

Nauru on onnettomuus. Se on liikenne- ja työturvallisuusrikkomus.

Käsikirjoittamisen kielelle käännettynä tämä tarkoittaa: kirjoittajan on luotava katsojan hyväksyttävissä oleva fiktiiivinen maailma. Kun maailman lainalaisuuksia sitten rikotaan, eivät seuraukset ole mielivaltaisia. Betonikaivo ei lähde kuorma-auton lavalta mihin hyvänsä. Se jatkaa liikettään suuntaan, joka äsken myös autolla oli. Mitä suuremmalla nopeudella ja mitä vakaammin katsoja on ollut matkalla jonnekin, sitä enemmän meillä on käytettävissämme energiaa hänen odotustensa komedialliseen rikkomiseen.

Kuten liikemäärä, myös hauskuus on vektorisuure.

Hyvin liikkeeseen kiihdytetyssä komediassa naurun laukaiseminen ei tapahdu valtavalla energiantuotolla ja voimanponnistuksella, vaan elegantilla kurssin muutoksella, joka saa katsojan syöksymään lavan laitojen lävitse. Katsoja ei pysy annetussa kielellisen, mielikuvallisen tai viskeraalisen odotuksen kehyksessä.

Hassu maailma, sellainen, jossa mitä tahansa voi tapahtua, ei naurata. Vasta kun tarinalla on kyllin selkeä suunta ja vahvat odotuksen reunat, voi jokin sen todellisuudessa tapahtuva synnyttää älyn, harkinnan ja logiikan särkevää naurua – riemua, jonka koemme lentona, vapaan pudotuksen painottomuutena.

Kolmas mekaaninen virhe on antaa katsojan kiinnittää turvavyönsä.