Jukka Kuoppamäki
Vainio, Kuoppamäki, Irwin ja Salmi jatkoivat suomalaista laulun tekemisen perinnettä ja samalla mullistivat sen. Kupletista kumpuava riimimittainen iskelmärunous vietiin uudelle todenmukaisuuden ja tarkkanäköisyyden tasolle.
Lauluntekijöiden kokemusmaailmoja yhdisti sodan jälkeinen todellisuus. Lauluissaan he kuitenkin loivat kolme erilaista kuvaa Suomesta ja suomalaisista.
Reino Helismaan laulutekstittäjän viran perinyt Juha ”Watt” Vainio aloitti suomalaisen iskelmän sukupolvenvaihdoksen 1960-luvun puolivälissä. Hänen tarinaniskijän kykynsä kävivät jo varhain ilmi Vanhan salakuljettaja Laitisen kaltaisista teksteistä. Keskeiseksi muodostui lähtemisen ja paikalleen jäämisen teema, jota käsitteli mm. 1960-luvun iskelmähelmi Kolmatta linjaa takaisin. Luonnonsuojelullinen Vanhojapoikia viiksekkäitä osoittaa hyvin, kuinka Vainio käsitteli laajojakin teemoja yksittäisen ihmisen ja runollisen oivalluksen kautta.
Jos Junnu kertoi Suomesta humaanin elämänfilosofian ja humoristisen salaviisauden kautta, Irwinin ja Vexin kuva maasta oli puolestaan raastava ja räävitön. Ei tippa tapa ja muut reteät hupilaulut, jotka puhuivat iskelmän siihen asti karttelemista aiheista, rikkoivat yhtenäistä ja puhdasta Suomi-kuvaa. Ne muuttuivat kansan ääneksi ja sen puheenparsiksi.
1970-luvun alussa Vexi Salmi täydensi Vainion aloittaman iskelmätehtaan nuorennusleikkauksen ryhtyessään ammattimaiseksi lauluntekijäksi Toivo Kärjen oppiin. Hänen klassikoitaan ovat mm. Elämän valttikortit, Surun pyyhit silmistäni, Katson sineen taivaan, Avaa sydämesi mulle, Kerrasta poikki ja Vippaa mulle viitonen. "Nämä hengentuotteet eivät ole syntyneet punaviinin voimalla aamuyön tunteina vaan työpaikalla keskellä päivää, kun on ollut jo kiire studioon", Salmi kuvasi tuotantoprosessia vuonna 2006 tehdyssä haastattelussa.
Jukka Kuoppamäen ensimmäiset omat kappaleet syntyivät 1960-luvun folkaallon myötä. Idealistinen ja opettavaisuuteen taipuvainen laulaja-lauluntekijä kokeili 1960-luvun mittaan monia eri tyylejä rockista chansoniin. Hänen kansallisromantiikkansa kiteytymä on tietenkin Sininen ja valkoinen, jota on ehdotettu jopa Maamme-laulun korvaajaksi. Suomalaisiksi evergreeneiksi kohonneisiin superhitteihin kuuluvat mm. R-a-k-a-s, Viikonloppuisä, Ei kauniimpaa ja Anna mulle tähtitaivas.
1960-luvun lauluntekijöistä tuli iskelmä-Suomen tarinankertojia ja elämänfilosofeja -kooste löytyy täältä.
Teksti: Pekka Laine/Iskelmä-Suomi & Jukka Lindfors
Kommentit (0)