Jääkylmän kapitalismin sivukujilla asuu amerikkalainen unelma. Yksi haaveilee kirjoittavansa hittibiisin, toinen pääsevänsä parrasvaloihin ja kolmas vain saavansa lantin seuraavaan kokaiiniannokseen. Jo huomenna asiat voivat olla toisin ja tie tähtiin auki. Se, mikä on totta ja mikä katujen kieltä, jää RENTissä selvittämättä. RENT on myös ensimmäisiä Broadway-musikaaleja, jossa on homoseksuaalisia päähenkilöitä.
RENTin luoja Jonathan Larson uhrasi musikaalille miltei 15 vuotta elämästään. Hän kuoli aortan repeämään juuri ennen RENTin off-Broadway ensi-iltaa vuonna 1996. Larsonin ystävät löysivät seuraavan merkinnän hänen tietokoneelta ohjaajan kuoleman jälkeen. “Näinä uhkaavina aikoina, kun maailma natisee liitoksistaan, me voimme oppia selviytymään. Me voimme oppia heiltä, jotka katsovat kuolemaa silmiin joka päivä. Näin vuosituhannen lopulla meidän pitäisi ojentaa käsi toiselle ja muodostaa yhteisö sen sijaan, että piiloudumme elämän kauhuilta.”, Larson kirjoittaa. Larsonin partneri oli menehtynyt AIDSiin.
Helsinki
Nyt RENT on tullut Helsinkiin. Musikaalin on Helsingin Aleksanterinteatteriin ohjannut Marco Bjurström. Bjurstörm ei lähde kokeiluihin tai tulkintoihin, vaan pitää oman ohjauksensa lähes identtisenä alkuperäisen näyttämösovituksen kanssa. RENTiä tullaan katsomaan juuri musiikin vuoksi. Kaikkein tunnetuin kappale lienee Seasons of Love, jonka moni muistaa alun hypnoottisesta “Five hundred twenty-five thousand six hundred minutes” -stemmalaulusta. Siihen RENT myös kiteytyy: rakkauden kaipuuseen. Tämän syksyn suomalaisessa RENTissä, joka on musikaalin ensimmäisiä ammattilaisversioita meillä, laulut on suomentanut Sami Parkkinen ja ne soivat yllättävän hyvin. Saana Liikanen laulaa uskomattoman soolon. Helsingin RENT on muutenkin uusien kykyjen valovoimaa.
Tarina
On kylmä ja nälkä. Manhattan ei käännä kauneimpia kasvojaan kasariboheemeille. Eletään joulua New Yorkissa 1980-luvulla ja Mark ystävineen aiotaan häätää tehdasrakennuksesta Avenue B:n ja 11. kadun kulmasta. Nälkätaiteilijoitten joukko ei luovuta helposti, vaan päättää kokoontua hylätyllä tontilla ja nousta boheemikapinaan. Eletään aikaa jolloin Alphabet City on rähjäisintä Lower East Sidea. Grynderit ovat kuitenkin jo haistaneet markkinaraon ja köyhistä elämäntaiteilijoista halutaan eroon. Tonttimaa on kallista. Kahdenkymmenen vuoden sisällä hinnat ovat nousseet pilviin. Mutta nyt eletään vielä RENTin aikaa ja mietitään, mistä saadaan rahat vuokraan.
Kahdeksankymmentäluvun suurin kirous HIV sai tutkimusten mukaan alkunsa Manhattanin homoyhteisöstä. Sen vaikutus taidepiireihin oli musertava. Virus oli pysäyttämätön ja nykyaikainen HIV-lääkitys vielä kaukana tulevaisuudessa. RENT-musikaalissakin sairastetaan. Suomalaisessa versiossa PMMP:n Mira Luoti esittää Mimiä, joka strippaa ja turvautuu prostituutioon henkensä pitimiksi. Ja sairastaa tappavaa tautia: “Pitäis kertoo, pitäis kertoo” -laulunsäe toistuu usein Mimin ja Rogerin välillä. Heistä tulee rakastavaisia kaiken kaaoksen keskellä. HIV-infektion stigma on vahva: läheiset saivat usein tietää totuuden vasta sairastuneen kuolinvuoteella.
Mira Luoti
Taustaa
Jokaisessa modernissa tarinassa on kärsivä sankari, kristus-symboli, joka lopulta uhrautuu muiden vuoksi. RENTissä hän on Angel. Nimeään myöten pyhimys, jonka osan laulaa upeasti musiikkiteatterikonkari Peter Pihlström. Ketään osuvampaa Suomesta tähän ei voisi kuvitella. Angel on katkeransuloinen drag queen, jonka klovnin kyynelet eivät näy maskin takaa. Tavallaan saman ajan Freddie Mercuryn julistus siitä, että show jatkuu vaikka mitä tapahtuisi, pitää RENTissäkin paikkansa.
Puccinin La bohème -oopperaan löyhästi pohjautuva RENT on aikansa kuva, joka jollain nostalgisella tavalla on kiinnostava myös nykyään. Se toi aikoinaan ristiriitaisia aiheita varsin konservatiivisena pidettyyn taiteenlajiin. RENT on myös ensimmäisiä Broadway-musikaaleja, joissa esiintyy avoimen homoseksuaalisia hahmoja ja parisuhteita. Toisaalta Fame ja Hair olivat ilmestyneet jo vuosikymmen aikaisemmin ja ne ovat RENTiä paljon tunnetumpia, ainakin Euroopassa. Myös niissä poliittiset ja seksuaaliset teemat olivat vahvasti läsnä: Hairissa hippien polygamia, Famessa mustien ja latinojen asema.
Tietenkään RENTin sanoma ei sinällään vanhene, mutta ympäristö on vain niin kovin paljon raaempi ja teknologiariippuvainen nykyään, että paikoin RENT tuntuu kuin sadulta. Ja satujahan musikaalit usein ovatkin. Tosin genreä tuntemattomille on mainittava, että musikaaleissa on lähes aina yhteiskunnallinen lähtötilanne: Sound of Musicissa paetaan natseja vuorille, Cabaret’ssa juutalaiset löytävät turvapaikan teatterista, Rocky Horror Picture Showssa ulkopuoliset ja friikit uhkaavat tuhota heteroseksuaalisen, valkoisen keskiluokan unelman, My Fair Ladyssa törmäävät kouluttamaton työväenluokka ja yläluokan totaalinen arroganssi.
RENTin perintö
RENTistä tehtiin elokuvaversio vuonna 2005. Myös musiikkidraama Gleessä on versioitu RENTin tunnetuin kappale Seasons of Love. Glee ja sen ympärille syntynyt reality-sarja The Glee Project luottaa musiikin yhteenkokoavaan voimaan. Siinä oikean elämän koulukiusatut ja sivustaseuraajat pääsevät mukaan kuoroon ja voimaantumaan.
RENT-musikaali Helsingin Aleksanterinteatterissa 8.11.2012 saakka.
Teksti: Maria Seppälä
Kirjoittaja on YLE Kulttuurin toimittaja.
Kommentit (0)