Tamppooneja ja tahtotilaa

Toimituksen naisia kiinnosti tietää, miten ja mistä aineista terveyssiteet valmistetaan, osa kun oli kuullut niiden aiheuttavat joillekin naisille pahoja allergisia reaktioita. Tajusin nopeasti, että arkemme on täynnä aineita, joista me emme tiedä mitään!

En todellakaan osannut arvata, että naisten limakalvot altistuvat kuukausittain muoveille ja formaldehydille, tai että osa naisista saa polviin saakka ulottuvia allergiareaktioita. Tiesitkö, että siteitä ja tamponeita valkaistaan vetyperoksidilla? Kummallisinta on, ettei näiden tuotteiden myyntipakkauksissa tarvitse mainita aineita, joista tuotteet on tehty.

Olemme tottuneet siihen, että ruokapakkauksista näkee rasvaprosentin ja lisäaineet, kosmetiikkatuotteissa on INCI-listat, tekstiileistä löytyvät valmistusmateriaali- ja pesutiedot jne. Terveyssiteet sen sijaan ovat joku kummallinen väliinputoaja, jonka koostumusta naisille ei muka tarvitse kertoa.

Käytin terveysside-casea tässä havainnollistavana esimerkkinä siitä, kuinka helppoa kuluttajaa on olla informoimatta, vain jättämällä olennainen tuotetieto pois. Tieto, jota kuluttaja ei osaa kaivata. Terveyssiteen kohdalla kuluttaja ei välttämättä ymmärrä, että tietoa tarvittaisiin, naiset ehkä ajattelevat: ”Tässä on varmaan vaan pumpulia kun tässä ei lue mitään, tää on varmaan niin luonnontuote, ettei tässä tarvii mainita raaka-aineita…” Näin ajattelisin itse – ellen tietäisi toisin.

On monia näkymättömiä asioita, joita kaupassa kannattaa huomioida. Kotimaisuus on tietenkin yksi asia. Minä suosin kotimaista luomua, joka on 100% kemikaalivapaata ja puhdasta ruokaa, jonka tuottaminen ja kuljettaminen on ekologista ja kestävää. Kuvitelma suomalaisen ruoan puhtaudesta on auttamattoman vanhentunut. Kuukausi takaperin kotimainen, maan johtaviin tomaatin tuottajiin kuuluva toimija jäi kiinni laittoman torjunta-aineen käytöstä. Juttu on menossa oikeuteen. Nämä tomaatit päätyivät kauppaan ja ihmisten suihin. Kyseessä olivat ihan tavalliset suomalaiset tomaatit, jotka helposti kuvitellaan jotenkin puhtaammiksi kuin vaikkapa espanjalaiset vastaavat. Suomalainen puhtaus on myytti.

Me emme elä jossain pohjoisessa lintukodossa: Suomi on EU-maa ja suomalainen ruoka on EU:ssa tuotettua ruokaa siinä missä saksalainen, ranskalainen, tanskalainen tai espanjalainenkin. Kotimaisen suosiminen kannattaa tietenkin työllistävyyden näkökulmasta aina – olen iso Suomi-fani – omat mielikuvat puhtaudesta kannattaa silti päivittää 2000-luvulle. Sana suomalainen ei tarkoita samaa kuin kemikaalivapaa, se ei tarkoita puhtaampaa kuin naapurimaan tuote tai sen terveellisempää kuin ulkomainen vastaava elintarvike. Sana luomu tarkoittaa niitä asioita, joiksi sana suomalainen  usein mielletään. Kun siis suomalainen haluaa tukea kotimaista, ekologista ja kemikaalivapaata maataloutta, kannattaa kaupassa suunnata luomutuotteiden äärelle, jos niitä on tarjolla.  Esimerkiksi luomuliha saattaa kuulua kaupan valikoimiin, vaikkei se olekaan esillä lihatiskissä, aina kannattaa kysyä.

Se, antaako kuluttaja arvoa luomutuotannolle, lapsityövoimavapaalle tekstiiliteollisuudelle, reilulle kahvin viljelylle tai kestäville tuotteille on jokaisen oma valinta. Toiselle merkkaa ei eläimillä testattu ja toiselle kotimaisuus. Kolmas valitsee reilun tuotteen ja neljäs haluaa vaan halvimman.  Ekologiseen tai eettiseen ostopäätökseen voi pyrkiä kaikessa teipistä autoon, kunhan muistaa puntaroida vaihtoehtoja edes joskus. Kukaan ei voi pelastaa maapalloa yksin, mutta kaikki voivat tehdä jotakin. Hinnan ei tulisi enää olla ainoa kriteeri ostamiselle ja laatu, se on saanut uusia, näkymättömiä, ulottuvuuksia – eettiset ja ekologiset sellaiset.

Psst…

Katso Kuningaskuluttajan kiinnostava juttu Kackerlacka-liikkeestä

Juttu terveyssiteiden kemikaaleista Kuningaskuluttajassa

Lue luonnonkosmetiikkasuosikeistani Metro-lehdessä