noora loves eko,reilu ja luomu

  • Autoilua hyvällä omallatunnolla

    Kuulin Sähköautot - Nyt! -projektista ensimmäistä kertaa vuosi takaperin kesällä, enkä tuolloin olisi uskonut, että jo vuoden kuluttua istuisin itse sähköauton kyydissä. Mutta näipä vaan tapahtui. Ensimmäinen kuluttajakäyttöön suunniteltu suomalainen sähköauto, tai siis sähköautoksi muutettu polttomoottoriauto, Fortumin rahoittama ja Sähköautot - Nyt! -yhdistyksen toteuttama eCorolla julkistettiin tänään Finlandia-talolla. 

    Klipeissäni korostuu auton äänettömyys, joka ei tietenkään ole sen tärkein ominaisuus. Oli vain hämmentävää tajuta, että auton ei ole pakko aiheuttaa melua. Tuskinpa olen ainoa, jota kiehtoo ajatus saasteettomasta ja äänettömästä liikenteestä. Äänettömyys voi itse asiassa olla riskikin: sähköauton julkistamistilaisuudessa kerrottiin, kuinka autoihin on tarkoitus lisätä jonkinlainen äänimaisema, jotta autot eivät pääse yllättämään muita liikenteessä liikkujia.

    Sähköauton idea kaikessa lyhykäisyydessään on seuraava: otetaan vanhasta polttomoottoriautosta moottori veks ja tilalle pultataan akusto. Kokonaan uusia autoja ei siis tarvitse tuottaa, vaan autosta vaihdetaan ainoastaan sisuskalut. Tällä hetkellä akuston hinta liikkuu kuulemma noin 10 000 - 20 000 euron välillä. Mutta hinta laskee tietenkin, jos autoja aletaan tuottaa isoja massoja.

    Parhaimmillaan täysillä akuilla ajaa 150 kilometriä - tulevaisuudessa enemmänkin. Sitä odotellessa! Eipä nimittäin 150 kilometriä houkuttele lähtemään kovinkaan kauas, ellei ole varma latausmahdollisuuksista. Kaupunkiajossa eCorolla sen sijaan olisi mainio peli! 

    Olen itse innoissani sähköautosta, sillä vaikkapa tuulivoimalla huristelu poistaa täysin ympäristöahdistuksen, jota tällainen ekologiseen elämäntapaan pyrkivä ihminen tavallisen auton ratissa kokee. Aijai, ehkäpä voin jo pian ajaa autoa hyvällä omallatunnolla...

     

    Kommentoi 4 Lue kommentit


  • Flunssantorjunnan ABC

    Flunssankarkoituksen ABC. Kuva: Noora Shingler

    Valkosipuli, hunaja, tee, sitruuna, inkivääri, höyryhengitys, suola, nenäkannu, Carmolis- tai Auringonhattu-tipat...

    Flunssantapponiksejä on vaikka kuinka, ja minä haluan nyt jakaa teille omani. Nämä ovat siis omat suosikkiniksini, muitakin hyviä tapoja toki on eli listalta saattaa mielestäsi puuttua jokin tärkeä "The Flunssantappo-vinkki". Siksipä suosittelen teitä täydentämään listaani omilla vinkeillänne blogaukseni perään!


    1. Ennaltaehkäisy

     MARJAT
    Vaikka olen jo vuosia syönyt marjoja päivittäin, olen tänä syksynä lisännyt määrää entisestään. Esimerkiksi kotimaiset mustaherukat ovat erinomaisia C-vitamiininlähteitä ja juuri C-vitamiiniahan monet tankkaavat ehkäistäkseen flunssaa - tai sitten tabletteja popsitaan taudin aikana. Marjat maistuvat vitamiinipillereitä paremmalta, eivätkä marjat sisällä mitään keinotekoista tai turhaa. Eikä niiden kylkiäisenä tule ostettua muoviroskaakaan (jos marjat kerää itse). Lisäksi marjat maistuvat ihanalta! Marjojen syömisellä ei siis menetä mitään, päinvastoin! Saattaa hyvinkin olla, että olen säästynyt syksyn flunssalta (toistaiseksi) juuri tämän päivittäisen antioksidantti- ja vitamiiniannokseni takia.

    Syön marjoja 1-1,5 dl päivittäin. Pakkasessa on herukoitua (mustia ja punaisia), mustikoita, variksenmarjoja, mansikoita, puolukkaa, karviaisia ja karpaloita. Valitsen sieltä viikottain uuden rasian ja sitten popsitaan aina pari päivää yhtä lajia. Esimerkiksi blenderissä voi tehdä aivan ihania marjasmoothieita, jos jostain syystä ei tykkää syödä marjoja sellaisenaan.

    INKIVÄÄRI JA VALKOSIPULI
    Marjojen lisäksi nautin joka toinen päivä raakaa inkivääriä, opin tavan isoisältäni. Hän söi joka toinen aamu teelusikallisen inkivääriä ja joka toinen aamu teelusikallisen valkosipulia. Hän teki näin aina, ei vain syksyllä flunssaa torjuakseen. Merimiehenä ja kokkina mies tiesi aineet luonnon antibiooteiksi, ja isoisä sairastikin harvoin.

    Miten sitten nautin inkiväärini? Pilkon peukalonpään kokoisen palan pieneksi ja laitan silpun joko blenderiin smoothien sekaan tai vaihtoehtoisesti hedelmäsalaatin joukkoon. Pelkältään en inkivääriä syö, paitsi sushin kanssa, ja silloinkin kyseessä on japanilaiseen tyyliin maustettu, "makea" ja säilötty inkivääri, joka ei aivan vastaa tuoretta kamaa. 

    Valkosipulia en käytä isoisän oppien mukaisesti. Käytän sitä ruoanlaitossa monta kertaa viikossa, mutta myönnettäköön, että raakana sitä ei tule juuri syötyä - paitsi siinä vaiheessa, kun flunssa jo on päällä. Tässä ehkä pitäisi kunnostautua...

    2. Juo lämmintä ja syö hunajaa

    Kipeänä kannattaa juoda lämmintä ja onneksi ihania teelaatuja on tarjolla iso määrä (myös kuuma mehu tekee gutaa). Kaappini suorastaan tursuaa teetä! Vihreä tee on kestosuosikkini, mutta auryvediset teelaadut tulevat tiukkana kakkosena. Kuulkaapas esimerkiksi tätä ainesosaluetteloa: Eukalyptus, lakritsanjuuri, inkivääri, basilika, kardemumma, kaneli... Nam!

    Kannattaa kuitenkin muistaa, että jos on tottunut käyttämään teen kanssa hunajaa, on hyvä maistaa hunajaa toisinaan myös ilman, että sen upottaa kuumaan teeveteen. Kuuma vesi nimittäin tuhoaa osan hunajan terveysvaikutukista, ja parhaan ydyn saa irti syömällä hunajaa ihan sellaisenaan. Minä esimerkiksi lorautan vähän juoksevaa hunajaa hedelmäsalaatin tai maustamattoman soijajogurtin sekaan. Marjat+soijajogurtti+hunaja=täydellistä!

    Käytän tuoretta inkivääriä myös kuuman veden seassa. Esimerkiksi rooibos-teen maku saa uuden ulottuvuuden, kun sekaan laittaa tuoretta inkivääriä, sitruunaa ja vaikka hunajaakin. Ihanaa!

    Joskus heivaan teen kokonaan, ja sekoitan keskenään yksinkertaisesti kuumaa vettä, sitruunaa ja hunajaa. Myös Carmolis- ja Auringonhattutipat ovat hyvä flunssanhäätäjä, niitä voi laittaa pari tippaa minkä tahansa kuuman flunssankarkoitusjuoman sekaan. Yksinkertaista ja lämmittävää. Flunssainen kurkku kun lähinnä vaan haluaa jotakin lämmintä.

    3. Äidin niksit

    RAAKAA VALKOSIPULIA JA HUNAJAA
    Yleensä äidit tietävät nämä asiat, joten kandee kuunnella äiskän vinkkejä. Minua on kidutettu esimerkiksi näin: kun lapsena sairastimme flunssaa, otti äiti purkista lusikallisen hunajaa ja murskasi päälle valkosipulinkynnen. Eikä muuten auttanut mukista. Tällainen raaka flunssapommi syötiin kerran päivässä, koko flunssan ajan, ja kyllä oli pahaa. Kannattaa kuitenkin muistaa: Ei koskaan ota valkosipuli-hunajalastia tyhjään vatsaan! Muutamalle tutulle on nimittäin tullut erittäin huono olo ja sydämentykytystä, kun he ovat ottaneet annoksen heti ensimmäiseksi aamulla. Ei niin. Ruokaa pohjalle, ehdottomasti.

    VALKOSIPULIA SUKKIIN
    Tämä ei ole omalta äidiltä opittu niksi, vaan muistaakseni anopin vinkki. Naura vaan, mutta tämä toimii. Kun minulle vuosi sitten kerrottiin, että kun kuoritut ja paloitellut valkosipulin kynnet sukissa auttavat flunssaan, en todellakaan uskonut niksin toimivan. Mutta koska tutukivana journalistina on aina todettava asiat itse, en halunnut tyrmätä tätä(kään) hommaa kokeilematta. Niinpä kuorin ja pilkoin kolme isoa valkosipulin kynttä, laitoin ne sukkiin ja sukat jalkaan ja painuin pehkuihin.Hämmentävää on, että yskäni loppui siihen, ja sain nukuttua erinomaisesti, vaikka edelliset yöt olin rykinyt oikein olan takaa. Suosittelen siis kokeilemaan tätä epäilyttävän kuuloista temppua, ei kokeilemalla ainakaan mitään menetä, eihän? Tosin: makuukammarissa haisee aamulla aika pahalle...

    4. Vitamiinit

    Flunssaisena kannattaa nauttia marjoja, C-vitamiinipitoisia hedelmiä ja mehuja. Toki vitamiinit saa tableteistakin ja ehkä flunssaisena, makuaistinsa menettäneenä ja raappaisena on helpompi niellä tabletti, kuin koittaa syödä. Tee kuinka vain, mutta muista vitamiinit!

    5. Lepoa ja kerroksia

    Pahin moka on mennä puolikuntoisena töihin, kaikkihan sen tietävät. Siltipä vaan yksi jos toinenkin selittelee tänäkin syksynä duunissa, kuinka "Ei voinu olla kotona, pakko tehdä hommia...". PYSY KOTONA KUNNES OLET TERVE.  

    Levon lisäksi on hyvä ja lohdullista vetää villasukat jalkaan (niissä on aina niin turvallinen olo), sekä hautautua monen peiton ja viltin alle, pois flunssaisen maailman ulottuvilta.

    6. Bonusniksit

    NENÄKANNU
    On vielä muutama asia, joita en saanut upotettua yläpuolen kategorioihin. Yksi sellainen on nenäkannu tai sarvikuono, millä nimellä esinettä nyt haluaakaan kutsua.

    Nauraa vaan (taas), mutta testattuasi hommaan tiedät, mistä puhun.

    Kyseessä on vuosisatoja vanha, alunperin intialainen joogatekniikka, nenähuuhtelu. Nenähuuhtelussa nenään juoksutetaan laimeaa suolaliuosta, eli neste virtaa nenän ja poskionteloiden läpi. Tämä rauhoittaa limakalvoja. En pidä tässä tämän pidempää mainospuhetta (lue nenäkannu-juttu täältä), mutta nappaapa apteekista vehje mukaasi ja testaa rohkeasti, jos tuntuu, että nenä kaipaa avaamista.

    VÄHÄN HIILIHYDRAATTEJA?
    Olen saanut kiinnostavia vihjeitä siitä, että flunssaisena pitäisi välttää hiilareita nopean parantumisen tehostamiseksi. En ole vielä kokeillut varsinaisesti tätä kikkaa, mutta se kuulostaa kiinnostavalta. Onko sinulla kokemuksia low carb -flunssaniksin tehosta?

    KAURATYYNY
    Viimeisenä haluan esitellä teille uutuusasian, nimittäin:

    Sanoin videolla tyynyn sisältävän kauraryynejä, mutta oikeampi sana olisi kauranjyviä. Kauratyyny ei tietenkään ehkäise tai paranna flunssaa, mutta kyllä se tekee kylmissään olevan ihmisen olon aika makoisaksi ja rentouttaa ihanasti. Tätäkin niksiä voi ja kannattaakin käyttää vaikka olisi ihan terve: kauratyyny on erinomainen rentoutumismuoto. 

    Siinä omat flunssaniksini! Mitä jäi puuttumaan? Täydennäpä listaani omalla vinkilläsi!

    Kommentoi 25 Lue kommentit


  • Hyvä ruoka, terveempi mieli

    Epästabiilin videokuvan sijaan saatte nyt vaihteeksi vähän stabiilimpaa kuvamateriaalia, nimittäin BBCn uutisklipin kiinnostavasta aiheesta! Englannissa on nimittäin saatu viitteitä prosessoidun ruoan ja masennuksen yhteydestä. Saatte luettavaksenne myös minun tarinani siitä, kuinka aloin kiinnostua aidosta ruoasta ja kuinka ruoka vaikuttaa omaan fyysiseen ja henkiseen hyvinvointiini.

    Aloitetaan kuitenkin BBCstä, ja siirrytään meikäläisen terveyteen vasta sen jälkeen. Voit katsoa BBCn sivuilta videoklipin tai lukea jutun Depression link to prosessed food , tai vaihtoehtoisesti skipata ne, jos englantisi on ruosteessa. Tiivistettynä uutinen kuuluu näin:

    "Paljon vihanneksia, hedelmiä ja kalaa nauttivilla näyttää olevan pienempi riski sairastua masennukseen kuin prosessoitua ruokaa syövillä. Englantilaiset tutkijat (University College London) seurasivat valtion virkamiehistä koostuvan testiryhmän ruokavalioita viiden vuoden ajan ja vertasivat lopuksi henkilöiden ruokavalioita ja mahdollista masennukseen sairastumista keskenään. Koehenkilöitä oli 3500.

    Koehenkilöt jaettiin kahteen ryhmään. Ensimmäinen ryhmä nautti pääosin paljon hedelmiä, vihanneksia ja kalaa, kun taas toinen ryhmä söi lähinnä prosessoitua ruokaa (esimerkiksi prosessoitua lihaa, makeutusaineita, rasvaisia maitotuotteita jne).

    Arvannet kumman koeryhmän ruokavalioon kuvan massiivinen lihaleipä kuuluisi?

    Tutkijat huomasivat näiden kahden ruokavalion välillä selkeän eron masennukseen sairastumisen riskissä: käsittelemätöntä ruokaa nauttivilla todettiin olevan 26% pienempi riski sairastua masennukseen, kuin prosessoidun ruoan syöjillä. Ja vastavuoroisesti: prosessoitua ruokaa syövillä todettiin 58% korkeampi riski sairastua masennukseen kuin niillä, jotka kuluttavat prosessoitua ruokaa vain harvoin.

    Tutkijat eivät osaa sanoa, miksi erilaiset ruoka-aineet suojaavat tai altistavat masennukselle, mutta tutkimus tukee aiempaa epäilystä siitä, että syödyllä ruoalla ja mielenterveydellä on yhteys."

    Suomennos on omani, ja suomensin vain osan uutisesta. Koko uutisen löydät täältä. Kiinnostavaa, eikö?

    Minä tosin olen joutunut kikkailemaan oman terveyteni takia ruoka-aineilla sen verran, että en ihmettele tutkimustuloksia ollenkaan. Minusta ne ovat täysin oletettavia, ja myös rohkaisevia sikäli, että ehkä tällaisten tutkimustulosten myötä ihmisiä luulisi olevan helpompi ohjata fiksun ruoan pariin (kunpa ruokateollisuuskin ymmärtäisi tämän). Toisaalta, kyllä me taidamme tietää, mikä on terveellistä ja mikä ei. Moni vaan tulee tottumuksesta ostaneeksi eineksiä, limsoja, karkkeja ja E-koodin täyteisiä kääretorttuja, sen kummemmin asiaa ajattelematta. Entäpä jos ruokapakkauksessa lukisikin "Saattaa altistaa depressiolle", muuttaisitko omia ruokailutottumuksiasi?

    Kerronpa teille oman tarinani siitä, miten minusta tuli aidon ruoan ystävä.

    En syö eineksiä ja välttelen E-koodeja. 90% syömästäni ruoasta myydään ilman tuoteselosteita: Perusruoka-aineissa ei ole mitään lisättyä tai poistettua. Hedelmät, vihannekset, palkokasvit, siemenet, kala, liha (ei marinoitu!), viljat, pähkinät, mausteet... Kaikki nämä ovat suurin piirtein sitä, mitä silmäsi näkee - poikkeuksena tietenkin torjunta-ainejäämät, joita esimerkiksi tavanomaisesti tuotetuissa ruoka-aineissa voi olla paljonkin. Jos haluat mahdollisimman puhdasta ruokaa, on valintasi tietenkin luomu. Kuitenkin, tavanomaiset ruoka-aineet ovat kaikkine kemikaalijäämineenkin parempi valinta kuin einekset ja E-koodihuttu.

    Kuvassa tuoretta, E-kooditonta ruokaa

    Miksi sitten valitsen ruoka-aineita, jotka ovat mahdollisimman tuoreita ja käsittelemättömiä? Syitä on monia, mutta päällimmäisenä syynä on oma terveyteni. Taistelin vuosia selittämättömien vatsavaivojen kanssa, kunnes vietin loman Japanissa. Japanilainen ruokavalio mullisti hyvinvointini täysin. Kaikki vatsan turvotukset, kouristelut, ja mouruamiset loppuivat kertaheitolla ja tunsin oloni kevyeksi, terveeksi ja onnelliseksi - kunnes palasin Suomeen. Pian palasivat nimittäin myös vatsaongelmat. Tajusin nopeasti, että syyn on oltava ruoassa, ja niin aloitin suurimittaisen ruokaremontin karsimalla aluksi ruokavaliosta kaiken sen, mitä en Japanissa syönyt.

    Vaikka söin Japanissa toinen toistaan ihanampia ruokia, en koskenut koko matkalla maitotuotteisiin, leipään, karkkeihin tai eineksiin. Niitää ei yksinkertaisesti tullut vastaan! Japanilaisessa ruokakulttuurissa lehmänmaito ja vehnäleipä ovat yhtä vieraita kuin meillä miso ja wasabi. Jälkiruokakulttuuri poikkeaa myös kovasti omastamme, eikä jäätelöä tai varsinkaan makeisia syödä samaan tapaan kuin meillä. Monet makeiset ja leivonnaiset ovat riisipohjaisia kun ne meillä tehdään usein lehmänmaidosta ja vehnästä. Iso ero oli etenkin hotellin aamiaisessa. Siinä missä länsimaisten hotelliketjujen aamupalalla tarjotaan lihaa, makkaroita, munakokkelia, vehnäleipää, myslejä, jogurtteja, levitteitä, keksejä ja kahvia, koostui japanilainen aamupala hedelmistä, vihanneksista, misokeitosta, vihreästä teestä, kalasta ja pienistä makeista riisimakeista. Ero on huima!

    Suomeen palattuani karsinkin heti ruokavaliostani lehmänmaitotuotteet ja vehnäleivän, ja niiden lisäksi kiinnitin erityistä huomiota hiivaan, johon huomasin elimistöni reagoivan erityisen vahvasti. Otin kuvan vatsastani normaalitilassa ja täydellisessä turpoamisen tilassa, ja vein kuvat mukanani lääkärille. Vihdoinkin minut otettiin tosissaan. Aikaisemmat lääkärikäynnit olivat lähinnä turhauttaneet: "Sinä vaan stressaat, ärtynyt suoli blaa blaa...". 

    Ja niin lopulta vietin lääkärin kehotuksesta kuukauden tiukalla dieetillä, joka avasi silmäni turpoamattomalle elämälle. Neljä viikkoa tuntui yllättävän pitkältä ajalta, mutta se kannatti, sillä nyt tiedän, mikä on ideaaliruokavalio minulle. Mitä sitten söin – tai pikeminkin – mitä en syönyt neliviikkoisen dieetin aikana?

    Karsin ruokavaliostani neljän viikon ajaksi kaikki lehmänmaitotuotteet, viljat (kauraa lukuun ottamatta), hiivan ja valkoisen sokerin. Käytännössä en siis syönyt jogurttia, leipää, leivonnaisia, jäätelöä tai karkkia enkä koskenut limsoihin.

    Tämä rajoitusten kuukausi toimi itselläni silmien avaajana, sillä aloin pakon sanelemana syynätä tuoteselosteita - jotta en vahingossa söisi dieetin aikana kiellettyjä ruoka-aineita. Järkytyin. Minulle selvisi esimerkiksi, että suurin osa ruisleivistä sisältää vehnää. Vehnää on itseasiassa usein leivässä jopa enemmän kuin ruista! Ja kun on vehnää on myös hiivaa (jota siis en saanut dieetin aikana syödä, ja jota en muuten syö nykyään ollenkaan).

    Tajusin, että lisättyä sokeria on kaikkialla, jopa työpaikkaruokalamme salaattipöyän salaateissa! Salaatit on usein kuorrutettu sokeria sisältävillä salaatinkastikkeella. Tämä ällistytti ainakin minua.

    Aloin keksiä korvikkeita perinteisille ruoka-aineille: Korvasin margariinit oliivitahnalla ja avocadolla, lehmänmaitojuustot erilaisilla vuohenjuustoilla, tutustuin kauramaitoon, jota käytän nykyään lähes päivittäin. Aloin tehdä herkullisia munakkaita, joita teen viikoittain edelleen. Kuukauden ajan noudatin siis aluksi melko haastavalta tuntuvaa ruokavaliota, josta kuitenkin tuli uuden elämäni perusta: sain kuin sainkin vatsani kuntoon. Tuon kuukauden aikana turpoilu katosi ja olo oli pirteä ja kevyt. Söin paljon kalaa, lihaa, vihanneksia, hedelmiä, pähkinöitä, siemeniä - ja löysin kaupasta sokeritonta suklaatakin!

    Sushista tuli Japanin matkan myötä suurta herkkuani. Sushia voi tehdä helposti myös kasvisversiona!

    Kuka tahansa ravitsemusterapeutti toteaisi, että noudattamani ruokavalio on erinomainen, kunhan pitää huolta D-vitamiinin saannista. Minä saan D-vitamiinia kauramaidosta siinä missä "tavallinen" maidonjuoja saa sen maidosta. Molempiin edellämainittuihin on lisätty D-vitamiinia, kummassakaan sitä si siis esinny luontaisesti (otan talvisin myös D-vitamiinia tabletin muodossa). Syön monia kasvikunnan kalsiumlähteitä päivittäin ja työpaikkalääkärin mukaan kaikki arvot ovat kohdallaan, ja olen jopa harvinaisen terve.

    Tuon kuukauden aikana havaitsin muutoksen myös vartalossani, josta tuli hoikempi ja jäntevämpi, ei pöllömpää ollenkaan! Syitä, miksi lääkäri kehotti minua noudattamaan tätä haastavaa ruokavaliota oli ymmärtääkseni kaksi: Ensinnäkin minun piti saada nollattua suolistoni tilanne, jotta vatsan turpoilu lakkaisi. Jos tämä dieettikuukausi ei olisi auttanut asiaa, olisin melko varmasti joutunut vaativampiin tutkimuksiin (olen jo käynyt kaikkialla suolitähystyksen mukaanlukien). Onneksi kuitenkin kuukauden dieetti paljasti, että vatsan levottomaan elämään löytyi yksi syy: ruokavalio. Toiseksi uskon myös, että lääkäri halusi alleviivata minulle, ettei kyse ole rakettitieteestä vaan aidosta ruoasta. Siinä hän todellakin onnistui!

    Mitä sitten tein dieetin jälkeen? Taisin syödä mangokakkua heti ensimmäisenä iltana dieetin loppumisesta. Ja se oli taivaallista! ...mutta arvatkaapa vaan, turposiko mahani heti jalkapalloksi? Noudatan dieettivaliota nykyään arkisin, ja viikonloppuisin herkuttelen. Sokerista ja vehnästä joustan siis toisinaan, mutta vehnäleipää tai pullaa tai mitään, missä on hiivaa - sellaista en syö kuin ani harvoin. Lehmänmaitotuotteita en osta, ellen sorru suklaaseen tai jäätelöön, ja esimerkiksi lehmänmaitojogurtteja on syö ollenkaan. Jos haluan jogurttia, ostan soijajogurttia, jonka sekaan laitan vähän juoksevaa hunajaa. Hunajalla makeutan myös itse tekemäni myslin ja leivonnaiset (tosin leivon ehkä vain kerran vuodessa). Jos syön lihaa, on se riistaa tai luomulihaa, kalaa syön kolmesti viikossa. Lehmänmaitojuustoihin en koske, mutta vuohen- ja lampaanjuustoja käytän kyllä. Pähkinöitä napsin melkein päivittäin ja käytän ruoanlaitossa myös paljon erilaisia siemeniä. Koen, että syön taivaallisia ruokia joka päivä!

    Kuvassa ruokaketju Whole Foodsin take away -annos, joka ei ehkä näytä herkulliselta, mutta oli sitä! Kuinka värikästä monipuolinen kasvisruoka onkaan!

    Tämä pitkä tarina pohjustaa sitä, kuinka siis pääsin eroon vatsaongelmistani ja kuinka tajusin ruokavalion vaikuttavan hyvinvointiini enemmän kuin olisin koskaan uskonut. Karkeasti: kun valitsen mahdollisimman käsittelemätöntä ruokaa, voin hyvin. Jos sen sijaan syön maitotuotteita, eineksiä, "E-koodipommeja", karkkia, sipsejä, limsoja jne., tuhoan vaivoin aikaan saadun balanssin, ja voin huonosti. Se vaikuttaa suoraan omaan mieleeni ja kaikki alkaa masentaa. Se ei tietenkään ole sama asia kuin alussa BBC:n jutussa mainittu depressio, mutta voin vaan kuvitella minkälaiseksi oloni menisi, kun jo muutaman päivän poikkeama itselle sopivasta ruokavaliosta aiheuttaa sekä fyysisiä, että henkisiä huonon olon tuntemuksia.

    Hih, et ehkä välttämättä olisi halunnut päästä näin syvälle suolistoni sisuksiin, mutta sinnepä vaan jouduit :)

    Onneksi jokainen meistä voi valita kaupassa mitä haluaa. Minä en halua eineshuttua, joku muu ehkä syö sellaista mielellään, ja ihan ilman masennuksen tuntemuksiakin. Mutta jos kaipaat reseptejä sellaiseen ruokavalioon, jota esimerkiksi minä noudatan, löydät monia suosikkireseptejäni täältä.

    Kommentoi 6 Lue kommentit


  • Joulutunnelmaa kirpputorilla

    Olen jouluihminen. Rakastan jouluvaloja, joulutorttuja, glögiä, mantelirusina-sekoituksia, joululauluja, piparien tuoksua - kaikkia jouluperinteitä! Vaikka reilun viikon kuluttua on jo joulukuu (jolloin minä aloitan "virallisen" joulunodotukseni), ei talvesta ole tietoakaan! Yritin virittää itseäni joulufiilikseen, tarpoessani sateessa kohti keskustaa...

    Helsingissä on muutama luottokirppis, joissa pyrin vierailemaan viikottain, Iso Roobertinkadun Fida on yksi sellainen.

    Fida lähetystoreja on ympäri Suomen ja Helsingistäkin löytyy kolme Fidaa. Suosin itse sekä Punavuoren että Hakaniemen Fidoja. Etenkin Iso Roban kirppis sijaitsee niin vilkkaalla paikalla, että siellä on kannattavaa piipahtaa mahdollisimman usein. Esimerkiksi hyväkuntoiset ja persoonalliset huonekalut ehtivät tuskin saada kylkeensä hintalapun, kun joku jo bongaa ne tavarapaljouden seasta. Kannattaa siis ehdottomasti piipahtaa kirppiksillä usein, sillä silloin tärppää varmimmin.

    Huomasin ilokseni, että vaikka ulkona onkin ankea syyssää, oli kirpputorille saapunut joulu!

    Niin, kirppareilta saattaa tosiaan tehdä hyviä joululahjalöytöjä, kun vaan pitää silmät auki. Minä oikeastaan bongailen hyviä lahjaideoita kirpputoreilta ympäri vuoden, sillä eihän se tietenkään vuodenaikaa katso, koska joululahjat ostaa! En tällä kertaa löytänyt lahjoja muille, mutta itselleni kylläkin...

    Mahtava löytö! Lapsuuden jouluina äidilläni oli aina päällään tietty essumekko, ja minustakin olisi hauskaa alkaa noudattaa jouluperinteessä jonkinlaista pukeutumiskoodia. Tämä punainen Dehå of Sweden -mekko olkoon nyt minun joulukolttuni. Hinta oli muuten 15 euroa, eli ei ihan halpa, mutta mekko on aivan uudenveroinen, puhdas ja siisti. Veikkaan sen olevan peräisin 70-luvulta, eli hyvin säilynyt vaate iästään huolimatta. Kuinka rakastankaan kauluksen kultaista kanttausta! 

     

    ... Ja alkakaapa tekin kaivelemaan omia joulukoriste- ja paketointiniksejänne muistinne sopukoista, kootaan ne joulukuussa tänne yhteiseksi tuunaustietopankiksi :)

    Kommentoi 11 Lue kommentit


  • Melkein valmiina Linnan juhliin

    Monen ateljeen uumenissa uurastetaan parhaillaan linnanjuhlamekkojen parissa, niin myös tuoreen, Kultainen vaatepuu -tunnustuksen saaneen Tiia Vanhatapion liikkeessä, jossa kävin kurkkaamassa Johanna Sumuvuoren juhlamekon sovitusta. Videolla puvun kimpussa häärää Kirsi Nisonen, joka on yksi Vanhatapion käyttämistä ompelijoista. Vanhatapiolta Linnaan lähtee kaiken kaikkiaan kuusi pukua, joten mekkojen kanssa tarvitaan ulkopuolistakin apua.
     

    ... paitsi että Linnan juhlat ovat tietenkin TÄMÄN VIIKON sunnuntaina! Tein videon lauantaina, joten siksi puhun videolla "ensi viikosta".

    Johanna Sumuvuori kertoi klipin ulkopuolella, että hän satsaa vaatteisiin ja asusteisiin, joita voi käyttää niin kauan, kunnes ne "lahoavat". Esimerkiksi Sumuvuoren Dolce & Gabbanan korkokengät ovat menossa Linnaan jo kolmatta kertaa ja Johanna uumoili pitävänsä niitä niin kauan, kuin ne vaan kengän asian ajavat, aina ei siis suinkaan osteta uusia korkkareita. Asusteiden suhteen poliitikko on kuulemma minimalisti ja konservatiivinenkin, eikä kenkien lisäksi tulevista asusteista vielä ollut täyttä varmuutta. Näette lopputuloksen sunnuntain Linnan juhla -lähetyksessä!

    Sumuvuorella oli puvulleen kaksi vaatimusta: "vanhan maailman meiniki ja musta". Muutoin Vanhatapio sai vapaat kädet. Sumuvuori luottaa Vanhatapioon täysin, sillä designer on pukenut poliitikon Linnaan kaksi kertaa aikaisemminkin. Myös viisi muuta naista luottavat tänä vuonna Vanhatapioon, heidän joukossaan esimerkiksi Paula Vesala, Jutta Urpilainen ja Elina Moisio (joka menee Linnaan Sumuvuoren viime vuoden Vanhatapio-mekossa, jota on muokattu hieman erinäköiseksi). Vanhatapio kertoo, että saa usein asiakkailtaan vapaat kädet. Ammattilaiseen ostaan luottaa, ja tällainen perinteinen käsityöläisyys onkin ilahduttavasti Suomessa voimissaan, vaikka se ei helppo alavalinta olekaan. Vanhatapiolle vastikään myönnetty, arvostettu Kultainen vaatepuu -tunnustus on uljaasti liikkeen seinällä muistuttamassa, että massatuotannon ja nopeasti vaihtuvien trendien rinnalla on aina tilaa ja tarvetta aidolle ja kestävälle, ajattomalle designille.

    Johanna Sumuvuoren vaatekriisi (joka ei kuulemma ole kriisi missään vaiheessa ollutkaan) on ratkaistu, ja mekko valmistunee viimeistään sunnuntaiaamuksi. "Eräällä toisella" sen sijaan on vielä sunnuntain vaatevalinta täysin auki: olen menossa Linnan juhlien jatkoille (toimittajan ominaisuudessa) enkä tiedä vielä ollenkaan mitä pukisin päälleni! Huh, ehkä tässä vielä ehtii keksiä jotakin...
     

    PS: Seuraa Linnan juhlia Facebookissa ja Twitterissä kanavilla  #Linnanjuhlat ja #yle

     

    Kommentoi 1 Lue kommentit


  • Ravintoaineiden voitto ruoka-aineista

    Onko peruna huonoksi leimattu ja tylsä hiilaripommi? Kuva: Arja Lento, YLE Kuvapalvelu

    Kun ruoka pilkotaan terveysvaikutuksiksi, täyttää moni ostoskorinsa vahingossa ihan väärin. Luen paljon ravitsemuskirjallisuutta ja olen viime vuosina alkanut huomata, kuinka pihalla ihmiset ruokailutottumuksineen ovat.

    Yksittäiset ravintoaineet ovat kauan sitten vieneet voiton ruoka-aineista, ja tämä asia korostuu elintarvikemainonnassa vahvasti juuri nyt: jogurtteja myydään vatsaystävällisten ainesosien perusteella, muroissa on kokojyvää, lisättyä D-vitamiinia löytyy maitohyllystä eikä tietenkään pidä unohtaa C-vitamiinia, jota innokkaimmat nappailevat pillereinä.

    Isovanhempani laittoivat aina ruokaa itse. Kyläillessämme heidän luonaan söimme usein kalaa, vihanneksia, juureksia, makaronilaatikkoa, lihakeittoa, karjalanpiirakoita, ruisleipää... Perusruokaa siis. Lapsuudessani mummo keräsi pihalta nokkosia ja taikoi niistä nokkoskeiton ja pihamaan marjapuskista saadaan yhä vieläkin jättisato joka syksy. Isovanhempieni tai omien vanhempieni lapsuudessa arvostettiin kokonaisia ruoka-aineita, eikä niitä pilkottu pieniin osiin, ravintoeineisiin.

    On tietenkin upeaa, että nykyään tiedetään antioksidanttien, vitamiinien, hyvien rasvojen, hiilarien, proteiinien jne. merkitys ihmiselle, mutta moni on juuri ruoan "atomeiksi" pilkkomisen vuoksi aivan sekaisin. Tuntuu joskus kuin ihmiset eivät enää osaisi syödä terveellisesti ilman että tuotepakkauksessa lukee "terveellinen" tai "terveysvaikutteinen". Me suomalaiset uskomme lähes kaiken, mitä elintarviketeollisuus meille syöttää ja pidämme teollisuutta  itseämme fiksumpina. "Tuoreet tutkimukset" pesevät usein maalaisjärjen, emmekä enää kyseenalaista supermegajogurtin hyperextra-vatsaystävällisyyttä. Syömme kiltisti yhden pikarin joka päivä - tietenkin. Saahan rahatkin takaisin jos ei ole tyytyväinen, niin mainos kertoo.

    Moni ei enää luota perusruoan terveysvaikutuksiin. Hevi-osaston tarjonta on kaupan terveellisintä antia, ilman ensimmäistäkään mainoskylttiä appelsiinien C-vitamiinimääristä tai avokadojen hyvistä rasvoista. Sama juttu on kalatiskillä: ei kalaa myydä lauseella "D-vitamiinia suoraan Norjasta" vaan kala myydään kalana. Sama koskee sieniä (tiesitkö, että esimerkiksi suppilovahverot ovat hyvä D-vitamiininlähde), marjoja, siemeniä, pähkinöitä jne. Terveellisin ruoka myydään ilman terveysväittämiä. Sinä päivänä, kun perusruoka-aineiden tuottajat alkavat lätkäistä perunan, tomaatin, punajuuren tai kaalin kylkeen terveysvaikutuslistan, alkavat ostoskorien sisällöt muuttua.

    Luen parhaillaan Michael Pollanin kirjaa Oikean ruoan puolesta. Kirjassa on mainioita kiteytyksiä ja kiinnostavaa tietoa elintarvikkeiden ja ravitsemuksen taustoista. Pollan toteaa esimerkiksi seuraavaa:

    - Yleensä ottaen on paljon helpompaa lätkäistä terveysväite sokerimuropaketin kylkeen kuin raakaan perunaan tai porkkanaan, mistä seuraa se kieroutunut tilanne, että marketin terveellisimmät ruoka-aineet kököttävät hedelmä- ja vihannesosastolla hiljaa kuin halvauspotilaat samalla kun muutaman hyllyrivin päässä suklaa- ja vaahtokarkkimurot kirkuvat uutta "kokojyväterveellisyyttään".

    Juuri tästä johtuu absurdi tilanne, jossa kaupat tursuavat terveellistä ruokaa, mutta me silti painimme ylipaino-ongelmien ja erilaisten elintapasairauksien keskellä: me emme käsitä, että ruoka ei ole vain yksittäisiä terveysvaikutuksia, vaan kokonaisuus. Hyvässä ja oikeassa balanssissa oleva kokonaisuus.

    Jokainen meistä tekee ruokavalintoja päivittäin. Kaupassa joudumme valintojen eteen joka viikko - ja minkä valintojen! Euroopan elintarvikemarkkinoille ilmestyy vuosittain 10 000 uutta tuotetta, joten uutuuksista ei ole pulaa. FST5 esitti eilen mainion ruokadokumentin Design-ruokaa, jossa kerrottiin, kuinka esimerkiksi suklaakonvehdin suunnittelu aloitetaan muodosta ja väristä, ei suinkaan mausta. Makeisten lisäksi myös muiden elintarvikkeiden suunnittelu ja brändääminen on uskomaton prosessi, joka kuitenkin saattaa olla melko lyhytnäköistä touhua: kahden vuoden kuluttua uutuustuotteiden lanseeraamisesta vain yksi 20:stä on enää markkinoilla. Mutta taistelu asiakkaista on kovaa, ja jatkuva tuotekehittely kannattaa.

    Meille kaupataan elintarvikkeita, joita ilman pärjäisimme hyvin - jopa paremmin. Siinä missä hedelmien, vihannesten, kalan, kananmunien ja muiden perusraaka-aineiden ravintosisältö on pantu atomeiksi, ei lisäaineiden ja kemikaalien vaikutuksesta ihmisiin olla läheskään yhtä selvillä vesillä.  Yksi tämän hetken puhuttu ruokakemikaali on keinotekoinen aromivahvenne natriumglutamaatti, jota jopa teollisuus itse yrittää kitkeä tuotteistaan (tai ainakin tuoteselosteistaan), kun kuluttajat ovat tulleet liian tiedostaviksi, eivätkä enää halua syödä tuotteita, joissa lukee E621. Mutta kun natriumglutamaatista päästään (jos päästään) tulee tilalle jotakin muuta, jokin uusi keinotekoinen lisäaine, joka lukee tuoteselosteessa uudella koodilla. Kuluttaja saa painia lisäaineiden ja aromivahventeiden kanssa niin kauan kuin ruokateollisuutta tällä mittakaavalla on olemassa.

    Kun puhutaan elintarvikkeiden kryptisistä ainesosista viisaampaa kuin niiden tulkitsemisen yrittäminen on suosia sellaisia tuotteita, jossa ei ole tuoteselostetta ensinkään. Kemikaalivapainta ruokaa edustaa tietenkin ilman keinotekoisia lannoitteita ja myrkkyjä viljelty ja kasvatettu luomuruoka, mutta myös marjat, sienet (ellei niitä nyt satu keräämään ydinlaskeuma-alueelta), villit kalalajit, riista ja vaikka ehta ruisleipä, jossa on vaan ruista, vettä ja suolaa -  ja leivän päälle voita, ei kevyttuotteita! Kuluttaja-lehden vastikään tekemeä margariinitutkimus paljasti sen, mikä esimerkiksi Ruotsissa jo on aiheuttanut ehdan voin uuden tulemisen: tutkimuksen mukaan vähärasvainen margariini ei ole terveellisin vaihtoehto. Merkitystä ei niinkään ole rasvan määrällä vaan laadulla. On siis fiksumpaa sipaista leivälle aitoa tavaraa, kuin keinotekoista huttua, näin karkeasti ilmaistuna. Esimerkiksi minä laitan leivälleni avokadoa, oliivitahnaa, oliiviöljyä tai aitoa voita. Kun näiden kesken vuorottelee, ei mitään laatua ainakaan saa liikaa, jos siitä on huolissaan.

    Nutritionismi ja tarpeettoman suuren merkityksen saanut, ruoka-aineiden terveysvaikutuksista huolehtiminen on ajanut meidät labyrinttiin, josta ainoa ulospääsykeino tuntuu olevan ruokateollisuuden mainoslauseiden totteleminen. Moni on ihan hukassa ja etenkin hukassa on maalaisjärki. Sen sijaan että ruokavaliota ja liikuntaa yhdessä mietittäisiin kokonaisvaltaisesti, keskitytään pilkkomaan ruoka atomeiksi ja neuvotaan ihmisiä ostamaan elintarvike jonkin yhden ominaisuuden perusteella, jonka myötä siinä sivussa tulee syödyksi monta palaa sokeria tai aromivahventeita, huonolaatuista rasvaa tai jotakin muuta tarpeetonta. Kokonaisuus on pahasti hakusessa.

    Blogaukseni on helppo tiivistää yhteen lauseeseen. Pointtini on palauttaa kuluttaja maan pinnalle ja auttaa ravitsemusahdistuksen syövereissä räpiköivää, alati lihovaa suomalaista helpolla ohjeella: syö perusruokaa monipuolisesti ja sisäistä sana "perusruoka". Tällä pääset jo pitkälle. Kun vielä teet kauppareissun jalan tai pyörällä, saat siinä sivussa annoksen liikuntaakin.

     

    Kommentoi 4 Lue kommentit


  • Sikainfluenssa nurkan takana

    Olin kirjoittamassa teille ihan jostain muusta, mutta eihän siitä mitään tullut, kun sikainfluenssaa tulee ikkunoista ja ovista. Olkoon siis tämä postaus nyt omistettu hetken kuumimmalle puheenaiheelle.

    Suomessa käytettävä H1N1-rokote riski kananmuna-allergikoille

    Päivän Iltalehdessä kerrotaan, kuinka riskiryhmään kuuluva, vantaalainen 3-vuotias joutuu koko talveksi eristyksiin, koska ei voi ottaa sikainfluenssarokotetta. Lapsi on paitsi riskiryhmäläinen, myös kananmuna-allergikko, ja muna-allergisille Suomessa käytettävä H1N1-rokote ei sovi. Lääkäri oli antanut perheelle kaksi huonoa vaihtoehtoa: joko 3-vuotias saa hänelle mahdollisesti hengenvaarallisen rokotteen tai hengenvaarallisen taudin riskeineen. Vanhemmat valitsivat lapsen eristämisen kodin suojiin koko talveksi. Lapselle vaarallisen rokotteen ottamista tuskin kukaan äiti tai isä puoltaisi. Mutta kun koko talven mittaista eristämistä miettii käytännössä, tuntuu se melkeinpä mahdottomalta: Voiko lapselle tulla ystäviä kylään? Entä vanhempien mahdollisesti kotiin kantama H1N1-virus, miten sikainfluenssa oikeasti eliminoidaan 3-vuotiaan ympäriltä? Miten perhe viettää vaikkapa joulun: ovatko kaikki sukulaiset pannassa? Ei tule olemaan helppo talvi kyseiselle perheelle.

    Suomalaisten turhautumisen ymmärtää hyvin, sillä moniin sikainfluenssan aiheuttamiin kysymyksiin on vastauksia ja vaihtoehtoja, jotka kuitenkin ovat suomalaisten tavoittamattomissa. Esimerkiksi vantaalainen 3-vuotias voisi saada sikainfluenssapiikin, jos THL olisi tilannut Suomeen rokotetta, joka sopii kananmuna-allergikoillekin. Sikainfluenssarokotetta on nimittäin saatavana muna-allergisille sopivana. Celvapan-niminen lääke mahdollistaisi vantaalaisperheellekin eristysprojektin sijaan normaalin talven, jos vain oikeaa rokotetta olisi saatavilla. THL perustelee rokotevalintaansa "kokonaistaloudellisesti hyväksi ratkaisuksi", ja lapsi joutuu eristyksiin.

    Raskaana olevat kriittisinä

    Vielä muutama kuukausi takaperin vannoin, etten itse ottaisi sikainfluenssarokotetta missään olosuhteissa ja toivoin, etteivät perusterveet ystävänikään ottaisi. Aiheesta ei kaveripiirissä juuri puhuttukaan, ennen kuin kolme läheistä ystävääni kertoivat olevansa raskaana. Riskiryhmään kuuluvina heitä tietysti askarrutti, onko raskaana olevalle isompi riski ottaa kuin olla ottamatta rokote? Kukaan heistä ei nimittäin pureskelematta niellyt suhteellisen uuden rokotteen turvallisuutta etenkään, kun yleisessä tiedossa on -  jopa Lääkeviraston toteamana - ettei sikainfluenssarokotteen turvallisuudesta ole täydellisiä tietoja. Siksi käyttäjäkokemuksia kerätään koko ajan. Ei ihme, että etenkin raskaana olevat naiset suhtautuvat rokotteen vaikutuksiin epäillen: onko todella turvallista piikityttää itsensä rokotteella, jonka turvallisuudesta kerätään tietoja vasta käytön aikana?

    Monia raskaana olevia mietityttävät etenkin rokotteen mahdolliset pitkäaikaisvaikutukset tai viiveellä ilmaantuvat vaikutukset. Selviääkö mahdollisesti muutaman vuoden kuluttua, että kaikkia vuonna 2011 syntyneitä lapsia vaivaa asia X, koska he ovat sikiöaikanaan saaneet sikainfluenssarokotteen? Vai onko tällainen ajattelu olemattomien riskien suurentelmista?

    Etenkin H1N1-rokotteen sisältämä elohopea on puhuttanut tulevia äitejä, eikä Yhdysvalloissa julkaistu tutkimustulos ainakaan helpota rokoteahdistusta. Mark ja David Geierin tutkimuksen mukaan sikainfluenssarokotteen sisältämä elohopeayhdiste (tiomersaali) saattaa aiheuttaa hermostollisia häiriöitä tai sydänsairauksia. Lisäksi Journal of American Physicians and Surgeons -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan, elohopeaa sisältävää rokotetta saaneiden todennäköisyys saada autismi on yli kaksi kertaa niin suuri kuin sellaisten, jotka eivät ole saaneet elohopeaa sisältävää rokotetta (lähde: Journal of American Physicians and Surgeons). Mutta sitten asiaa voi miettiä toiselta kannalta: mikä on autismin riski noin ylipäänsä, ja onko silti viisaampaa tuplata se olematon autismiriski, kuin asettaa itsensä ja sikiönsä alttiiksi sikainfluenssalle, jossa pahin riski raskaana oleville on jopa kuolema?

    Raskaana olevat ovat kritisoineet THL:n Suomeen tilaamaa rokotetta myös toisesta syystä. Suomessa käytössä olevaa Pandemrixia ei nimittäin piikitetä kaikissa maissa raskaana oleviin ollenkaan, sen sisältämän adjuvantiksi kutsutun aineen vuoksi. Alunperin WHO suositti, ettei raskaana oleville naisille annettaisi Suomessa käytössä olevaa sikainfluenssarokotteen versiota, koska adjuvantin vaikutuksista raskaana oleviin tai sikiöön ei ole tutkimustietoa. Nyt WHO on kuitenkin muuttanut kantaansa. Mutta ei tämä juupas-eipäs -touhu ainakaan minua huojenna. Saakelin sikainfluenssa!

    Ne alussa mainitsemani kolme läheistä ystävääni ovat kaikki ottaneet rokotteen, siitä huolimatta, että puntaroimme yhdessä rokotteen eri puolet. Ymmärrän heidän valintansa hyvin, mutta täytyy vain toivoa, ettei kenellekään heistä tai heidän vauvoistaan aiheudu tulevaisuudessa minkäänlaisia terveydellisiä ongelmia sikainfluenssarokotteen ottamisen myötä.

    Miettiipä sikainfluenssaa miltä kannalta tahansa, on suomalaisten lääkäreiden mukaan odottavalla äidillä ja sikiöllä suurempi riski olla ottamatta rokote, kuin ottaa se, joten piikille vaan! ...kai? Kananmuna-allergikkoja kyllä säälin todella: heille annetaan vaihtoehdoksi ainoastaan eristäytyminen! ...ja tämä tilanteessa, jossa sopiva rokote olisi olemassa, mutta ei saatavilla. Hämmentävää.

    Sikainfluenssa jo nurkan takana

    Kuulin eilen, että kaksi sukulaistani sairastavat parhaillaan tautia. En olisi uskonut taudin tulevan näin lähipiiriin ja näin nopeasti. Minusta tuntuu, että sikainfluenssan saaminen alkaa olla arpapeliä, mutta eihän se niin tietenkään ole. Ystävän lääkärituttava kertoi ratkaisun olevan käsien pesemisessä. Voikohan käsidesiä käyttää liikaa...?

    Minua kiinnostavat kovasti mielipiteenne ja kokemuksenne sikainfluenssasta:

    Oletko itse sairastanut taudin, tai sairastatko parhaillaan? Miltä sikainfluenssa tuntuu?

    Otatko mielummin sikainfluenssan vastaan rokotteetta, "luomuna", kuin piikitytät itseesi ainetta, jonka kaikista vaikutuksista ei vielä tiedetä?

    Entä oletko sitä mieltä, että Suomessa pitäisi jakaa erilaisille ryhmille eri rokotetyyppiä, olisiko se fiksua?

    ...vai onko koko touhu turhaa vouhotusta?

    Kommentoi 33 Lue kommentit


  • Valo voi olla saastetta

    Valosaastetta? Kuva: Henna-Leena Kallio

    Katsoin eilen Ykköseltä erittäin kiinnostavan dokumentin. Valon pimeä puoli käsitteli valosaasteen haittoja ja tulevaisuuden skenaarioita, joiden massiivisuus lyö perusjampan aika ällikällä. Tiesitkö esimerkiksi, että öisin palavien, vahvojen keinovalojen aiheuttama yöhyönteisten jatkuva "joukkokuoleminen" vaarantaa lintujen ruokailun, joka puolestaan saattaa järkyttää isompien nisäkkäiden ravinnon saantia — jopa meidän ihmisten.
    Hyönteisillä on tärkeä rooli ihmisten ruokailussa: hyönteiset pölyttävät ison osan niistä ruoka-aineista, jotka päätyvät erilaisissa muodoissa pöytiimme. Jos ei ole pölyttäjiä, koko maailman ruoantuotanto vaarantuu.

    Dokumentissa kerrottiin myös, kuinka esimerkiksi Floridassa jo vuosien ajan on suojeltu kilpikonnien lisääntymistä rajoittamalla valonlähteiden määrää rantojen tuntumassa, ja että jos ihminen jatkuvasti joutuu taistelemaan sisäistä kelloaan vastaan — esimerkiksi tekemällä yötyötä — saattaa hänen syöpäriskinsä kasvaa jopa huomattavasti.

    Valon pimeä puoli on kiinnostava dokumentti, suosittelen katsomaan!

    Katso Valon pimeä puoli YLE Areenasta!

    Kommentoi 1 Lue kommentit


  • Vanha ja uusi kohtaavat Muotitehtaassa

    Kierrätys ja uudelleenmuokkaaminen ovat nyt muotitietoisten suosiossa, ja tietenkin myös Muotimessuilla oli mahdollisuus luoda DIY (Do It Yourself) -muotia.

     

     

    Nadja Timonen oli valinnut ompeluprojektikseen tunikan, Muotitehtaalla oli myös mahdollista ommella liivi, tuunata huivi tai koristella vanhoja miesten työtakkeja, jotka näyttivät ennen tuunaamista tältä:

     

     

    Tuunaamisen jälkeen kuvan takki oli saanut uuden lookin sinisten nappien rivistöstä:

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

    Nadjan tunikaprojektissa on meneillään välivaihe:

     

     

    ...Vielä pitää malttaa hetki, ompeleminen vie aikaa! Palataan Nadjan projektin pariin myöhemmin tekstissä. 

    Kerron teille tässä välissä Muotitehtaan taustoja.

    Muotimessujen Muotitehdas-idean takana on Suomen Pukutehdas. Olen tutustunut tähän kotimaiseen brändiin vasta tänä syksynä, mutta vanhemmille ihmisille nimi saattaa olla etäisesti tuttu, sillä vuonna 1922 perustettu Valtion Pukutehdas vaatetti aikoinaan esimerkiksi kaikki Suomen armeijan palveluksessa olevat. Tehdas valmisti työvaatteita myös kaikille valtion virkamiehille ja työntekijöille.

    Muutama vuosi takaperin Valtion Pukutehdas oli katoamisen partaalla, mutta yrityksen pelasti nykyisen Suomen Pukutehtaan Tirehtööri Jaana Paavilainen, joka halusi säilyttää tämän vanhan ja arvokkaan brändin osana 2000-luvun suomalaista käsityötaitoa. Yrityksen nimikin muuttui vain osittain. Nykyinen Suomen Pukutehdas vaalii vanhoja perinteitä tuoden vanhan osaamisen ja laadun tähän päivään. Kaikki tuotteet valmistetaan Suomessa, suomalaisena käsityönä ja kestävistä, perinteisistä materiaaleista.

    Pukutehdas valmistaa esimerkiksi uusia takkeja vanhoista, käytössä olleista materiaaleista. Nämä vanhat materiaalit ovat nimenomaan niitä alkuperäisiä, Valtion Pukutehtaalta lähteneitä tuotteita, aitoa uusiokäyttöä siis! Pukutehdas myös ostaa eriä esimerkiksi vanhoja sairaala- tai armeijavaate-eriä ja tekee niistä uudistuotteita, vaikkapa kasseja.

    Suomen Pukutehdas kuuluu Findesign-nimiseen, suomalaisille yrittäjille tarkoitettuun järjestöön, jossa parhaillaan on 20 yrittäjää. Ehtona jäsenyydelle on tuotteiden valmistaminen Suomessa. Findesign haluaa koota yhteen pieniä suomalaisia toimijoita, jotka ehkä yksitellen ovat voimattomia massatuotannon rinnalla. Yhdessä ne voivat tarjota erikoistumista ja näppäryyttä, jota ehkä isoilta toimijoilta kuitenkin puuttuu. Yksi Findesignin yrittäjistä on Maarit Kalmakurki, joka lanseerasi Muotimessuilla ensimmäisen naistenvaatemallistonsa. Mallisto sisältää esimerkiksi tämä hupuksi taipuvan huovutetun villahuivin:

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

    Huivi pysyy hakaneulan voimin halutussa muodossa. Hakaneulan avulla voi käyttää kotoa löytyviä villahuiveja kuvan luomuksen tapaan!
     

    Entäpä tunika, minkälainen siitä tuli?

     

    Anteeksi kiekumiseni, Ixus aina nappaa minun ääneni paljon lujempaa kuin haastateltavan. Pitää näköjään treenata haastattelujen äänittämistä pokkarikameralla...

    Muotitehtaassa kävi kova kuhina koko messujen ajan. Mielestäni on mainio asia, että niinkin kuluttavalle teollisuuden alalle kuin muodille omistettujen messujen yhteydessä pidettiin meteliä myös ympäristöarvoista ja perinteistä. Tärkeää työtä.

    Kommentoi 0


  • Vanhoilla napeilla uusi takki

    Talvitakin on oltava kiva, sen kuitenkin vetää niskaansa usean kuukauden ajan, joka päivä. Takin on oltava lämmin, käytännöllinen, kestävä ja silti kivan näköinen. Tämä yhdistelmä on vaikuttanut minusta mahdottomalta vaatimusten listalta, sillä vastaani on tullut vain pari kivaa, mutta sikakallista - tai toisaalta taas halpoja ja tylsiä rotseja. Puuh tätä naisen elämää.

     

    ...anteeksi videon lopun epäselvä puhe. Totean siinä, että "nyt on hetken radiohiljaisuus". Palataan siis takkiin kohta.

    Kuten videossa kerroinkin, elivät isoäitini ja isoisäni hyvin säästeliäästi, mistä kertoo nykyään minun ompelulaatikostani löytyvät vanhat vetoktjut, napit, soljet, pitsit, nahkapalat jne. Olen tästä erittäin kiitollinen, sillä näille isoäidin varastoille on ollut käyttöä jo useaan otteeseen. Kuinka moni teistä leikkaa vetoketjun tai ottaa napit talteen vaatteesta, joka muuten päätyy roskiin? En tosin tee sitä itsekään, sillä huvittavaa kyllä, usein nykyvaatteiden hajoavat osat ovat juuri niitä, joita ennen vanhaan saksittiin ja irrotettiin talteen! Kehitys on todellakin mennyt ihan päälaelleen, mutta se nyt ei ole mitenkään uusi juttu. Harmillista vain. Onneksi vanhoja nappeja ja muita hyviä tuunaustarpeita löytää kirpputoreilta, eivätkä esimerkiksi napit maksa kirpparilla paljoakaan. Hus nappijahtiin siis!

    Takaisin takkiin. Tällainen siitä tuli:

     

    Videossa näkyvä upea nappi (se, jossa on vene ja kruunu) on vanha Helsingin Liikennelaitoksen logo. Isovanhempani olivat molemmat HKL:n työntekijöitä ja näitä vanhoja nappeja onkin tallessa monta. Suurin osa niistä on tosin talvitakissani käyttämääni nappia pienempiä, muutoin olisinkin ehkä laittanut takkiini vain näitä vanhoja virkapukunappeja. Löysin nappien alta muuten vielä jotain muutakin:

     

     

    En tiedä väkerränkö ankkuria kiinni takkiin, mutta johonkin muualle se on kyllä pakko aplikoida. Ehkä...

    Kommentoi 2 Lue kommentit


kirjoittajasta

Noora loves eko,reilu ja luomu

Toimittaja Noora Shingler seikkaili trendien näkymättömien arvojen maailmassa vuonna 2009. Blogi paljastaa helppoja vinkkejä eettisen, ekologisen, terveellisen ja tyylikkään elämän kulutusvalintoihin.

kommentoiduimmat

Muualla Yle.fi:ssä