noora loves eko,reilu ja luomu

  • Lasi on ekologista luksusta

    Lähes kaikki ruokatavara on pakattu muoviin ja usein tuntuu, että vähemmälläkin muovittamisella pärjäisi oikein hyvin. Harmillisesti myös monet luomutuotteet myydään muoviin pakattuna. Muovia käytetään koska se on kätevä ja kestävä materiaali, mutta mielikuva muovista on lähinnä halpa, roskaava ja epäekologinen (vaikkei se aina niin olekaan). Lasi sen sijaan on materiaalina ekologinen. Lasipakkaus on 100% uudelleenkäytettävä, materiaali ei kärsi kierrätyksestä, eikä lasi voi luovuttaa makua tai kemikaaleja elintarvikkeeseen. Lasi ei pakkausmateriaalina ole yhtä kätevä kuin muovi, mutta tuoreen tutkimuksen mukaan sillä e ole kuluttajalle niin suurta merkitystä kuin kuvittelisi! 

    Euroopan pakkauslasivalmistajien yhdistyksen FEVEn uuden tutkimuksen mukaan terveellisyys ja ympäristöarvot ovat kuluttajille yhä useammin tärkeämpiä arvoja kuin mukavuus: 45 prosenttia vastaajista ostaisi kaupassa käydessään lasipakkauksessa olevan tuotteen, mikäli siihen olisi mahdollisuus.Tutkimuksessa haastateltiin 6200 henkilöä 12 eri maasta. Kyseessä on yksi kattavimmista koskaan tehdyistä pakkausalan kuluttajatutkimuksista.

    FEVEn tutkimuksen mukaan suurin osa kuluttajista on huolissaan pakkausmateriaalin mahdollisista vaikutuksista elintarvikkeisiin: 48 prosenttia sanoo, että lasipakkaus on terveyssyistä paras valinta . 69 prosenttia sanoo, että lasipakkauksessa elintarvikkeiden maku ja ravintoaineet säilyvät parhaiten. Esimerkiksi säilönnässä lasi on materiaalina voittamaton. 

    Kolme neljästä eurooppalaisesta sanoo lasin olevan paras pakkausvalinta elintarvikkeille ja juomille. Itsekin ostan mielelläni virvoikkeet ja etenkin viinin(!) lasipullossa, muovi tuntuu halvalta ja ankealta. Enkä ole yksin. FEVEN tutkimuksen mukaan kuluttajat kokevat, että lasipakkaus nostaa tuotteen arvostusta ja lasiin liittyy mielikuva korkeasta laadusta. Lasipakkauksessa olevia tuotteita pidetään arvokkaampina kuin muita.

    Esimerkiksi hunajaa ostaessani huomaan mielelläni maksavani lasipurkissa myytävästä luomuhunajasta enemmän kuin muovipurkin hunajasta. Hunaja tuntuu arvokkaammalta lasipurkissa ja käytän sitä näin myös säästäväisemmin. Lasin suosimiseeni on myös muita kuin mielikuvasyitä: kotipihastani tai edes parin korttelin säteellä ei löydy energiajaeroskista, mutta sen sijaan lasinkeräyspiste on kadun toisella puolella. Valitsen jo pelkästään kierrätyssyistä, aina kun mahdollista, lasin muovin sijaan.

    Lasin keräys ja kierrätys on Suomessa huippuluokkaa. Pirkanmaan ympäristökeskuksen tekemän valtakunnallisen tutkimuksen mukaan suomalaiset kierrättävät parhaiten uudelleentäytettäviä lasipulloja (96 %) ja kertatäytteisiä lasipulloja (94 %). Uskon ison kierrätysprosentin olevan fiksun logistiikan ansiota: lasipulloissa on pantti ja lasinkeräys on järjestetty erinomaisesti ja kattavasti koko Suomessa. Muovipulloissakin on toki pantti, mutta entä kaikki muu muovijäte, eikö sille voisi tehdä saman kuin lasillekin? Energiajaepömpelit vaan kaikkien lasinkeräyspömpeleiden kylkeen! Ja ne kaikki muovikassit, pantti niihin. Kuvitelkaapa, että muovipusseistakin saisi takaisin sen 10 senttiä kun ne palauttaa keräyspisteelle...

    Takaisin lasiin. Lasipakkaus on ainakin itselleni jonkinlaista arkiluksusta, joka saa meikäläisen kohtelemaan tuotetta paremmin ja arvostamaan sisältöä enemmän, kuin jos kyseessä olisi muovipakkaus. Esimerkiksi kaikkein hienoimmat kosmetiikkatuotteet pakataan lasiin ja lasipurkissa oleva kasvovoide vaikuttaa laadukkaammalta kuin muovipurkin vastaava, vaikka se olisikin ihan samaa tavaraa. Laatumielikuva pätee myös viiniostoksilla: kukapa ostaisi muovipulloviiniä hienoa tilaisuutta varten? Myös makeiset ovat lasiastiasta tarjottuna paljon herkullisemman oloisia kuin muovipussin pohjalta kaivettuna. Vastaavia esimerkkejä on vaikka kuinka! Lasi on luksusta ja onneksi myös ekologista. Harmi vaan, että lasipakkaus painaa paljon ja häviääkin siksi usein muoville. Kotona muovipakkauksen tuotteen voi kuitenkin sijoittaa luksuksesti lasipurkkiin, edes sen mielikuvan tähden. 

     

    ****************

    Mikä FEVE? Yhdistys edustaa lasipakkausteollisuutta Euroopassa ja kansainvälisissä yhteyksissä. Se toimii alan keskustelufoorumina. FEVE edustaa lasiteollisuutta eurooppalaisten poliittisten instituutioiden ja muiden elinten suuntaan ympäristöön, kauppaan ja muihin kysymyksiin liittyen. FEVE edistää lasipakkausten käyttöä ja lasin kierrätystä. Se tukee eri maissa olevien lasinvalmistajien ja paikallisyhdistysten työtä.

    Lisätietoa FEVEn kuluttajatutkimuksesta löydät täältä.

     

    Kommentoi 5 Lue kommentit


  • Lontoossa voileipäkin pakataan vastuullisesti

    Kävin vastikään Lontoossa ja silmäilin ihaillen ruokakauppojen tuotevalikoimia: edullisia luomutuotteita, superfoodeja, mitä erilaisempia ei-sokeroituja mehuja, siemen-pähkinä - sekoituksia ja FSC- pahvipakkauksiin pakattuja sandwitchejä!

    Osallistuin edellisviikolla vastuullisen paperinkulutuksen infotilaisuuteen, jossa puhuttiin FSC-paperista. Täällä meillä ei vastuullisesti kaadetun metsän puusta valmistettua paperia vielä juurikaan käytetä edes tulostuspaperina, mutta Englannissa siihen pakataan jo eväätkin!

     

     

     

    Kuvat: Noora Shingler

    FSC (Forest Stewardship Council) tarkoittaa vastuullisesti hoidetusta metsästä peräisin olevaa puuta.

    "Maailmassa on tällä hetkellä huomattava määrä vastuullisesti hoidettuja metsiä ja puuvillaviljelmiä. Valitettavasti kuitenkin suurin osa sellun valmistukseen käytettävästä puusta on peräisin hakkuilta, joissa vaarannetaan luonnon monimuotoisuutta, paikallisväestön elinkeinoja tai puu on peräisin laittomasti hakatuista metsistä". Näin FSC-aihetta avataan WWFn Vastuullisen paperin hankinnan oppaassa. WWF pitää FSCtä luotettavimpana puumateriaali-sertifikaattina.

    FSC tasoja on kolmea erilaista:

    1) FSC Recycled tarkoittaa, että tuotteen valmistukseen on käytetty puuta tai puukuituja, jotka on saatu tuotteista, jotka ovat poistuneet käytöstä joko kulutustuotteina tai yritysten toiminnassa. Kierrätystä siis, ihan niin kuten nimi sanookin. Tämä on siis ehkä "ekoin" FSC merkki.

    2) FSC Mixed Sources - tuotteiden puu on peräisin FSC-sertifioidusta metsästä, kontrolloiduista lähteistä ja/tai on kierrätysmateriaalia. Vähintään 70% tuotteen materiaalista tulee olla käytettyä.

    3) FSC Controlled Wood tarkoittaa, että raaka-aine ei ole FSC-sertifioitua, mutta yritys on kontrolloinut puun alkuperää siten, että tuotannossa ei ole epäeettisitä lähteistä* peräisin olevaa puukuitua.

    Kuluttajana tuntuu hankalalta ehkä ymmärtää kaikkia erilaisia merkkejä ja niiden tasoja, mutta tässä(kin) kannattaa muistaa, että edes joku FSC-tasoista on parempi kuin tuote, jossa ei ole mitään tietoa puuraaka-aineen alkuperästä. Laittomia hakkuita on valitettavasti yhä paljon ja kaupassa on ihan mahdoton tietää, mistä paperimateriaali on kotoisin.

    FSC-logot eivät ole vain Lontoon juttu, kyllä niitä näkyy harvakseltaan Suomessakin: olet saattanut nähdä FSC-logon pihakalustemainoksissa tai kirjekuoren takana. Minä haluaisin FSC-sertifioidun käyntikortin! Ja ne voikkaripakkaukset, mutta niihin meillä taitaa olla vielä aika pitkä matka.

    Vielä matkailusta... Ruokakaupat ovat itselleni melkeinpä reissaamisen kohokohtia. Ruokakaupat kertovat paljon enemmän paikallisesta ruokakulttuurista kuin se, mitä ravintoloista tai kahviloista saa. Tämä on tietenkin vaan oma mielipiteeni! Mutta vinkkinä: seuraavalla ulkomaanreissulla, varaapa vähän tavallista enemmän aikaa ruokakaupassa asiointiin ja tutki hyllyjä! Saatat tehdä jänniä löytöjä. Tiesitkö esimerkiksi, että  Japanissa myydään yksittäispakattuja kananmunia, joissa on paistamiseen tarvittava öljy mukana omassa pussissaan! Lontoossa positiivisin kauppalöytöni taisi olla raakasuklaalevy, joka on maustettu gojimarjoilla ja kurpitsansiemenillä, nami! Se tosin oli pakattu muoviin...

    WWFn Opas vastuullisen paperin hankintaan löytyy täältä.

    Kommentoi 3 Lue kommentit


  • Paska juttu

     

     

    Harva meistä kiinnittää huomiota siihen koska, tai missä käy "kakkosella". Vessa-asiat ovat nykyihmiselle automaatio. Pikkulapsia tietenkin kehutaan elämän alussa aina toimituksen jälkeen, mutta pian varhaislapsuuden jälkeen kakkonen muuttuu rutiiniksi, josta puhumista pidetään junttina ja nolona. Eikä meillä aikuisilla ole kakasta sen kummemmin tarvetta puhuakaan, ainakaan niin kauan kuin oma kroppa ja suolisto toimii itsekseen. Tiedämme automaattisesti minne mennä, kun hätä yllättää ja hoidamme omat asiamme itse, yksinäisessä ylhäisyydessämme. Mutta ennen muinoin kakkiminen on julkista puuhaa, ihan ylhäisötasolla!  

    Antiikin Kreikassa oli jopa 60 hengen kakkapaikkoja, joissa kakittiin porukalla ja juteltiin samalla. Aurinkokuninkaan kakkiminen oli niin spesiaali tapahtuma, että vain harvat ja valitut pääsivät seuraamaan toimenpidettä. Kunnia-arvoisin tehtävä oli sillä, joka pääsi pyyhkimään. Eipä ole kakkiminen enää erityisen juhlallista, mutta sen tulisi olla! Ykkösen Paska juttu -ohjelma kertoi eilen, että WC on luksusta, vain kaksi kolmannesta maailmassa on oikeutettu kunnolliseen wc-hygieniaan.

    Meille vessa on itsestäänselvyys, mutta olemme myös vieneet kakka-asiat vähän liian pitkälle, toiseen äärilaitaan! Ihmisen uloste olisi oikein hoidettuna arvotavaraa, mutta meillä se huuhdotaan puhdistetun veden(!) mukana viemäriin, eikä jo 1800-luvulla hoksattu fiksu ajatus "kaupunkilaisten tulee palauttaa maalle se, mitä sieltä on saatu" pääse toteutumaan. Siinä, että popsimamme ravinto päätyisi kakkana takaisin sinne, mistä se on tullut (maaperään) onkin paljon järkeä. Erittäin paljon itseasiassa.

    Yksi nykymaailman monista kakkaongelmista onkin juuri se, että potentiaalista lannoitetta menee ihan väärään paikkaan, täysin käyttökelvottomassa muodossa. Ihmisten kakka päätyy viemäreihin ja vesistöihin ja eläintenkin kakka kertyy tehotuotannon vuoksi "vääriin" paikkoihin (lihakarja kasvatetaan paikassa A ja kasvit viljellään paikassa B sen sijaan, että ne olisivat symbioosissa ja karjan kakka menisi viljelijän pelloille). Paska juttu - ohjelman sanoin "keinolannoitteet olivat potentiaalisen lannoitekakan kuolinisku". Pelloille syydetään oikean kakan sijaan keinolannoitteita, jotka niinikään päätyvät vesiin. Itämeri, anyone? 

    Tuntuu, että pikainen kakkahistorian kertaus olisi paikallaan yhdelle jos toisellekin poliitikolle. Hmm.. Saisikohan kakka-aiheesta hyvän avauksen jollekin europarlamenttivaaliehdokkaalle? "Kakan puolesta kakkaa vastaan!". Lisää kiinnostavaa kakka-asiaa luvassa onneksi vielä kolmen jakson verran!

     

    • Paska juttu -ohjelma maanantaisin Ykkösellä klo 20:00. Neliosaisen sarjan ensimmäinen jakso on nähtävillä YLE Areenassa.
    • Paska juttu -ohjelman nettisivut.

     

    Kommentoi 6 Lue kommentit


  • Terveys ja ekologisuus ovat eri asioita

     

    Olen selittämättömien vatsaongelmieni takia joutunut viime vuosina tarkkailemaan syömisiäni keskivertosuomalaista enemmän. Olenkin vuosien mittaan ja erinäisten tutkimusten ja testien kautta päässyt jyvälle siitä, että vatsani turpoaa ja mouruaa huomattavasti vähemmän, kun vältän vehnää, hiivaa, lisättyä sokeria ja lehmänmaitoa. En koske nykyään juurikaan eineksiin ja suosin aina mahdollisimman tuoreita raaka-aineita.

    Olen jo vuosia aloittanut aamuni tuunatulla kaurapuurolla ja nykyään tuunaaminen ylettyy myös mysli- ja hedelmäannoksiin saakka. Heitän sekä kaurapuuron että hedelmäannoksen sekaan goji-marjoja, kurpitsan- tai auringonkukansiemeniä, rusinoita, banaania, marjoja, hunajaa, viikunaa, taatelia - mitä milloinkin. Päästyäni terveellisen ja epäprosessoidun ruoan makuun olen kuitenkin alkanut tuskailla seuraavaa asiaa: terveellisyys ja ekologisuus ovat toistsaan riippumattomia eri asioita. Ekologinen voi yhtä hyvin olla terveellistä kuin epäterveellistäkin, eikä terveellisyys ole mittari sille, kuinka kaukana ja millä menetelmillä ruoka on tuotettu.

     Manteliaamupala

    Kuva:Noora Shingler

    Kuvan aamupala-annos sisältää muun muassa mansikkaa, banaania ja goji-marjoja. Hyvää ja terveellistä. Mutta gojit ovat kiinalaisia, banaani etelä-Amerikasta (onneksi edes Reilua) ja mansikat ovat ties mistä (pakastealtaan uumenista). Manteleidenkaan alkuperä ei ole tiedossa (luomuja ovat), onneksi hunaja on kotimaista.

    Toki on olemassa ekologisia ja terveellisiä vaihtoehtoja, kuten jokatoinen aamu keittämäni kotimainen luomukaurapuuro ja erilaiset siemenet ja marjat, mutta hedelmien osalta suomalainen joutuu suurimman osan vuodesta turvautumaan tuontikamaan, ellei sitten mielummin ole ilman.

    Puhun paljon vuodenaikaruokailun puolesta, mutta hedelmistä on silti vaikea luopua, niiden syömiseen kun on niin tottunut. Muistan lapsuudessani, kuinka mandariineja sai vain joulunaikaan ja kuinka mansikoilla herkuteltiin vain kesällä. Nyt kaikkea saa melkein vuoden ympäri ja se tuntuu ihan normaalilta.

    Ruokakassin sisällön erilaisten eettisten ja terveydellisten arvojen täyttyminen vaatii todellista asiaan perehtymistä ja tutkimusta, jota harva meistä ehtii/jaksaa/osaa/haluaa/viitsii tehdä. Ja nekin meistä, jotka jaksavat vaivautua, haluavat kaiken tiedon puitteissakin syödä joskus banaania, appelsiinia ja mangoa, vaikka se onkin epäekologista. Kuinka syyllinen koenkaan olevani! Tärkeintä on tiedostaa ruokavalintojen vaikutus niin ympäristön kuin terveydenkin kannalta ja yrittää taiteilla siinä välissä. Itse esimerkiksi syön omatekoista mysliä (kotimaiset raaka-aineet) tai kotimaista kaurapuuroa lähes päivittäin, taaten näin oman kuidunsaantini ja tukien samalla kotimaista kaurantuotantoa. Onneksi kesä lähestyy ja kohta me suomalaisetkin saamme ekologisia ja terveellisiä herkkuja torikojujen täydeltä! Tuoreita mansikoita odotellessa...

     Lue myös juttuni: Kemikaalivapaata kausiruokaa

    Kommentoi 2 Lue kommentit


kirjoittajasta

Noora loves eko,reilu ja luomu

Toimittaja Noora Shingler seikkaili trendien näkymättömien arvojen maailmassa vuonna 2009. Blogi paljastaa helppoja vinkkejä eettisen, ekologisen, terveellisen ja tyylikkään elämän kulutusvalintoihin.

kommentoiduimmat

Muualla Yle.fi:ssä