Lohturuokaa

Jos sattuisi olemaan ylimääräistä rahaa ja vapaa-aikaa, voisi aina kaamosaikaan muuttaa aurinkoisempiin ja lämpimämpiin maisemiin ja parannella siellä päätään. Meillä työ- ja perherutiineihin sekä niukkuuteen sidotuilla tavallisilla ihmisillä keinot ovat yleensä vähemmässä.

Turha jäädä kuitenkaan jahkailemaan ja synkistelemään, sillä tähänkin tilanteeseen auttaa ruoka! ”Hyvä ruoka, parempi mieli” on nerokas mainoslause, sillä se on tosi. Sama toimii myös toisinpäin – ainakin minä olen huonotuulinen koko loppupäivän, jos lounas on kovin surkea.

Sielua elvyttävässä lohturuoassa on mukavaa myös se, että se on tavallisesti edullista, yksinkertaista ja helppoa valmistaa.

Tunnetuin ylikansallinen ”comfort food” lienee suklaa, jolla on tutkitustikin mielialalle suotuisia vaikutuksia, ainakin tummalla suklaalla. Amerikkalaisissa elokuvissa nuoret naiset lusikoivat usein sydänsuruihinsa jäätelöä suoraan parin litran purnukasta. Auttaa varmasti.

Lohturuoka voi liittyä myös oikeasti surullisiin asioihin. Irakissa palvelevat amerikkalaisjoukot saavat syödä ahdistukseensa kotimaansa suurten pikaruokaketjujen tarjoamia tuttuja hampurilaisia.

Tyypillisiä suomalaisten lohturuokia ovat pitsa, lihapullat, perunamuusi, juustot, pastat ja kaikenlainen makea. Monen oma, jollain tapaa erikoisempi lohturuoka liittyy usein lapsuuden muistoihin ja äidin tai mummon kokkailuihin.

Minä lohduttaudun useimmiten grillatulla kanalla ja olen nyt alkanut oivaltaa, miksi.

Olin lapsena isän poika. Äitini oli kuollut jo varhaislapsuudessani ja elimme siis kaksin isäni kanssa opetellen samalla laittamaan kotiruokaa. Ruokalista koostui alkuaikoina pitkälti keitoista sekä jauhelihapohjaisista padoista ja jauhoisista kastikkeista.

Perjantaisin tai lauantaisin ajoimme kuitenkin Leppävaaran valtaisaan Maxi-markettiin ostamaan isolla rahalla arvostettua herkkua, grillikanaa, jonka vielä lämmitimme uudelleen kotona uuniranskalaisten kanssa. Ruokajuomaksi oli hienosti punaviiniä. Oli kerta kaikkiaan mahtavaa, kun isäni kohteli minua ruokapöydässä aikuisena, vaikka olin vielä peruskoululainen.

Muutaman vuoden kuluttua kotonamme herkuteltiin jo kiinalaisilla ja italialaisilla ruokalajeilla, paisteilla, pihveillä, salaateilla ja tuoreella kalalla.

Isäni kuoli joulun alla. Viikonloppuna aion unohtaa kehittyneemmät reseptit ja tarjota itselleni kauniisti katetussa pöydässä grillikanaa, ranskalaisia perunoita ja hyvää punaviiniä. Jos se taas kerran lohduttaisi, vaikka vain vähänkin.

kommentit

Kerran surkean flunssaisessa tilassa minun alkoi tehdä mieli maitokiisseliä, lapsuuteni lempisunnuntaijälkiruokaa. Mielestäni asiassa oli jotakin hieman kummallista ja käsittämätöntä. Yritin valmistaa ruuan, lopputulos ei kyllä täysin vastannut muistojani.

Vasta myöhemmin luin jostakin, että erityiseti lapsuuden jälkiruuat toimivat lohturuokina. Näin ilmeisesti on, koska kyseisestä faktasta tietämättömänä olin toiminut juuri sen mukaisesti.

Katinka

Ma, 2008-12-29 09:40

6nsMir idjrxfssmifv, [url=http://nwyhlgrsfrjy.com/]nwyhlgrsfrjy[/url], [link=http://qgzpavqujqgh.com/]qgzpavqujqgh[/link], http://tzlpalhjklry.com/

Su, 2010-04-18 14:05

lisää kommentti

välipala

Välipala

Tunneasiaa ruoasta ja juomasta, tottumuksista ja sattumuksista sekä suun nautintojen seurauksista. Mikan Välipala on blogisarja vuosilta 2008-2009.

uusimmat

Muualla Yle.fi:ssä