Hirvensarvia ja muita miehisiä sisustuskötöstyksiä

Olohuoneen seinällä komeilee hirvensarvet: miehen metsästysharrastuksen suurin saavutus – ehkä jonkinlainen miehisyyden mittakin. Ja sitten kuvioihin astuu uusi tyttöystävä.

Ihana mies! Sisustusmakua sillä ei ole, mutta on sillä niin paljon muuta. Siellä roikkukoon sarvet seinällä.

Ihana tyttöystävä! Ymmärtää ja suvaitsee miehen olemattoman sisustusmaun. Antaa tilaa miehelle toteuttaa itseään – vielä. Mutta mitä sitten, kun suunnitelmissa on ensimmäinen yhteinen koti?

Se on saatava pois silmistä, se on saatava pois mielestä! Joko minä tai sarvet!

Monen miehen sisustusratkaisut elävät kulta-aikaansa ennen tyttöystäviä. Äidin ripustamat kukkaverhot ja hirvensarvet saavat elää voitokasta symbioosiaan siihen asti, kunnes tyttöystävä astuu ensimmäisen kerran kynnyksen yli. Naisen sisustushaukan katse kiertää asunnon salamannopeasti ja samalla hän jo mielessään heittää kaikki miehiset sisustuskötöstykset roskalavalle.

Pääsisustajan assari

Usein nainen on suhteessa se, joka päättää kaapin paikan – usein myös kaapin sisällön. Entiseltä tyttöystävältä lahjaksi saatu sydänmuki on naiselle myrkkyä. Älytöntä, että mies pitää mukia edelleen kaapin täytteenä. Hyvä, ettei aamukahviaan siitä edelleen hörpi. Muki on tautisen ruma. Miten huono maku entisellä naisella onkaan ollut astioiden suhteen!

Oho! Kulta, lipsautin vahingossa lattialle sen sinun sydänmukisi.

Moni mies tyytyy kohtaloonsa. Joku nauttii siitä, ettei hänen tarvitse puuttua kodin sisustukseen. Sivurooli pääsisustajan assarina on monelle miehelle aivan soppeli. Usean miehen arjessa rinnalla kulkeva nainen on tärkeämpi kuin omat sisustusratkaisut. Nainen saa päättää. Moni mies osallistuu sisustusasioihin vain ja ainoastaan silloin, kun heiltä kysytään. Silloinkin helpoin ja sopuisin tie on myöntävä hyväksyntä. Ai miksikö? Ehkä siksi, että naiset luottavat omaan sisustusmakuunsa ehdoitta. Oma maku, paras maku.

Meillä sisustetaan yhdessä

Kuuntelen ystävieni tarinoita heidän miestensä "vääristä ostoksista". Yhdessä kodissa miehen suurin intohimo on hifi-laitteet. Mies vaalii ja varjelee kaiuttimiaan, on upottanut niihin rahaa enemmän kuin moni nainen vaatteisiinsa ikinä. Nainen ei taas voi sietää olohuonetta rumentavia kapistuksia. Mies saisi rakentaa itselleen erillisen huoneen, johon voisi raahata kaiuttimensa.

Tarinat jatkuvat. Korviani kuumottaa. Antakaa nyt naiset vähän armoa miestenkin valinnoille. Ei kai väärän värinen saunakiulu tai olohuoneen keskellä odottava flipperi niin kamalia hankintoja ole?

Toista on meillä. Meidän kotona sentään sisustetaan yhdessä. Meillä on niin samanlainen maku. Minä osaan antaa tilaa myös miehen ratkaisuille. Eikö niin kulta? No kuulemma ei. Homma menee miehen mukaan niin, että minä ehdotan, hän myöntyy.

Mistä luovutaan, sinun vai minun tavaroista?

Tavarapaljous on kamalaa! Jostain pitäisi luopua. Mutta mistä luovutaan, sinun vai minun tavaroista? Meillä makuuhuoneeseen pitäisi saada mahtumaan minun Ester-tädiltä peritty keinutuolini. Ehkä miehen Impi-tädiltä perityn piirongin voisi viedä johonkin muualle. Vaaterekkikään ei oikein sovi kuvioon.

Puoli vuotta sitten minä raahasin kimpsuni miehen asuntoon. Tuon puolen vuoden ajan sisustusratkaisuja on mietitty uusiksi todellisella hartaudella. Niitä on myös toteutettu suurissa määrin. Seuraavaksi on päätetty laittaa uusiksi eteinen. Ai kuka meillä teki nuo päätökset? No, mies ainakin hyväksyi ne.

Tämä olkoon oodini kaikille varastoiduille viireille, pelipaidoille ja urheilupalkinnoille. Tämä olkoon oodini kaikille miehille, jotka luottavat naistensa sisustusmakuun. Tämä olkoon oodini miehille, joilla on niin järjettömän hyvä maku, että he selättävät naisensa sisustusasioissa.

Ai niin, se hirvensarvijupakka. Parille tuli valitettavasti ero. Kun nainen lähti, mies haki sarvet takaisin kotiin metsästysmajalta ja ripusti ne jälleen seinällä. Ehkä seuraava tyttöystävä ymmärtää.