Havaintoja ja arveluja miesten ja naisten eroista

Naisten kuutiotilavuus on pienempi kuin miesten. Jos kuivilleen jätetty uimahallin allas olisi täynnä miehiä, altaan täyttämiseen tarvittaisiin vähemmän vettä kuin jos ne olisivatkin naisia.

Naisilla on myös pienemmät päät, eli siinä kohtaa on naiset edullikkaampia, kuin menee vähemmän huopaa hattuun.

(Tosin naiset monesti mielivät kalleita, kirkkaan värisiä huopia, kun taas miehille musta tai harmaa huopahattu menee täydestä, eikä siinä tartte olla edes erikoisempaa nauhaa, paitsi jos mies on mainostoimistossa töissä tai sillä on keski-iän kriisi ja pieni harmaa poninhäntä joka on sidottu kuminauhalla.)

Miehet lihovat etupuolesta, naiset takapuolesta.

Naisissa on luonnon heihin asentama jonkinlainen perustuoksu, mutta miehissä perushaju.

Naiset ovat notkeampia kuin miehet, mutta myös puheliaampia!

Miehet eivät kysy ”eikö lähe käyntiin” kun toinen kiskoo perämoottorin narusta sadatta kertaa, tihkusateessa. (Sitä kutsutaan itsesuojeluvaistoksi.)

Naiset eivät osta kulmarautaa usein; ei pitkää eikä edes palasta. Eikä ne katkaise sitä kulmarautaa, eikä käytä apuna painavan kiinnittämisessä tai tukemisessa. Naiset käyttää rälläkkääkin harvoin, mutta vatkaimea usein. Syy lienee symbolinen; vatkain yhdistää ja luo uutta, kun taas rälläkkä tuhoaa ja irrottaa.

Naisille voi tulla osteoporoosi useammin jos ne ei ole varovaiset, miehille kankkunen.

Jotkut miehet puhuvat äänialaansa matalammalla äänellä, mikä kuulostaa teennäiseltä. Jotkut naiset taas puhuvat äänialaansa korkeammalta kimittäen, mikä rasittaa samalla tavalla kuin musiikissa riitasointu tai taulu joka on vinossa tai tiskialtaassa astiaan tippuvan hanan toistuva plip, joka juuri ja juuri kuuluu makuuhuoneeseen, kun olet jo sängyssä.

Joidenkin naisten parfyymi on nenälle samaa kuin Hitchcockin Psycho-filmissä Bates-motellin suihkukohtauksen kimakanräikeä krii-krii-krii-krii tehosteääni on korvalle.

Joidenkin miesten ammatti on tenori. Mikä se semmoinen ammatti voi olla! Laulelija!

Naisten tuulipuvuissa on imelät värit. Miesten tuulipuvuissa on asiallisemmat värit.

Naisten silmälaseissa on yksityiskohtia ja koristeita. Miesten silmälasit näyttävät Stalinin suunnittelemilta.

Naiset hankkivat kummallisia tavaroita kuten eri verhot kesäksi tai sohvatyynyjä, joita ei voi käyttää istumisessa tukena, ei nukkumisessa, ei lukemisessa pään alla eikä polvien päällä läppärieristeenä, koska ne ovat jotain sähköistä, liukasta keinomateriaalia eivätkä pysy hetkeäkään paikoillaan, vaan menevät aina sinne missä ovat eniten tiellä.

Jos miehellä on peruukki, niin sillä yleensä on myös joko musta viitta tai virkakaapu tai vanhanaikaiset vaatteet, naisella ei välttämättä niitä ole, vaikka olisi peruukki.

Naiset tekevät kaivoja harvemmin kuin miehet, mutta ostavat useammin kengät joissa on ohut remmi.

Miesten jutuissa on yleensä aina pointti. Naisten jutuissa ei tarvitse olla välttämättä mitään pointtia, vaan itse se puhumis on se oleellinen siinä. (Semmoisen kuuntelemisesta voi tulla hulluksi jos on mies ja kuuntelee ja kuuntelee eikä muista, että pointtia ei jutussa ehkä tule ollenkaan, ikinä!)

Miehiä on enempi yksitellen, mutta naisia voi monesti olla parvissa tai ryväksinä.

Rumpuja voi soittaa joko niin, että kapulat ovat suorina kädessä, niin että kumpikin kapula kulkee vinosti kämmenpohjan yli peukalon ja taivutetun etusormen välistä – tai joidenkin jazz-rumpalien tapan niin, että vasen kapula on jännästi ”poikittain” ja ranne tekee eräänlaista vispaavaa kiertoliikettä. Se näyttää täysin älyttömältä (se jazzaritapa) mutta hyvin ne silti osaavat soittaa vaikka kapula on ”väärin”. Naiset lähestyvät elämää vähän sen jazzrumpalin tapaan, jotenkin kummallisesti ja ”väärin” – mutta silti ne selviävät päivästä toiseen uskomattoman hyvin! Täysin ihme homma.

Siinä joitakin, nyt aluksi. Lisää sitte toisena päivänä.

Kuunteletko mieluummin? Tässä juttu: