Puoli Seitsemän Pauliina ja Turkka haastoivat itsensä karppaamaan

Karppaaminen eli vähähiilihydraattinen ruokavalio on ollut taas syksyn puheenaihe. Karppauksen suosio näkyy jo ruokakoreissa, mutta mitä se tekee ihmiselle?

Puoli seitsemän –ohjelman toimittajat Pauliina Ståhlberg ja Turkka Huhtala testasivat, millaisia tuloksia karppauksen kuninkuuslajilla ketoosikarppauksella saa kolmessa viikossa aikaan. Tuottiko hedelmien vaihto pähkinöihin ja paistilihaan tuloksia ja oliko ketoosi pirteän leijuvaa autuutta vai tuskallista virumista?

Stamina trainersin Kalle Ilvosen valvonnassa otettiin testin alussa kehonkoostumusanalyysit, jotka paljastivat, paljonko ylimääräistä rasvaa ihmiskoekaniineista löytyy. Eli, kun keho ei saa polttoainetta hiilihydraateista se alkaa ketoosiin päästyään polttaa omia rasvavarastojaan, joita koekaniinien vyötäröiltä kesän jäljiltä löytyi yllin kyllin.

Seuraavat kymmenen kysymystä karppaamisesta paljastaa, minkälaisia tuntemuksia kolmen viikon kuuri ilman hiilihydraatteja herätti.

1. Miksi kaksi normaalipainoista ihmistä haluaa ketokarpata?

Turkka: Karppauksesta on vouhotettu tänä syksynä silmiinpistävän paljon, mutta en ole huomannut juttuja joissa oikeasti testattaisiin ketokarppausta. Halusin selvittää, millaisia tuloksia lyhyessä ajassa saa aikaan ja millainen kurimus kolmen viikon kuuri ihmiselle on. Testihenkilö oli valmiina kun jo alkusyksystä eteisen peili paljasti rehevät jenkkakahvat vyötäröllä. Halusin kokeilla, onko ketokarppaus oikotie kesäläskin sulattamiseen.

Pauliina: En ole aikaisemmin harrastanut dieettejä. Kehossa tuntui, että painoa voisi olla vähemmän, jotta olisi mukavampi olla. Järkevintä olisi tietysti lisätä urheilua. Urheilen kuitenkin jo nyt aikataulullisesti niin paljon kuin pystyn (n. 5 kertaa viikossa), joten oli pakko jotenkin vähentää kaloreita. Moni kaveri karppaa ja ajattelin, että saisin vertaistukea ja tietoa helposti.

2. Miten huono olo ketokarpatessa tuli?

Turkka: Olo oli tasaisen huono koko jakson ajan, mutta ei missään nimessä sietämätön. Päänsärkyjä minulla ei ollut, mutta iltaisin kiukutti kuin väsynyttä lasta. Moni väittää olon olevan ketoosin aikana pirteä. Uskon, että pirteys syntyy siitä ylpeydentunteesta kun huomaa karppauksen toimivan ja itsekurin pitävän. Tiivistettynä: viimeiset kolme viikkoa on ollut fyysisesti tavallista huonompaa elämää.

Pauliina: Välillä oli nälkä jos olin suunnitellut päivän huonosti eikä karppaukseen sopivaa ruokaa ollut tarjolla. Mutta en vetänyt yhtään niin tiukoille kuin Turkka – itsekuri ei pitänyt – lievässä ketoosissa olin vasta viimeisen viikon. Univaikeuksia minulla oli, mutta se saattoi johtua jostain muustakin.

3. Mistä ruoka-aineesta oli vaikein luopua?

Turkka: Hedelmistä, leivästä ja puurosta. Aamua on vaikea saada käyntiin ilman niitä. Ketokarppaus on kuitenkin ehdottomuudessaan helppo dieetti: älä syö hiilihydraatteja yhtään. Ja kun kuitenkin syöt vähän niin syö huomenna vielä vähemmän. Kohtuullisuus ruokailutottumuksissa on paljon vaikeampaa kuin ehdottomuus. Tämä pätee sokerin lisäksi myös muihin päihteisiin.

Pauliina: Leivästä oli ylivoimaisesti vaikeinta luopua. On todella vaikeaa löytää välipalaa kahvilasta jos ei voi syödä sämpylää. Lenkkikaverini totesi, että keliaakikoilla ja muilla ruoka-ainerajoitteisilla tällainen on ihan arkipäivää. Niinpä, ymmärsin että kyllähän se minun, normaaliruokailijan, elämä on helppoa.

4. Mistä ruoka-aineista päivän ateriat koostuivat?

Turkka: Päivittäinen kalorimäärä putosi varmasti ainakin neljänneksen totutusta. Aamulla söin kananmunia, turkkilaista jogurttia, lihaa ja pari luumutomaattia. Lounaaksi kasviksia ja lihaa riippuen siitä, mitä Ylen henkilöstöravintoloissa oli tarjolla. Illalla paistoin usein munakkaita, jotka täytin pekonilla ja juustolla. Leipien, pastan ja perunan kieltämisen myötä kiinnostus syömiseen ja kokkaamiseen lopahti. Toisaalta, verensokerin tasossa ei tapahdu päivän aikana niin suuria heilahteluita, jotka toisivat mukanaan vastustamatonta näläntunnetta. En ole varmasti koskaan aiemmin syönyt yhtä yksipuolisesti ja epäterveellisesti.

Pauliina: Söin enimmäkseen tonnikalaa, vaikka tiedän, ettei uhanalaista delfiinimössötonnikalaa pitäisi syödä. Lautasella oli myös paljon kukka- ja parsakaalia. Kananmunia. Aivan liikaa pähkinöitä, jopa niitä kiellettyjä cashew-pähkinöitä. Ja todella paljon ihania rasvaisia juustoja, joita ei kuitenkaan ihan hurjia määriä tehnyt mieli syödä ilman leipää.

5. Montako kertaa sorruit hiilarihimon edessä?

Turkka: Kerran. Kaverin synttäreillä oli tarjolla rääkkylän karjalanpiirakoita, joita en voinut vastustaa. Kahden piirakan jälkeen iski hiilarimorkkis, mutta enää ei kaduta. Join jakson aikana pari kertaa reippaasti kirkasta alkoholia ja se sekoitti kropan perusteellisesti. En suosittele. Sokerinarkkarina tyydytin makeanhimoani erilaisilla makeutetuilla tuotteilla, kuten Coca-Cola Zerolla ja purukumilla. Karppaajien foorumin ”ruokareseptien” kärjessä on pizzapohjan ohje, joten korvikkeiden etsiminen lienee karpatessa ihan tavallista.

Pauliina: Joka kolmas tai neljäs päivä... pahinta jos oli nälkä päässyt yllättämään. Silloin oli heikoimmillaan. Nälkäähän ei tarvitsisi tuntea, kunhan syö hiilaritonta ruokaa, jota kuitenkin on vaikka mitä. Lipsuin kuitenkin tuon tuostakin.

6. Miten hyvin ketokarppaus toimi?

Turkka: Lähtöpainoni oli kolme viikkoa sitten 85,9 kiloa. Lopputarkastuksessa vaaka näytti 79,5 kg. Rasvaa paloi 2,5 kiloa, mutta lihasta siinä samalla 2,4 kiloa. Posket valahtivat lommoille ja kylkiluiden välistä paljastui vatsalihakset. Silmien alla roikkuu pienet pussit merkkinä huonosti nukutuista öistä. Vatsa ei ole toiminut kunnolla kolmeen viikkoon, koska en ole ymmärtänyt syödä tarpeeksi kuituja.

Pauliina: Ihan hyvin, mutta mikä tahansa dieetti jossa vähennetään päivässä saatavia kaloreita olisi ehkä tuottanut samat tulokset. Vanha viisaus kuuluu ”jos syö vähemmän kaloreita kuin kuluttaa niin laihtuu”. Painoa putosi 3,5 kg, joka Stamina trainersin kehonkoostumusmittauksen perusteella oli enimmäkseen
rasvaa.

7. Kenelle suosittelet ketokarppaamista?

Turkka: Suosittelen ketokarppausta korkeintaan ihmiselle, jonka on pakko syystä tai toisesta pudottaa painoa lyhyessä ajassa dramaattisesti. Tällaisia ihmisiä ovat painoluokkaurheilijat tai hääpukuun ahtautuvat sulhaset. Painonhallintakeinona ketokarppaus on mielestäni oikotie, joka ei johda minnekään. Sillä ei saa pysyviä tuloksia, mikäli ruokailutottumukset ovat lähtökohtaisesti pielessä ja päivittäinen energiankulutus alittaa roimasti energiansaannin. Painonhallinnassa on kyse sisukkaasta elämäntapamuutoksesta, joka on aikaavievää ja kurinalaista. Itse aloitin painonhallinnan liikunnalla, minkä myötä kiinnitin väistämättä huomiota myös syömiseeni. Dieetin nimi on kohtuullisuus. Ei ketokarppauksessa mielestäni kuitenkaan mitään pelättävää ole, vaan itse kokeilemalla sen vaikutukset selviävät.

Pauliina: Mikä tahansa dieetti, paasto, ruokapäiväkirja, detox joka saa ihmisen arvioimaan  ruokailutottumuksiaan aina silloin tällöin voi avata silmät huonoille tavoille tai tottumuksille. Itse huomasin, että syön lasten lautaset tyhjäksi viedessäni lautasia pesuun. Huomasin myös kuinka paljon mielialani vaikuttavat naposteluuni, varsinkin iltaisin syön mitä vaan jos on tylsää tai stressaa. Eli suosittelen ruokavalion uudelleenarviointia jollain tapaa aina silloin tällöin, en välttämättä ketokarppaamista.

8. Mitä opit ketokarppauksen aikana?

Turkka: Vanhassa ruokavaliossani ei ole juuri mitään vikaa. Hedelmiä voisin syödä enemmän. Aion jatkossakin syödä juuri sitä mitä haluan, mutta siihen ei edelleenkään kuulu kohtuutonta määrää vaaleaa leipää, pottuja, pastaa tai riisiä. Karkit, jäätelö, hampurilaiset, ranut ja olut pysyvät tiukasti ruokaympyrässäni, mutta kohtuudella kuten ennenkin. Peili on edelleen paras puntari ja aamuliikunta pitää aineenvaihdunnan vilkkaana. Jos omaatuntoa kulkuttaa on lakattava valittamasta ja etsimästä oikoteitä. Enemmän jumppaa ja vähemmän itsepetosta.

Pauliina: Opin lukemaan tuoteselosteita. En tosin ymmärrä niitä täysin (esim. e-juttuja en vieläkään tajua), mutta hiilareiden ja rasvan määrät ovat melko selkeitä. Jos jotain tuotetta mainostetaan rasvan osalta ”kevyenä” niin se voi silti olla täynnä sokeria. Hämmästelin kuinka hiilareiden määrä voi vaihdella ihan samoissa tuotteissa, kuten luomusoijajugurteissa. Ruokakaupassa harkitsin tarkemmin mitä ostin. Syötin koko perheelle enemmän vihanneksia ja huomasin jälleen, että syömme niitä arkisin aivan liian vähän.

9. Miltä urheilu tuntuu ketokarppauksen aikana?

Turkka: Lenkkipolulle oli huomattavasti vaikeampi lähteä ketokarppauksen aikana. Salihommat jätin tyystin, koska pelkäsin voimakkaan rasituksen tuomaa huonoa oloa. Lenkin jälkeen koivet olivat kaksi päivää hellänä, joten en ilmeisesti osannut hoitaa palautumista kunnolla ilman hiilareita. Ketokarppauksen myötä vaivalla opitut hyvät elämäntavat (aamuliikunta ja monipuolinen ruokavalio) jäivät pois ehdottoman, ikävän, mutta kilojakaristavan dieetin kaupalla. Dieetit olisivat minulle ikävämpi kierre kuin hyvät elämäntavat kohtuullisten paheiden kera.

Pauliina: Treenaan Pirkkolan puolimaratonille. Tavoitteeni on parempi tulos kuin aikaisemmin ja ennen ketokarppausta kunto tuntui hyvältä. Dieetin aikana, varsinkin ensimmäisen viikon jälkeen, jalat ovat olleet raskaat ja juoksu ei vain ole sujunut. Toisen ja kolmannen viikon vaihteessa juoksin pitkän lenkin hitaammin kuin ikinä. Punttisalilla painot tuntuivat raskailta ja palautuminen oli hidasta. Toivottavasti ehdin saada jalat toimimaan ennen viikonlopun Pääkaupunkijuoksua.

10. Oliko lopputuloksena parempi ihminen?

Turkka: Karppauksesta uskaltaa laukoa mielipiteitä kun on sitä itse testannut. Ymmärrän hyvin, miten karppauksesta voi tulla elämäntapa ja uskonto, mikäli painonhallinnan kanssa on ollut suuria ongelmia ja karppauksen myötä on apu löytynyt. Jos se johtaa parempaan elämään niin hyvä niin. Itselleni sopii paremmin elämä, missä en joudu rajoittamaan itseltäni asioita, joista pidän. Liika sokeri johtaa ylipainoon, liika alkoholi karkottaa ystävät ja liika tupakki haisee pussatessa ja pesii keuhkoissa. Kohtuus on vahvuutta ja vaikeasti tavoiteltava päämäärä kun yrittää kasvaa paremmaksi ihmiseksi.

Pauliina: Oli hyvä tuntea nälän tunne vatsassa pitkästä aikaa. Vaikka karppauksen aikana ei tarvitsisi olla nälkä niin joskus en järjestänyt eväitä ja nälkä yllätti. Olemme etuoikeutettuja kun meillä on tarpeeksi ruokaa ja voimme valita mitä syödä. Paasasin tästä myös kotona ruokapöydässä. Taisin olla aika ärtynyt ainakin ensimmäisen viikon ajan.

Lisää aiheesta 14.9. Puoli seitsemässä: