Vanhemmat vaalivat unta

Herätyskello soi aamulla turhaan koko perheen kuorsatessa levottoman yön jäljiltä. Työpaikalla miettii, kehtaisiko mennä hiljaiseen neuvotteluhuoneeseen vetäisemään pikkutorkut. Päiväkoti saa vanhemmilta vihaisia soittoja liian pitkistä päiväunista, jotka verottavat lapsen yöunta. Illan seksitreffit puolison kanssa eivät houkuta; univelkainen vanhempi laskee kuinka monta tuntia yössä ehtisi nukkua, jos menisi jo nyt sänkyyn.

Uni on pienten lasten vanhemmille tärkeämpi asia kuin moni arvaakaan. Omaa unen määrää lasketaan ja laatua tarkkaillaan. Lapsen unta vaalitaan sipsuttelemalla hiiren hiljaa lankkulattioilla. Tulevia vanhempia pelotellaan unen vähyydellä ja yösyöttörumballa. Konkarivanhemmat laskevat univelkaa tuntien sijaan vuosissa.

Lasten syntymän jälkeen unesta saattaa tulla koko elämän keskipiste. Unen vähyys tai sen rytmi on polttava puheenaihe. Missä nukutaan, milloin ja kenen kanssa on sekä vanhempien riidanaihe että kilpailuvaltti. On perhepetikoulukuntaa, omassa sängyssä ainakin puolet yöstä -koulukuntaa, vanhempien välissä kunnes täyttää kolme -koulukuntaa ja ei koskaan vanhempien sänkyyn -koulukuntaa. Perheessä perheen tavalla.

Kun lapsiperheessä nukutaan huonosti, se näkyy ja kuuluu.

- Nukuin viime yönä tunnin kerrallaan, koska Peter näki painajaisia ja huuteli omassa huoneessaan.

- Vietin yöni taas tyttäreni sängyssä Hello Kitty –lakanoissa. En muista koska olisin viimeksi nukkunut vaimoni vieressä.

- Nukahdin taas ennen kahdeksaa, en tiedä enää kumpi nukuttaa kumpaa, minä lastani vai lapsi minut.

- En uskalla nukuttaa vauvaa vieressäni, sillä pelkään kätkytkuolemaa. Sitten nukahtelen imetystuoliin. Olen nukkunut istuvassa asennossa jo yli puoli vuotta.

- Olen niin väsynyt, että en tiedä miksi soitin sinulle. Kai minulla oli jotain asiaa.

Meillä on nukuttu vaihtelevasti kohta kahdeksan vuotta. Lapset ovat nukkuneet niin meidän kuin omissa sängyissään. Parisänky on neljälle välillä ahdas. Käsiä ja jalkoja tuntuu olevan joka puolella.

Jo sairaalassa molemmat lapseni nukkuivat kanssani samassa sängyssä. Se tuntui oikealta ratkaisulta. Olin sekunnissa virkeä kun lapsi itki tai oli levoton. Kun vauva halusi yöllisen maitoateriansa, työnsin tissin hänen suuhunsa ja jatkoin itse horrosmaisesti unta. Heräsin hellyttävään plop-ääneen, joka kuuluu kun vauva on kylläinen ja irrottaa otteen rinnasta. Rakastin ja rakastan edelleen tuota symbioottista vaihetta äidin ja vauvan elämässä.

Kun kuopus syntyi, esikoinen osasi jo nukkua omassa sängyssä. Tasapuolisuuden nimissä esikoinenkin nukahti viereeni monena iltana. Tunsin syvää rauhaa ja rakkautta levätessäni pienten tuhisijoiden välissä. Edelleen lapsillamme on lupa tulla viereen. Puolisoni kantelee yön hämäryydessä lapsia omiin sänkyihinsä, jotta pääsee omaan sänkyyn nukkumaan. Minä löydän itseni joinakin aamuina lasten sängystä.

Perheiden nukkumatavat ovat kuuma puheenaihe. Omaa ratkaisua pidetään helposti ainoana oikeana. Ensimmäisen moitteen vieressä nukuttamisesta sain kun esikoiseni ei ollut vielä kuukauttakaan vanha; koska nukutin vauvan väliimme, minua peloteltiin kätkytkuolemalla.

Esikoiseni on pieni koululainen. Ymmärrän, että kuluu vain vilahdus, eikä hän enää suostu tulemaan viereeni. Suren sitä jo nyt. Toisaalta tunnustan moneen otteeseen olleeni kateellinen niille vanhemmille, jotka mutkattomasti nukuttavat lapsensa omiin sänkyihinsä. Iso parisänky vain minulle ja puolisolleni houkuttelee.

Äidit saattavat arvostella julmastikin toistensa ratkaisuja. Jos valittaa väsymystään, napautetaan takaisin: "Miksi annatte lasten tulla väliinne?" "Miksi ette ota heitä viereenne?"

Jos perhe nukkuu huonosti, on asialle syytä tehdä jotain. Monet ovat kokeneet unikoulun tai tassuttelun hyväksi vaihtoehdoksi. Lahjonta vaikkapa tarrataulun muodossa saattaa auttaa hieman vanhempaa lasta oppimaan omaan sänkyyn. Jos taas lapsi heräilee jatkuvasti omassa sängyssä, hänelle voi opettaa reitin vanhempien viereen. Reitin varrelle voi sijoittaa yövaloja. Toimiva ratkaisu on sijoittaa perheen kaikki sängyt vieretysten samaan huoneeseen. Olen myös nähnyt kerrossänkyjä, joihin mahtuu vaikkapa nelihenkinen perhe. Vauvoille on olemassa sängyn laitaan kiinnitettäviä puolikkaita pinnasänkyjä. Myös patja ja varapeitteet lapsen sängyn alla takaavat painajaisten sattuessa vanhemmille yölevon makuuasennossa.

Jos jokainen nukkuu parhaiten omassa sängyssään, niin sweet dreams. Ja jos haluatte nukkua kaikki saman sängyn suloisessa ahtaudessa, niin good night, sleep tight!

Itse tunsin aikoinaan syyllisyyttä ja tarvetta selitellä nukkumisratkaisuamme. Nykyään olen huvittuneen ja väsyneen ylpeä vieressäkukkuja. Niille, jotka yrittävät väläyttää sitä seksin mahdottomuus ja vanhempien yhteinen aika -korttia, vastaan tätini sanoin: jos sitä on pakko harrastaa sängyssä, on se vain mielikuvituksen puutetta!

Vanhemmuuden rauhaa ja hyviä unia!