Ke, 2009-11-04 14:22
Olet mitä syöt, tuttu virsi. Mutta tiesitkö, että Lontoossa on saatu viitteitä prosessoidun ruoan ja masennuksen kytkeytymisestä toisiinsa? Ehkä myös mielenterveytesi on sitä, mitä suuhusi laitat. Näin uumoilevat englantilaiset tutkijat.
Epästabiilin videokuvan sijaan saatte nyt vaihteeksi vähän stabiilimpaa kuvamateriaalia, nimittäin BBCn uutisklipin kiinnostavasta aiheesta! Englannissa on nimittäin saatu viitteitä prosessoidun ruoan ja masennuksen yhteydestä. Saatte luettavaksenne myös minun tarinani siitä, kuinka aloin kiinnostua aidosta ruoasta ja kuinka ruoka vaikuttaa omaan fyysiseen ja henkiseen hyvinvointiini.
Aloitetaan kuitenkin BBCstä, ja siirrytään meikäläisen terveyteen vasta sen jälkeen. Voit katsoa BBCn sivuilta videoklipin tai lukea jutun Depression link to prosessed food , tai vaihtoehtoisesti skipata ne, jos englantisi on ruosteessa. Tiivistettynä uutinen kuuluu näin:
"Paljon vihanneksia, hedelmiä ja kalaa nauttivilla näyttää olevan pienempi riski sairastua masennukseen kuin prosessoitua ruokaa syövillä. Englantilaiset tutkijat (University College London) seurasivat valtion virkamiehistä koostuvan testiryhmän ruokavalioita viiden vuoden ajan ja vertasivat lopuksi henkilöiden ruokavalioita ja mahdollista masennukseen sairastumista keskenään. Koehenkilöitä oli 3500.
Koehenkilöt jaettiin kahteen ryhmään. Ensimmäinen ryhmä nautti pääosin paljon hedelmiä, vihanneksia ja kalaa, kun taas toinen ryhmä söi lähinnä prosessoitua ruokaa (esimerkiksi prosessoitua lihaa, makeutusaineita, rasvaisia maitotuotteita jne).
Arvannet kumman koeryhmän ruokavalioon kuvan massiivinen lihaleipä kuuluisi?
Tutkijat huomasivat näiden kahden ruokavalion välillä selkeän eron masennukseen sairastumisen riskissä: käsittelemätöntä ruokaa nauttivilla todettiin olevan 26% pienempi riski sairastua masennukseen, kuin prosessoidun ruoan syöjillä. Ja vastavuoroisesti: prosessoitua ruokaa syövillä todettiin 58% korkeampi riski sairastua masennukseen kuin niillä, jotka kuluttavat prosessoitua ruokaa vain harvoin.
Tutkijat eivät osaa sanoa, miksi erilaiset ruoka-aineet suojaavat tai altistavat masennukselle, mutta tutkimus tukee aiempaa epäilystä siitä, että syödyllä ruoalla ja mielenterveydellä on yhteys."
Suomennos on omani, ja suomensin vain osan uutisesta. Koko uutisen löydät täältä. Kiinnostavaa, eikö?
Minä tosin olen joutunut kikkailemaan oman terveyteni takia ruoka-aineilla sen verran, että en ihmettele tutkimustuloksia ollenkaan. Minusta ne ovat täysin oletettavia, ja myös rohkaisevia sikäli, että ehkä tällaisten tutkimustulosten myötä ihmisiä luulisi olevan helpompi ohjata fiksun ruoan pariin (kunpa ruokateollisuuskin ymmärtäisi tämän). Toisaalta, kyllä me taidamme tietää, mikä on terveellistä ja mikä ei. Moni vaan tulee tottumuksesta ostaneeksi eineksiä, limsoja, karkkeja ja E-koodin täyteisiä kääretorttuja, sen kummemmin asiaa ajattelematta. Entäpä jos ruokapakkauksessa lukisikin "Saattaa altistaa depressiolle", muuttaisitko omia ruokailutottumuksiasi?
Kerronpa teille oman tarinani siitä, miten minusta tuli aidon ruoan ystävä.
En syö eineksiä ja välttelen E-koodeja. 90% syömästäni ruoasta myydään ilman tuoteselosteita: Perusruoka-aineissa ei ole mitään lisättyä tai poistettua. Hedelmät, vihannekset, palkokasvit, siemenet, kala, liha (ei marinoitu!), viljat, pähkinät, mausteet... Kaikki nämä ovat suurin piirtein sitä, mitä silmäsi näkee - poikkeuksena tietenkin torjunta-ainejäämät, joita esimerkiksi tavanomaisesti tuotetuissa ruoka-aineissa voi olla paljonkin. Jos haluat mahdollisimman puhdasta ruokaa, on valintasi tietenkin luomu. Kuitenkin, tavanomaiset ruoka-aineet ovat kaikkine kemikaalijäämineenkin parempi valinta kuin einekset ja E-koodihuttu.
Kuvassa tuoretta, E-kooditonta ruokaa
Miksi sitten valitsen ruoka-aineita, jotka ovat mahdollisimman tuoreita ja käsittelemättömiä? Syitä on monia, mutta päällimmäisenä syynä on oma terveyteni. Taistelin vuosia selittämättömien vatsavaivojen kanssa, kunnes vietin loman Japanissa. Japanilainen ruokavalio mullisti hyvinvointini täysin. Kaikki vatsan turvotukset, kouristelut, ja mouruamiset loppuivat kertaheitolla ja tunsin oloni kevyeksi, terveeksi ja onnelliseksi - kunnes palasin Suomeen. Pian palasivat nimittäin myös vatsaongelmat. Tajusin nopeasti, että syyn on oltava ruoassa, ja niin aloitin suurimittaisen ruokaremontin karsimalla aluksi ruokavaliosta kaiken sen, mitä en Japanissa syönyt.
Vaikka söin Japanissa toinen toistaan ihanampia ruokia, en koskenut koko matkalla maitotuotteisiin, leipään, karkkeihin tai eineksiin. Niitää ei yksinkertaisesti tullut vastaan! Japanilaisessa ruokakulttuurissa lehmänmaito ja vehnäleipä ovat yhtä vieraita kuin meillä miso ja wasabi. Jälkiruokakulttuuri poikkeaa myös kovasti omastamme, eikä jäätelöä tai varsinkaan makeisia syödä samaan tapaan kuin meillä. Monet makeiset ja leivonnaiset ovat riisipohjaisia kun ne meillä tehdään usein lehmänmaidosta ja vehnästä. Iso ero oli etenkin hotellin aamiaisessa. Siinä missä länsimaisten hotelliketjujen aamupalalla tarjotaan lihaa, makkaroita, munakokkelia, vehnäleipää, myslejä, jogurtteja, levitteitä, keksejä ja kahvia, koostui japanilainen aamupala hedelmistä, vihanneksista, misokeitosta, vihreästä teestä, kalasta ja pienistä makeista riisimakeista. Ero on huima!
Suomeen palattuani karsinkin heti ruokavaliostani lehmänmaitotuotteet ja vehnäleivän, ja niiden lisäksi kiinnitin erityistä huomiota hiivaan, johon huomasin elimistöni reagoivan erityisen vahvasti. Otin kuvan vatsastani normaalitilassa ja täydellisessä turpoamisen tilassa, ja vein kuvat mukanani lääkärille. Vihdoinkin minut otettiin tosissaan. Aikaisemmat lääkärikäynnit olivat lähinnä turhauttaneet: "Sinä vaan stressaat, ärtynyt suoli blaa blaa...".
Ja niin lopulta vietin lääkärin kehotuksesta kuukauden tiukalla dieetillä, joka avasi silmäni turpoamattomalle elämälle. Neljä viikkoa tuntui yllättävän pitkältä ajalta, mutta se kannatti, sillä nyt tiedän, mikä on ideaaliruokavalio minulle. Mitä sitten söin – tai pikeminkin – mitä en syönyt neliviikkoisen dieetin aikana?
Karsin ruokavaliostani neljän viikon ajaksi kaikki lehmänmaitotuotteet, viljat (kauraa lukuun ottamatta), hiivan ja valkoisen sokerin. Käytännössä en siis syönyt jogurttia, leipää, leivonnaisia, jäätelöä tai karkkia enkä koskenut limsoihin.
Tämä rajoitusten kuukausi toimi itselläni silmien avaajana, sillä aloin pakon sanelemana syynätä tuoteselosteita - jotta en vahingossa söisi dieetin aikana kiellettyjä ruoka-aineita. Järkytyin. Minulle selvisi esimerkiksi, että suurin osa ruisleivistä sisältää vehnää. Vehnää on itseasiassa usein leivässä jopa enemmän kuin ruista! Ja kun on vehnää on myös hiivaa (jota siis en saanut dieetin aikana syödä, ja jota en muuten syö nykyään ollenkaan).
Tajusin, että lisättyä sokeria on kaikkialla, jopa työpaikkaruokalamme salaattipöyän salaateissa! Salaatit on usein kuorrutettu sokeria sisältävillä salaatinkastikkeella. Tämä ällistytti ainakin minua.
Aloin keksiä korvikkeita perinteisille ruoka-aineille: Korvasin margariinit oliivitahnalla ja avocadolla, lehmänmaitojuustot erilaisilla vuohenjuustoilla, tutustuin kauramaitoon, jota käytän nykyään lähes päivittäin. Aloin tehdä herkullisia munakkaita, joita teen viikoittain edelleen. Kuukauden ajan noudatin siis aluksi melko haastavalta tuntuvaa ruokavaliota, josta kuitenkin tuli uuden elämäni perusta: sain kuin sainkin vatsani kuntoon. Tuon kuukauden aikana turpoilu katosi ja olo oli pirteä ja kevyt. Söin paljon kalaa, lihaa, vihanneksia, hedelmiä, pähkinöitä, siemeniä - ja löysin kaupasta sokeritonta suklaatakin!
Sushista tuli Japanin matkan myötä suurta herkkuani. Sushia voi tehdä helposti myös kasvisversiona!
Kuka tahansa ravitsemusterapeutti toteaisi, että noudattamani ruokavalio on erinomainen, kunhan pitää huolta D-vitamiinin saannista. Minä saan D-vitamiinia kauramaidosta siinä missä "tavallinen" maidonjuoja saa sen maidosta. Molempiin edellämainittuihin on lisätty D-vitamiinia, kummassakaan sitä si siis esinny luontaisesti (otan talvisin myös D-vitamiinia tabletin muodossa). Syön monia kasvikunnan kalsiumlähteitä päivittäin ja työpaikkalääkärin mukaan kaikki arvot ovat kohdallaan, ja olen jopa harvinaisen terve.
Tuon kuukauden aikana havaitsin muutoksen myös vartalossani, josta tuli hoikempi ja jäntevämpi, ei pöllömpää ollenkaan! Syitä, miksi lääkäri kehotti minua noudattamaan tätä haastavaa ruokavaliota oli ymmärtääkseni kaksi: Ensinnäkin minun piti saada nollattua suolistoni tilanne, jotta vatsan turpoilu lakkaisi. Jos tämä dieettikuukausi ei olisi auttanut asiaa, olisin melko varmasti joutunut vaativampiin tutkimuksiin (olen jo käynyt kaikkialla suolitähystyksen mukaanlukien). Onneksi kuitenkin kuukauden dieetti paljasti, että vatsan levottomaan elämään löytyi yksi syy: ruokavalio. Toiseksi uskon myös, että lääkäri halusi alleviivata minulle, ettei kyse ole rakettitieteestä vaan aidosta ruoasta. Siinä hän todellakin onnistui!
Mitä sitten tein dieetin jälkeen? Taisin syödä mangokakkua heti ensimmäisenä iltana dieetin loppumisesta. Ja se oli taivaallista! ...mutta arvatkaapa vaan, turposiko mahani heti jalkapalloksi? Noudatan dieettivaliota nykyään arkisin, ja viikonloppuisin herkuttelen. Sokerista ja vehnästä joustan siis toisinaan, mutta vehnäleipää tai pullaa tai mitään, missä on hiivaa - sellaista en syö kuin ani harvoin. Lehmänmaitotuotteita en osta, ellen sorru suklaaseen tai jäätelöön, ja esimerkiksi lehmänmaitojogurtteja on syö ollenkaan. Jos haluan jogurttia, ostan soijajogurttia, jonka sekaan laitan vähän juoksevaa hunajaa. Hunajalla makeutan myös itse tekemäni myslin ja leivonnaiset (tosin leivon ehkä vain kerran vuodessa). Jos syön lihaa, on se riistaa tai luomulihaa, kalaa syön kolmesti viikossa. Lehmänmaitojuustoihin en koske, mutta vuohen- ja lampaanjuustoja käytän kyllä. Pähkinöitä napsin melkein päivittäin ja käytän ruoanlaitossa myös paljon erilaisia siemeniä. Koen, että syön taivaallisia ruokia joka päivä!
Kuvassa ruokaketju Whole Foodsin take away -annos, joka ei ehkä näytä herkulliselta, mutta oli sitä! Kuinka värikästä monipuolinen kasvisruoka onkaan!
Tämä pitkä tarina pohjustaa sitä, kuinka siis pääsin eroon vatsaongelmistani ja kuinka tajusin ruokavalion vaikuttavan hyvinvointiini enemmän kuin olisin koskaan uskonut. Karkeasti: kun valitsen mahdollisimman käsittelemätöntä ruokaa, voin hyvin. Jos sen sijaan syön maitotuotteita, eineksiä, "E-koodipommeja", karkkia, sipsejä, limsoja jne., tuhoan vaivoin aikaan saadun balanssin, ja voin huonosti. Se vaikuttaa suoraan omaan mieleeni ja kaikki alkaa masentaa. Se ei tietenkään ole sama asia kuin alussa BBC:n jutussa mainittu depressio, mutta voin vaan kuvitella minkälaiseksi oloni menisi, kun jo muutaman päivän poikkeama itselle sopivasta ruokavaliosta aiheuttaa sekä fyysisiä, että henkisiä huonon olon tuntemuksia.
Hih, et ehkä välttämättä olisi halunnut päästä näin syvälle suolistoni sisuksiin, mutta sinnepä vaan jouduit :)
Onneksi jokainen meistä voi valita kaupassa mitä haluaa. Minä en halua eineshuttua, joku muu ehkä syö sellaista mielellään, ja ihan ilman masennuksen tuntemuksiakin. Mutta jos kaipaat reseptejä sellaiseen ruokavalioon, jota esimerkiksi minä noudatan, löydät monia suosikkireseptejäni täältä.
