Lopetetaan nössöily!

Todistin lauantaina pahoinpitelyn. Menisitkö sinä väliin? Moni meistä ei uskalla. Kuitenkin toivomme, että joku tulisi auttamaan meitä vastaavassa tilanteessa. Miksi me olemme niin nössöjä?

Tämä nössöilymme heijastuu yhteiskunnassamme kaikkialle: me emme välitä muista tippaakaan, me välitämme vaan itsestämme. Me haluamme puhdasta ja terveellistä, turvallista ja halpaa, mutta ostamme silti ulkolaista, epäeettistä, lapsityöllä teetettyä ja surkeaa laatua. Miksi me nössöilemme?

Lauantain vastainen yöni päättyi poliisin seurassa. Puolustin humalaista virolaismiestä, jonka yökerhon järjestyksenvalvoja pahoinpiteli täysin ilman syytä ravintolan ovella. Se, että ravintolan asiakkaiden turvallisuudesta vastaava henkilö pahoinpitelee itse asiakkaita, on tietenkin absurdia ja surullista. En mene siihen nyt tämän syvemmin, mutta arvatkaapa mikä on vieläkin huolestuttavampaa? Se, ettei yksikään jonossa seisseistä ihmisistä eleelläkään puolustanut miestä, jota murjottiin ilman syytä! Ja kyllä, jonossa oli myös raavaita miehiäkin eikä vaan meitä hentoisia naisia. Mikä suomalaisia vaivaa?

Minä tiedän vastauksen: me pelkäämme. Me olemme nössöjä.  Kun baarin ovimies löi asiakkaan pään betoniseinään, runnoi tämän jäiseen lumihankeen, painoi nyrkkiä naamaan ja huusi ”vitun huora!” ei kukaan tehnyt mitään. En minäkään! Pelkäsin, että tämä turvallisuusalan ammattilainen muljuttaa minutkin. Sitä hän tuskin olisi tehnyt, mutta riskin olemassaoloon vedoten en tehnyt mitään. Kun tilanne oli rauhoittunut, kävelin tosin suurieleisesti pois jonosta ja totesin ystävilleni, että ”eipä taidettu mennä tänne”.

Jäin ystävineni kiroamaan suomalaista yhteiskuntaa parin metrin päähän ravintolan ovesta, kun sattumalta paikalle kaarsi poliisi. Kerroimme tilanteen ja poliisin seurassa nössö-Noorakin uskaltautui kohtaamaan järjestyksenvalvojan. Säälittävää.

Meidän lauantaiyön jonottajien nössö käytös on pelottavaa esimerkkiä siitä, mihin yhteiskunta on menossa ja on jo mennyt: meitä kiinnostaa ainoastaan oma napamme ja oma mukavuusalueemme. Siihen, että ihmistä hakataan omien silmien edessä ei haluta puuttua, koska siitähän saattaa vaikka tulla harmia itselle! ”Se on varmaan tehnyt jotain ansaitakseen kovat otteet” sanoi jonossa joku. En tiedä mitä ravintolassa oli tapahtunut aikaisemmin, mutta kun asiakas pyrkii t-paidassa pakkasesta sisälle, käyttämättä laisinkaan väkivaltaa tai edes solvaavia sanoja, ei kenellekään ole oikeutta kajota häneen, saatikka hakata häntä! Etenkään sillä, jonka ammatti on suojella häntä!

*Paljon kirjosanoja tähän kohtaan*

On naurettavaa ehkä puhua ensin pään hakkaamisesta betoniseinään ja verrata tilannetta luomutomaattien myyntiin, mutta teen sen silti: Me olemme nössöjä. Piste. Me emme koe vaivan arvoiseksi laittaa tikkua ristiin, ellemme koe teoistamme välitöntä hyötyä. Siis näkyvää ja konkreettista hyötyä itse. Minä, minä, minä. Sama koskee niin toisen pahoinpitelemiseen puuttumista kuin ekologisten tuotteiden valintaa kaupassa tai julkisen liikenteen suosimista. Olemme laiskoja ja nössöjä. "Mitä minä hyödyn siitä, että menen bussilla? Niitä kiinalaisia on kuitenkin jotain biljardi" sanoi joku ruokalassa. Nössöilyn kuningas.

Haastan sinut heti tilaisuuden tullen astumaan oman mukavuusalueesi ulkopuolelle ja lopettamaan nössöilyn. On ihan sama missä olet ja mitä teet, mutta ota pieni askel epämukavaan suuntaan ja kokeile miltä se tuntuu. Voit vaikka auttaa täysin vierasta ihmistä, valita biopussin sen ainaisen muovin sijaan, pyöräillä töihin (kun säät sallivat), osallistua mielenosoitukseen, alkaa käyttämään omaa kahvimukia työpaikan kahviossa, puuttua seuraavan kerran keskusteluun kun mieskollega kommentoi naisia sovinistiseen sävyyn ja niin edelleen. Minä puolestani päätän, että en omaa asenneongelmaa seuraavaa kohtaamaani järjestyksenvalvojaa kohtaan, vaan hymyilen ja ajattelen hänestä vain positiivisia ajatuksia.