Ravintoaineiden voitto ruoka-aineista

Ennen vanhaan kala syötiin kalana, marjat marjoina ja perunat perunana. Nykykielessä edellämainitut ovat D-vitamiini-, antioksidantti- ja C-vitamiinilähteitä ja peruna on huonoksi leimattu ja tylsä, hiilaripommi.

Kun ruoka pilkotaan terveysvaikutuksiksi, täyttää moni ostoskorinsa vahingossa ihan väärin. Luen paljon ravitsemuskirjallisuutta ja olen viime vuosina alkanut huomata, kuinka pihalla ihmiset ruokailutottumuksineen ovat.

Yksittäiset ravintoaineet ovat kauan sitten vieneet voiton ruoka-aineista, ja tämä asia korostuu elintarvikemainonnassa vahvasti juuri nyt: jogurtteja myydään vatsaystävällisten ainesosien perusteella, muroissa on kokojyvää, lisättyä D-vitamiinia löytyy maitohyllystä eikä tietenkään pidä unohtaa C-vitamiinia, jota innokkaimmat nappailevat pillereinä.

Isovanhempani laittoivat aina ruokaa itse. Kyläillessämme heidän luonaan söimme usein kalaa, vihanneksia, juureksia, makaronilaatikkoa, lihakeittoa, karjalanpiirakoita, ruisleipää... Perusruokaa siis. Lapsuudessani mummo keräsi pihalta nokkosia ja taikoi niistä nokkoskeiton ja pihamaan marjapuskista saadaan yhä vieläkin jättisato joka syksy. Isovanhempieni tai omien vanhempieni lapsuudessa arvostettiin kokonaisia ruoka-aineita, eikä niitä pilkottu pieniin osiin, ravintoeineisiin.

On tietenkin upeaa, että nykyään tiedetään antioksidanttien, vitamiinien, hyvien rasvojen, hiilarien, proteiinien jne. merkitys ihmiselle, mutta moni on juuri ruoan "atomeiksi" pilkkomisen vuoksi aivan sekaisin. Tuntuu joskus kuin ihmiset eivät enää osaisi syödä terveellisesti ilman että tuotepakkauksessa lukee "terveellinen" tai "terveysvaikutteinen". Me suomalaiset uskomme lähes kaiken, mitä elintarviketeollisuus meille syöttää ja pidämme teollisuutta  itseämme fiksumpina. "Tuoreet tutkimukset" pesevät usein maalaisjärjen, emmekä enää kyseenalaista supermegajogurtin hyperextra-vatsaystävällisyyttä. Syömme kiltisti yhden pikarin joka päivä - tietenkin. Saahan rahatkin takaisin jos ei ole tyytyväinen, niin mainos kertoo.

Moni ei enää luota perusruoan terveysvaikutuksiin. Hevi-osaston tarjonta on kaupan terveellisintä antia, ilman ensimmäistäkään mainoskylttiä appelsiinien C-vitamiinimääristä tai avokadojen hyvistä rasvoista. Sama juttu on kalatiskillä: ei kalaa myydä lauseella "D-vitamiinia suoraan Norjasta" vaan kala myydään kalana. Sama koskee sieniä (tiesitkö, että esimerkiksi suppilovahverot ovat hyvä D-vitamiininlähde), marjoja, siemeniä, pähkinöitä jne. Terveellisin ruoka myydään ilman terveysväittämiä. Sinä päivänä, kun perusruoka-aineiden tuottajat alkavat lätkäistä perunan, tomaatin, punajuuren tai kaalin kylkeen terveysvaikutuslistan, alkavat ostoskorien sisällöt muuttua.

Luen parhaillaan Michael Pollanin kirjaa Oikean ruoan puolesta. Kirjassa on mainioita kiteytyksiä ja kiinnostavaa tietoa elintarvikkeiden ja ravitsemuksen taustoista. Pollan toteaa esimerkiksi seuraavaa:

- Yleensä ottaen on paljon helpompaa lätkäistä terveysväite sokerimuropaketin kylkeen kuin raakaan perunaan tai porkkanaan, mistä seuraa se kieroutunut tilanne, että marketin terveellisimmät ruoka-aineet kököttävät hedelmä- ja vihannesosastolla hiljaa kuin halvauspotilaat samalla kun muutaman hyllyrivin päässä suklaa- ja vaahtokarkkimurot kirkuvat uutta "kokojyväterveellisyyttään".

Juuri tästä johtuu absurdi tilanne, jossa kaupat tursuavat terveellistä ruokaa, mutta me silti painimme ylipaino-ongelmien ja erilaisten elintapasairauksien keskellä: me emme käsitä, että ruoka ei ole vain yksittäisiä terveysvaikutuksia, vaan kokonaisuus. Hyvässä ja oikeassa balanssissa oleva kokonaisuus.

Jokainen meistä tekee ruokavalintoja päivittäin. Kaupassa joudumme valintojen eteen joka viikko - ja minkä valintojen! Euroopan elintarvikemarkkinoille ilmestyy vuosittain 10 000 uutta tuotetta, joten uutuuksista ei ole pulaa. FST5 esitti eilen mainion ruokadokumentin Design-ruokaa, jossa kerrottiin, kuinka esimerkiksi suklaakonvehdin suunnittelu aloitetaan muodosta ja väristä, ei suinkaan mausta. Makeisten lisäksi myös muiden elintarvikkeiden suunnittelu ja brändääminen on uskomaton prosessi, joka kuitenkin saattaa olla melko lyhytnäköistä touhua: kahden vuoden kuluttua uutuustuotteiden lanseeraamisesta vain yksi 20:stä on enää markkinoilla. Mutta taistelu asiakkaista on kovaa, ja jatkuva tuotekehittely kannattaa.

Meille kaupataan elintarvikkeita, joita ilman pärjäisimme hyvin - jopa paremmin. Siinä missä hedelmien, vihannesten, kalan, kananmunien ja muiden perusraaka-aineiden ravintosisältö on pantu atomeiksi, ei lisäaineiden ja kemikaalien vaikutuksesta ihmisiin olla läheskään yhtä selvillä vesillä.  Yksi tämän hetken puhuttu ruokakemikaali on keinotekoinen aromivahvenne natriumglutamaatti, jota jopa teollisuus itse yrittää kitkeä tuotteistaan (tai ainakin tuoteselosteistaan), kun kuluttajat ovat tulleet liian tiedostaviksi, eivätkä enää halua syödä tuotteita, joissa lukee E621. Mutta kun natriumglutamaatista päästään (jos päästään) tulee tilalle jotakin muuta, jokin uusi keinotekoinen lisäaine, joka lukee tuoteselosteessa uudella koodilla. Kuluttaja saa painia lisäaineiden ja aromivahventeiden kanssa niin kauan kuin ruokateollisuutta tällä mittakaavalla on olemassa.

Kun puhutaan elintarvikkeiden kryptisistä ainesosista viisaampaa kuin niiden tulkitsemisen yrittäminen on suosia sellaisia tuotteita, jossa ei ole tuoteselostetta ensinkään. Kemikaalivapainta ruokaa edustaa tietenkin ilman keinotekoisia lannoitteita ja myrkkyjä viljelty ja kasvatettu luomuruoka, mutta myös marjat, sienet (ellei niitä nyt satu keräämään ydinlaskeuma-alueelta), villit kalalajit, riista ja vaikka ehta ruisleipä, jossa on vaan ruista, vettä ja suolaa -  ja leivän päälle voita, ei kevyttuotteita! Kuluttaja-lehden vastikään tekemeä margariinitutkimus paljasti sen, mikä esimerkiksi Ruotsissa jo on aiheuttanut ehdan voin uuden tulemisen: tutkimuksen mukaan vähärasvainen margariini ei ole terveellisin vaihtoehto. Merkitystä ei niinkään ole rasvan määrällä vaan laadulla. On siis fiksumpaa sipaista leivälle aitoa tavaraa, kuin keinotekoista huttua, näin karkeasti ilmaistuna. Esimerkiksi minä laitan leivälleni avokadoa, oliivitahnaa, oliiviöljyä tai aitoa voita. Kun näiden kesken vuorottelee, ei mitään laatua ainakaan saa liikaa, jos siitä on huolissaan.

Nutritionismi ja tarpeettoman suuren merkityksen saanut, ruoka-aineiden terveysvaikutuksista huolehtiminen on ajanut meidät labyrinttiin, josta ainoa ulospääsykeino tuntuu olevan ruokateollisuuden mainoslauseiden totteleminen. Moni on ihan hukassa ja etenkin hukassa on maalaisjärki. Sen sijaan että ruokavaliota ja liikuntaa yhdessä mietittäisiin kokonaisvaltaisesti, keskitytään pilkkomaan ruoka atomeiksi ja neuvotaan ihmisiä ostamaan elintarvike jonkin yhden ominaisuuden perusteella, jonka myötä siinä sivussa tulee syödyksi monta palaa sokeria tai aromivahventeita, huonolaatuista rasvaa tai jotakin muuta tarpeetonta. Kokonaisuus on pahasti hakusessa.

Blogaukseni on helppo tiivistää yhteen lauseeseen. Pointtini on palauttaa kuluttaja maan pinnalle ja auttaa ravitsemusahdistuksen syövereissä räpiköivää, alati lihovaa suomalaista helpolla ohjeella: syö perusruokaa monipuolisesti ja sisäistä sana "perusruoka". Tällä pääset jo pitkälle. Kun vielä teet kauppareissun jalan tai pyörällä, saat siinä sivussa annoksen liikuntaakin.